Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

T A R I N A K I R J A :

 

Tänne seuraavat:

- hoitotarinat

- valmennustarinat

- kisatarinat

- tuntitarinat

 

Tänne ei muita kuin yllämainittuja asioita!

 

Tarinoiden kirjoittamisesta tienataan virtuaalieuroja (v€) sisällön mukaan. Mitä pidempi, yksityiskohtaisempi ja selkeämpi tarina - sitä enemmän palkkaa. Palkkaa saa yhdestä tarinasta vähintään 15v€, ylärajaa ei ole.

HUOMIO: voit tienata extravirtuaalieuroja tekemällä tallitöitä tai avustamalla tunneilla ja tapahtumissa. Kannattaa tarkistaa toimisto !

 

 

Palkalla voit muunmuassa

→ ostaa tallikaupoistamme tuotteita

→ maksaa hevosesi tallivuokraa

→ maksaa ratsastustunneista/valmennuksista

→ säästää

 

Muista - mitä tarkempi tarina, sen parempi palkka, sen paremmat huvit :)

 

 

Vieraskirja  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Heli

14.06.2018 12:25
Pyöräni kaarsi Pohjiksen pihaan. Hevoset ravasivat tarhoissaan ja hirnuivat. Pomppasin pyöränselästä, ja korjasin sen tallinseinälle. Tähyilin tarhoille, ja tihrustin uusia poneja. Olin varannut toisen itselleni, ja toisen oli ottanut saman tien Iitu. Ymmi hirnui kutsuvasti tarhoilta, mutta etsin silti katseellani Pommia. Siellä se oli! Kävelin tarhalle 25, ja tuijotin poneja, jotka ravasivat pärskien ympäriinsä nuuhkien. Pommi jopa hiukan pukitteli. Tuijotin sitä lumoutuneena. Papurikkokuvio oli melkein peittynyt mutaläikän alle, ja welshin kyljet olivat mutaiset. Erotin kuitenkin mutapeitteen alta kauniin ponin. Ruuna tirkisteli minua, kun lähestyin tarhaa.
- Hei Pommi, kuiskasin ja seisahduin portille Heilautin hevosnamipussia. Liike vangitsi Pommin huomion, ja hetken epäröityään laukkasi ahmimaan herkkuja. Annoin sille muutaman, ja silittelin sen otsaa. Pommi hörähti, ja hymyilin. Sitten otin käteni pois, ja ruuna loikki Tinan luokse. Ne söivät ruohoa kylki kyljessä.
Kiiruhdin talliin, ja otin Pommin riimun ja –narun koukusta, ja melkeinpä juoksin tarhalle hakemaan pojan sisään. Ruuna houkan heilutteli päätään, mutta ujutin sille riimun päähän. Riimunnaru renkaaseen, naps, ja mentiin. Pommi syöksähti tarhasta, ja sen pää sinkoili katsoen kaikkea.
- Rauha! Sooooo, hyssyttelin, ja puristin riimunnarua tiukasti sormissani. Se vilkaisi minua, ja lähti lopulta tepsuttamaan vierelläni. Sain sen laitettua karsinaansa, ja vein hevosherkkupussin pois sen luota, tallihuoneeseen. Humu, Raza, Allu ja Hemsku moikkasivat minua, kun joivat teetä ja keskustelivat kuolaimista. Minä lukitsin laukkuni kaappiin, ja muutaman ylävitosen jälkeen lähdin satulahuoneeseen. Mukaani tarttui harjapakki ja varusteet. Pommi vilkuili minua kaltereiden välistä, kun laskin harjat sen karsinaan. Tartuin kumisukaan, ja aloin raaputtaa mutaa pois welshin karvoista. Se seisoi kilttinä paikoillaan, ja katseli minua silloin tällöin. Olin jo kuin sulanut jäätelö, ja veltosti harjasin ponin mudan peitosta. Puhdistin kaviot, ja taputin ruunaa. Se ei reagoinut. Naurahdin, ja nostin harjapakin pois karsinasta. Otin tilalle satulan, ja liu’utin sen Pommin selkään. Karvat silisivät, kun kiersin kiristämään vyön. Nykäisin soljen kiinni, ja laitoin suojat paikoilleen. Otin suitset sormiini, ja asetin ne ponin turvan eteen. Ujutin kuolaimet sen suuhun, ja asetin niskahihan korvien taakse. Pujotin soljet paikoilleen. Nostin ohjat kaulalta, ja sydän hakaten vein sen kentälle.

Pommi alkoi tanssahdella, kun koetin ponnistaa selkään. Se peruutteli hirnuen, ja syöksähteli eteenpäin. Sain komentaa ankarana, ennen kuin sain heivattua itseni satulaan istumaan. Työnsin jalkani jalustimiin, ja keräsin ohjat. Annoin pohkeita, ja sitten Pommi kirjaimellisesti räjähti. Se hirnui, ja lähti laukkaan. Kauhistuneena tarrasin harjaan, ja koetin pysyä mukana. Ruuna juoksi aitaa kohti, ja pelkäsin, etten saisi sitä pysäytettyä. Yritin pidättää, mutta poni vain heilautti päätään ja ohjastuntuma katosi, niin että ohjat heittelehtivät käsissäni hillittömästi. Kun yritin kääntää voltille, se vain viskasi takapäänsä ilmaan ja jatkoi nelistämistä. Portti kohosi edessämme, ja yritin vääntää sitä ympyrälle. Pommi ei kuunnellut, vaan – loikkasi aidan yli itsevarmana.
Kirkaisin pelokkaana. Ruuna hirnui vimmoissaan, ja kohosi takajaloilleen. Pitelin kaulasta kiinni tiukasti ja suljin silmäni.
- Heli! Heli! Heli, kuuletko? Sanoi ääni. Tiedostin, että Pommi oli laskeutunut neljälle jalalle, ja joku oli vieressäni. – Kuuletko? Varovasti raotin silmiäni, ja näin Pommin valkoisen harjan. Kohotin pääni. Näin Avran.
- Joo, sanoin heiveröisellä äänellä. Lamaantuneena katsoin Avraa. Nainen katsoi takaisin tyynesti.
- Oletko kunnossa?
- Kai, säikähdin vain. En osannut odottaa, että se olisi tänään niin villi, mutisin ja tuijottelin Pommin kavioita.
- Uskallatko ratsastaa yksin? Avra kysyi. Kohautin harteitani.
- No, minä tulen taluttamaan, hän sanoi määrätietoisena, avasi kentän portin ja kaivoi taskustaan riimunnarun. Hän napsautti sen kuolainrenkaaseen, ja lähti taluttamaan Pommia. Hän käski minua rauhoittumaan ja rentoutumaan. Yritin hengitellä syvään, ja onnistuin kai siinä, sillä Pommin nykivä askellus muuttui pehmeämmäksi. Kiersimme kenttää pari kiekkaa, ja vaihdoimme raviin. Pommi alkoi heti pärskyä, ja puristin ohjia.
- Rauhoitu, minä talutan, Avra sanoi lempeästi. Sain hiukan rohkeuttani takaisin, ja onnistuin keventämään Pommin askelten tahdissa. Laukkaa en halunnut koettaa. Avra lähti kentältä. Ja jäin itsekseni sinne pyörimään. Pommi oli muuttunut rauhallisemmaksi, kun olin rento. Taputin sitä, ja syvennyin miettimään omaa ratsastustaustaani. Vaikka olinkin ratsastanut kahdeksan vuotta, en ollut harrastanut säännöllisesti. Pari ensimmäistä vuotta vain pyörin naapurissa asuvan ystäväni Jennyn kanssa hänen isänsä ravihevosten parissa, harjanneet ja joskus ratsastelleet Jennyn isosiskon Matildan omalla raviponilla. Olin kuitenkin oppinut hevosista perusasioita. Sitten olin päässyt ratsastuskouluun ratsastamaan, ja oppinut sieltä paljon. Olin käynyt yhdellä viikkotunnilla. Ratsastajana olin itse aika arka, joten en ollut uskaltanut kokeilla kaikenlaista asiaa, mitä siellä opetettiin. Havahduin äkkiä mietteistäni, kun kuulin kentän laidalta nauruntyrskähdyksiä. Nostin katseeni, ja näin Hemskun, Razan ja Iitun nojaavan aitaan ja pidätellen naurua.
- Mitä? Kysyin ihmeissäni.
- Öh, tytöt takeltelivat. Vilkaisin Pommia. Mietiskellessäni se oli köpötellyt aidan viereen ja napsi ruohoa suuhunsa. Nauroin sille, ja käänsin pois ruoholta. Kävelin vielä hetkisen, ja laskeuduin ratsailta. Vein ruunan talliin, otin varusteet pois ja kiikutin sen tarhailemaan. Olisi Ymmin vuoro. Hain riimun ja riimunnarun, ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Olin ajatellut lähteä maastoon. Olin suunnitellut mielessäni reitin pienille mäennyppylöille, joiden kiipeilemisestä tamma varmaankin tykkäisi. Ymmi oli hiukan nyrpeä, koska olin hoitanut Pommin ennen sitä. Menin halaamaan sitä.
- Höpönassu, te kumpikin olette tärkeitä! Pusuttelin sitä turvalle, ja Ymmi hiplasi hellästi huulillaan tukkaani. Hulmautin hiukset selälle aaltoilemaan, ennen kuin talutin tamman talliin. Käytävällä tuli vastaan mustatukkainen poika.
- Moi, kuka olet? Hän kysyi.
- Heli, Ymmin ja Pommin hoitaja, esittelin.
- Minä olen Jonas. Juttelimme hetkisen, kunnes poika sanoi menevänsä varustamaan hevostaan. Heilautin kättäni, ja jatkoin taluttamista. Ymmin kaviot kopsahtelivat sementtilattian pintaan, kun se tallusti perässäni olkipahnoilla vuorattuun boksiinsa. Hain kamppeet karsinalle, ja aloin harjata Ymmiä. Se oli piehtaroinut ilmeisesti sydämensä kyllyydestä,, sillä sen jalat ja kyljet olivat vihertävät. Harjasin sen karvan valkeaksi, ja kihnutin kaviokoukulla lian pois kavioista. Laitoin sille satulan, ja kiristin vatsapanssarin. Asettelin suojat sen jalkoihin, ja kiinnitin ne tarranauhoilla. Asetin suitset kimon eteen, ja puin ne sille. Tamma hörähteli unisena, kun se torkahti hoidon aikana. Se alkoi lopsutella ylähuultaan hullunkurisesti. Nauroin sille, ja talutin tallipihalle. Ratsauduin, ja otimme suunnan kohti maastopolkuja.
Ymmi käveli hiukan nopeasti, mutta sain sen helposti hitaammaksi ja rentoutuneemmaksi. Pidin hartiat alhaalla, muistellen Islan ohjeita. Valitsin oikean reitin, ja sukelsin puiden siimekseen. Kummallakin puolella polkua versoi isoja puita, jotka levittivät runsaat lehvänsä päällemme suojaiseksi lehtiholviksi. Pensaat kasvoivat pöheikköinä puut vierellään, ja tarjosivat suojaa monenlaisille pikkueläimille. Vaihdoimme raviin, ja mukauduin Ymmin pehmeisiin askeliin mielelläni. Hetken kuluttua polku kapeni, ja ahtauduimme ulos puiden siimeksestä niitylle. Sitä värittivät voikukat ja niittyleinikit, mutta välillä silmiini osui puna-ailakkeja ja siankärsämöpehkoja. Koska olimme jo ravanneet hetken, annoin laukka-avut. Tamma lensi kukkaniityn yli iloisena hirnahdellen. Nojauduin eteenpäin, ja Ymmi nopeutti laukkansa neliin. Värit vilahtelivat ohitseni. Vasta niin pilvinen taivas, oli antanut auringon kurkistaa pilven reunalta ja luoda auringonsäteitä vehreälle niitylle. Pelto loppui aivan liian nopeasti, ja hiljensimme raviin. Pysähdyin. Eteen tuli risteys. Toinen polku osoitti: ” Pikkutunturireitti”, ja toinen ” Niittyreitti”. Olin kyllä ajatellut meneväni tunturireitille, mutta kukkien houkutus voitti. Ravasimme niittyreitille. Eteen avautui polku kuusien siimeksissä, ja sen pätkän jälkeen pelmahdimme isolle niitylle. Kehotin tamman rauhalliseen laukkaan. Juoksimme läpi kukkameren, ja edessämme tuntui siintävän upea tulevaisuus. Pikku puro solisi edessämme. Ymmi loikkasi sen yli riemukkaalla hypyllä. Tamma alkoi hiukan huohottaa, joten vaihdoin askellajin käynniksi. Taputtelin tammaa iloisena, kun kävelimme niityn yli metsään. Itseänikin hengästytti keventäminen ja kevyen istunnan säilyttäminen, ja tiedostin, että jalat olivat vetelät. Naurahdin. Kävelimme aika pitkän pätkän, ennen kuin seuraava niitty tuli vastaan. Olimme juuri tulleet ainne, kun kuulin takaani ääniä.
- Heli! Ja Ymmi! Tulitteko tekin tänne ihastelemaan näkymää? Käänsin Ymmin ympäri, ja näin Iitun ja Tinan.
- Jep, vastasin. Iitu tuli vierelleni, ja lähdimme ratsastamaan eteenpäin. Hevoset koettivat napsia kukkia suihinsa, mutta estimme niitä. Voikukistahan ei olisi haittaa jos ne söisivät kohtuullisesti, mutta niittyleinikit olivat myrkyllisiä, ainakin ihmisille. Koska ratsut alkoivat haikailla yhä enemmän kasvien perään, päätimme kääntyä tallille.
Saavuimme tallipihalle, ja hyppäsimme alas satuloista. Jalkani eivät totelleet, vaan kaaduin. Ymmi yritti reuhtoa ohjat sormistani. Iitu kiirehti Ymmin kuolainrenkaita kohti, mutta tamma otti äkkilähdön ja laukkasi tallipihaa ympäri. Ohjakset kirposivat käsistäni, ja kömmin pystyyn. Iitu oli vielä Tinan selässä, ja he laukkasivat Ymmin perässä. Tina koetti sinnitellä täysiverisen perässä ,mutta koska se oli pienempi kuin Ymmi, sen oli hankalaa pysyä vauhdissa mukana. Kompuroin tamman perässä. Ymmi laukkasi ilkikurinen pilke silmissään, kohti tarhoja. Pommi nosti päänsä, ja hirnui Ymmille. Pommi nelisti aidalle, kompuroi sen ali jotenkin oudosti ja lähti hirnuen Ymmin rinnalle. Tamman ohjat läpsyivät sen kaulalla. Hevoset juoksivat ympäriinsä, ne eivät kai osanneet päättää mihin menisivät. Ne juoksivat Myytä ja Freakya taluttavan Avran ohitse. Ne saivat hirnunnallaan mustat tammat mukaansa, ja Avra jäi hölmistyneenä tuijottamaan hevosten perään. Nyt niitä oli neljä, ja hevoset lähtivät yhtenä rintamana kohti metsäpolkuja. Avar havahtui, ja alkoi toimia. Hän vilkaisi minun pyörääni.
- Heli, ota fillarisi ja polje hevosten perään. Iitu, sinulla on yhä Tina allasi, joten mene Helin mukaan. Charlotte ja Isla ovat koulukentällä, ja Jonas näyttää lähteneen jo heidän peräänsä, Avra vilkaisi hevosten perään, jonne vilahti Tinan valkea häntä ja Jonaksen yksärin, Kasin, musta. Avra näytti unohtaneen jotakin. Hän lykkäsin käteeni pari riimua ,kun pyyhälsin ohi. Poljin polkimia vimmaisesti, ja erotin silloin tällöin Tinan vilahtavan hännän. Saavuin risteykseen. Pysähdyin. toiselle polulle johtivat yksittäiset kavionjäljet, kun taas toiselle menivät neljät, ja hiukan niitä taempana yhdet. Päättelin, että ratsut olivat menneet sinne, joten polkaisin pyöräni matkaan. Takaani kuului kavionkopsetta. Madde, Solo, Isla, Vanna, Charlotte ja Bentley laukkasivat ohitseni. Charlotte pyaähtyi poimimaan minut Pomon selkään, ja sitten juoksimme polkua pitkin. Edestäpäin kuului ääniä.
- Sainpas! Ei, ei! Kuului Iitun epätoivoinen parahdus.
- Myy kiinni! Jonaksen ääni hihkaisi.
- Ei, Pommi! Madde huudahti, ja kuului pieni hirnahdus.
- Sain Ymmin kiikkiin! Auttaisitko, Madde?
- POMMI TULEE SINNE PÄIN! Huusivat Isla ja Jonas. Ja totta tosiaan, sieltähän se pikku welshinpaholainen tulikin ja lennätti hiekkaa ilmaan. Se teki äkkipysäyksen. Bentley syöksähti eteenpäin, ja kumarruimme tavoittelemaan poniruunan otsatukkaa. S hyppelehti kauemmas. loikkasin Bentleyn selästä, ja aloin lähestyä ponia. Rapistelin tyhjää karkkipaperia, joka oli unohtunut taskuun.
- Tuki tie, sihahdin hampaitteni välistä Chartelle, joka käänsi orinsa poikittain niin, ettei Pommi mahtunut livistämään. Paperia namuksi luullen, Pommi tuli luokseni hetken epäröinnin jälkeen. Puin sille nopeasti riimun. Kuului kavioiden kopsetta. Muut tulivat karkureita taluttaen luoksemme, ja Avrakin tuli paikalle Sissillä.
- Anteeksi viivästys, enin väärälle polulle ensin, hän sanoi. Virnistelimme.
- Huh huh, läähätin.
- Joo, Isla myönteili.
- Se oli jännää! Iitu sanoi hymyillen.
- Anteeksi, kun päästin Ymmin karkuun. Se oli vahinko, painoin pääni. Muut remahtivat nauruun.
- Se oli hauskaa! Ei se mitään, muut hihittivät. Hymy hiipi minunkin kasvoilleni. Kohotimme kätemme ilmaan ja sanoimme:
- Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! Huutomme päättyi naurunremahdukseen. Kävelimme yhtenä rintamana tallille. Tarhoissa olevat hepat katselivatat vakavina, nyrpeinä ja katuvina, kun Ymmi, Pommi, Myy, Freaky, Kasi, Tina, Tintti, Bentley , Sissi, Vanna, Jonas, Avra, minä, Madde, Iitu, Charlotte, Isla ja Jonas tulimme tallille. Kun hevoset oli hoidettu asetuimme tallihuoneeseen juttelemaan koko konkkaronkka.
- Niiinkuin lännenelokuvassa! Ihaili Jonas.
- Niinpä, vahvisti Iitu.
- Oli se kyllä vähän vaarallista, Ymmi esimerkiksi olisi voinut kompastua ohjiin, muistutin vakavana. Muut nyökyttelivät.
- Mutta oli se silti hauskaa! Madde hymyili. Olimme kaikki samaa mieltä. Hetken oli hiljaista.
- Hei kaverit, tiedättekö mitä.
- No.
- Miksi banaani meni kosmetologille?
- Se halusi kuorinnan, Jonas sanoi viattomasti. Remahdimme nauruun.

Tässsä tälläinen :)

Vastaus:

Huh, kerrassaan jännittävä päivä teillä :D Onneksi ei sattunut pahempaa :)

Tarinamerkintä ja 80v€ :)

- Avra

Nimi: Heli

11.06.2018 20:57
Mitähän Isla on keksinyt meille, mietin, kun satuloin Ymmiä. Tamma seuraili puuhiani hörähdellen. Taputin sitä satulavyön kiristettyäni, ja laitoin sille suitset.Kiristin hiukan kypäräni leukahihnaa, sillä se oli hiukan liian löysällä, ja lähdin taluttamaan tammaa koulukentälle, jonka keskellä seisoi hymyilevä Isla.
- Hei! Voit nyt nousta satulaan,ja lähdetäään menemään ihan käyntiä tässä uralla, voltteja, täyskaatoja sun muita! Voit itse sekoitella niitä, nainen selosti. Nyökkäsin, ja ponnistin Ymmin selkään. Kun lähdimme kävelemään kaviouralla, Isla jäi vierellämme kulkemaan ja selittämään kumppareista, jotka hän oli minua ennen valkkaa kehottanut laittamaan.Nyökyttelin samalla, kun yritin rauhoitlla kiihkeänä käyvää tammaa. Päätin tehdä joka kulmassa voltin, ja lyhyillä sivuilla täyskaarrot. Ymmi kulki hiukan nopsakasti, mutta paremmin kuin aiemmin. Yritin hiukan rentoutua, ja sain näin askelet joustavimmiksi.
- Hienoa! Muista kuitenkin, etttä Ymmi ei saa oikoa kulmissa, muistutti Isla. Katsahdin ympärilleni ja näin, että Ymmi oli oikaissut ainakin kaksi metriä. Annnoin voimakkaammat avut, ja niin tamma malttoi kulkea kulmat kunnolla. Taptin sitä kiitokseksi. Teimme taivutteluharjoituksia vielä hetken. Isla koetti ohjeistaa minua, miten saisin Ymmin oikeaan muotoon. Kesti hetkonen, ennenkuin tamma kulki kaula oikealla tavalla kaaressa. Sitten meitä kehotettiin raviin. Kun olin antanut avut, tamman pää singahti yläilmoihin, mutta tupsahti alas kumichamponein kiristyessä. Se kulki hiukan paremmin, ja yritin keskittyä ratsastamaan sitä takaisin muotoon.
- Hyvä! Ravasimme hetken. Isla katsoi meitä tyytyväisenä ja hymyili. Hikisenä pusersin hymyn huulilleni. Muutaman kierroksen kuluttua, hiljensimme käyntiin.
- Kokeilepa avo- ja sulkutaivutuksia, Isla sanoi ja katseli, kun annoin avut. Ymmi hirnahti, ja yritti nostaa päätään, muttei voinut. Sähläilimme uralla aika kauankin, kunnes Isla puuttui peliin. Hän ohjeisti meitä. Tuokion kuluttu Ymmi kuitenkin sai tepsuteltua koululiikkeet nätisti, ja taputin sitä vähän. Sitten lähdimme taas raviin.
- Ja pysäytä, peruuta vähän ja lähde taas eteenpäin, Isla neuvoi. Seisahduimme,ja peruutimme pehmeästi.Sitten Ymmi lähti liikkeelle halukkaasti. Sen askelet olivat kuitenkin hiukkasen hakusessa, ja sen pää oli koholla eikä muodossa.
- Ratsasta se muotoon, Isla vinkkasi. Yritin saada sen kulkemaan kauniina, ja yllätyksekseni onnistuin. Riemu ei kestänyt kuitenkaan sen kauempaa, sillä huomioni herpaannuttua tamma muuttui veteläksi. Yritin koota sen kevyellä ohjastuntumalla. Lopputunti sujuikin ihan nätisti, ja pian olimmekin jo kävelleet loppukäynnit ja olin loikannut alas selästä.
- Teillä meni oikein hienosti! Muutaman valkan jälkeen Ymi varmasti kulkee allasi kuin unelma! Isla kehui, ja kiemurtelin mielihyvästä. Taputin Ymmin kosteaa kaulaa.
- Tuo riiviö on sinun uusi hoitsusi, eikös vain? Isla nyökkäsi Pommiin päin. Hymähdin.
- Avra kertoi, hän luki ajatukseni. - Siinä riittää kyllä virtaa. Minä katsos kuulen kaiken, kun piipahdan täällä, Isla hymyili, ja tuli kanssani talliin. Hoidimme Ymmin yhdessä, ja lähdin sitten kotiin.


sori tönkkö loppu, piti lähteä yllättäen. En kerinnyt kirjoittaa Pommistakaan :(

Vastaus:

Eipä haittaa, välillä voi olla tarinat lyhyempiäkin ;) Ja Pommista kerkeät kyllä kirjoitella :D

Saat tarinamerkinnän ja 30v€ :)

- Avra

Nimi: Hemsku

09.06.2018 20:39
Taran hoitopäiväkirja, luku 3

Tänään saavuin tallille alkuiltapäivästä. Ilma oli lämmin ja linnut lauloivat, kun pyöräni pysähtyi tallin pihaan. Kävelin reippaasti talliin, ja Taran karsinalle. Kun saavuin sen karsinan eteen, se hörähti minulle tervehdykseksi. Silittelin Taraa hetken, jonka jälkeen aloin harjata sitä. Käärin sille pintelit, puhdistin sen kaviot ja laitoin sille satulan ja suitset. Tänään varusteiden kanssa ei mennyt kauaa, ja pääsin Taran kanssa nopeasti kentälle.

Kentällä annoin Taran mennä ensin alkukäynnit, jonka jälkeen aloin treenata sillä käyntivoltteja ja asetus taivutusta. Tara oli volteilla mukava ratsastaa, ja sekin rentoutui mukavassa auringonpaisteessa. Käyntiharjoittelun jälkeen, siirsin Taran raviin ja teimme pääty-ympyröitä harjoitusravissa. Taran ravi pomputti minua hieman, mutta en välittänyt siitä yhtään. Tara rentoutui ravissa nopeasti, ja minun piti välillä jopa vähän herätellä sitä, jotta se työskentelisi aktiivisemmin. Lopputunnista laukkasin Taralla loivaa kiemurauraa ja harjoittelimme vastalaukka. Aluksi sillä oli vaikeuksia pitää tasapainonsa vastalaukassa, mutta se sai lopulta tasapainonsa oikein hyvään kuntoon.

Kentällä ratsastuksen jälkeen menimme Taran kanssa vielä lyhyelle maastoretkelle. Lapin tunturimaisemissa oli kivaa ratsastaa, ja aurinko lämmitti meitä molempia. Lenkin puolivälissä laskeuduin alas satulasta ja annoin Taralle pari kotoa ottamaani porkkanan pätkää. Rapsuttelin sitä ja söin samalla eväänäni olleen mandariinin. Ainoa joka näytti kiusaavan meitä, oli pieni hyttysparvi ympärillämme.

Lenkin loputtua menimme talliin ja riisuin Taran varusteet. Huomenna voisimme kokeilla ratsastaa ilman satulaa, mietin. Kun sain Taralta varusteet pois, kastelin sen hikisimmät kohdat pesusienellä. Tämän jälkeen harjasin sen vielä ja puhdistin sen kaviot. Rapsuttelin sitä vielä hetken, kunnes lähdin tallilta hyvillä mielin.

Tässä oli nyt taas pitkästä aikaa tarinaa minulta. Toivottavasti piditte

Vastaus:

Tosi kiva tarina!

Saat tarinamerkinnän ja 30v€!

- Avra

Nimi: Heli

08.06.2018 14:46
Pihatien kisat
Kun olin avannut silmäni ja painanut herätyksen pois puhelimestani, nousin innokkaana istumaan ja hyppelehdin vaatekaapille. Otin esille kisatakkini, kisapaidan, kypärän, ratsastushousut ja –kengät. Laitoin vaatteeet niskaani, ja kiirehdin aamiaiselle. Hotkin leipää ja kaakaota, noudin Ymmin uudet varusteet huoneestani ja pyysin isän viemään minut tallille.
- Moi, onnea kisoihin! Charlotte huikkasi, kun käveli ohi taluttaen teiskuvaa Bentleytä. Nyökkäsin.
- Pökköä pesään, Cilla hymyili ja hymyilin takaisin.
- Onnea, Isla ja Aleksandra pyyhälsivät ohi ottamaan kiinni ruohotupsuille karanneita hoitsujaan. Kun olin Ymmin karsinalla, laitoin sen valmiiksi kuljetusta varten.
- Hyvin se menee, Avra, joka oli tullut Ymmin karsinalle nojaamaan, sanoi hiljaa. Pusersin huulilleni väkinäisen hymyn, kun talutin Ymmin kuljetusautoon.
Hevoskuljetusautomme kurvasi pihaan. Se oli lainattu isän työkaverilta, joka oli tuonut oman suomenhevosensa Mintun myös Pihatien kisoihin. Työkaverin nimi oli Vertti, ja hän oli tarttunut rattiin ja jutteli nyt isän, joka oli tullut kannustamaan minua , kanssa ruohonleikkureista. Kuuntelin miesten jutustelua ja katselin maisemia. Nukahdin, ja hätkähdin hereille, kun Vertti teki äkkipysäyksen.
- Perillä ollaan! Hän hymyili, ja laskeutui autosta. Avasin oven ja pomppasin pois. Hevoset pärskyivät . Minä menin varustetilan luokse, ja aukaisin oven tarkistaakseni, että olin ottanut kaiken mukaan. Pahaksi onneksi kaikki tavarat vierähtivät maahan. - Ohhoh, onpa paljon tavaraa! Vertti tutkaili hämmästyneenä tavarakekoa. Harjapakki, riimunnaru, vatsapanssari, satula, satulahuopa, martingaali, suitset, suojat ja loimi makasivat hiekalla. Hänellä itsellään oli vain satula, suitset, riimu ja riimunnaru sekä harjaämpäri. Nostin Ymmin kamat takaisin, ja tungin oven kiinni. Miehet avasivat lastaussillan( onko se se???), ja laskivat sen varovasti alas. Vertti otti punarautiaan Mintun rauhallisesti ulos, ja lähti taluttamaan tammaa vierastalliin. Minä astelin traileriin, ja silittelin Ymmin kaulaa. Se oli tottunut kisaamiseen, ja oli matkustanut suhteellisen rauhallisesti. Irrotin sen, ja peruutimme hitaasti ulos. Katsahdin ympärilleni, ja huomasin paljon ihmisiä. Pörröisiä pikkuponeja, isoja kylmäverisiä, siroja lämminverisiä, söpöjä vuonohevosia ja yksi ylväs friisiläinen tepasteli ohi. Se oli ori, ja se käänsi päänsä Ymmiä kohti ja alkoi tanssahdella. Se yritti jyrätä tien Ymmin luokse, muuta sen omistaja, pisamainen poika, rauhoitteli oriita.
- Pahoittelut Magicin puolesta, poika sanoi ja hymyili.
- Ei se mitään, vastasin , ja poika ja friisiläinen katosivat näkyvistä ihmishälinään. Taputin Ymmiä, ja lähdin pujottelemaan ihmisten välistä tallia kohti. Kun olin raivannut tieni tallin ovelle, olin melkein saanut ilkeän potkaisun jalkaani, olin melkein repäissyt kisatakkini saumat auki, kun helma tarttui aidanpieleen sekä eräs shettis näykkäsi minua.
- Kilpailjoiden hevosille, pääsy muilta kuin ratsuilta, kilpailijoilta ja hevosenhoitajilta kielletty, luin oveen kiinnitetyn lappusen ja aukaisin oven. Talli näytti erilaisemmalta kuin Pohjiksen, ja eksyneenä katselin pahvikylttejä, jotka oli teipattu karsinoiden oviin.
- Ymas, kilpailija Heli Rantala, mumisin lopulta löydettyäni Ymmille tarkoitetun karsinan. Ymmi asettui aloilleen tuhahdellen, ja rupesi epäröivänä nuuskimaan nurkkia. Laskin kiitollisena kamat karsinan ovelle ja lähdin tutustumaaan rataan. Painoin sen mieleeni, ja katsoin samalla, milloin olisi minun vuoroni astua radalle. Sitten hölkkäsin takaisin talliin ja harjasin ylvään kisaratsuni. Ymmi oli hieman levoton karsinassaan ja pyöri kovasti uuden karsinan takia, joten se vei hiukan aikaa. Aloin sitten letittää harjaa, ja kietaisin ne sykeröiksi. Tamma näytti söpöltä. Asetin sille suojat, ja nostin uuden satulan käsivarsilleni. Laitoin sen tamman selkään, ja tarkistin satulahuovan suoruuden ennen kuin kiristin vyön. Sitte otin hieman uutuuttaan jäykähköt suitset käsiini ja pujotin ne tamman päähän. Kiristin hihnat hiukan tärisevin käsin. Suoristin kypärän ja lähdin viemään Ymmiä lämmittelyalueelle.
nousin satulaan, ja tunnustelin Ymmin mieltä. Annoin avut, ja Ymmi lähti kävelemään hiukan kummallisesti, se sipsutti nopeasti ja kankeasti eteenpäin. Se oli ilmeisen jännittynyt, ja yritin etsiä syytä. Lopulta tajusin, että hartiani olivat nousseet ja pidättelin hengitystäni. Rentoutin itseni, ja Ymmin askel muuttui paljon leppoisammaksi. Tein voltteja, ja tamma ei yllättäen temppuillut ollenkaan vaan askelsi voltit pyöreästi. Taputin reippaana ja nostin ravin. Sitten Ymmi kiihtyi, ja halusi laukata ympäri kenttää. En ollut koskaan nähnyt sitä näin kiihkeänä, joten pelästyin hiukan. Yritin tehdä puolipidätteitä ja rauhoittaa sen menoa parhaani mukaan. Sain sen jotenkuten kuriin, mutta meni paljon tavallista kauemmin, ennen kuin olin saanut sen rauhalliseksi volttien ja kiemurien avulla. Sitten aloin laukkaamaan, ja Ymmi vaihtoi mielissään askellajin. Ensin se kuumui hiukan ja sähläsi, mutta sain kuitenkin ihan meneviä pätkiä. Olin juuri aloittamassa lämppäesteiden hyppimisen, kun kuulin kaiuttimesta:
- Seuraavana ratsastaa Heli Rantala hevosellaan Ymas, valmistautuu Jannica ratsulla Hurman ritari, miesääni kertoi. Kauhistuin. En ollut huomannut ajankulua lainkaan, en ollut ehtinyt hypätä lämppäesteitä!
Ratsastin pelokkaana lähtölinjalle, ja odotin käskyä aloittaa. Pilli puhalsi kipakasti, ja painoin pohkeet Ymmin kylkiin. Tamma syöksähti eteenpäin, ja ryntäsi ensimmäiselle esteelle. Se meinasi pysähtyä, mutta pomppasi nykäisten yli. Tunsin mahassani ilkeän muljahduksen, kun alastulo oli niin huono. Ymmi ravisti päätään, ja kaarsin sen hätäisesti toiselle esteelle. Tamma teki jyrkän mutkan, ja loikkasi isolla hypyllä toiselle puolelle. Yritin pysyä mukana hypyssä, mutta se ei onnistunut kovin hyvin ja toinen jalustin luiskahti ulottumattomiini. Sekavana yritin muistella rataa, ja käänsin vasemmalle, jossa odotti sarja. Ensimmäisen osan kohdalla Ymmi lensi pitkällä hypyllä yli melkein toisen esteen juureen, ja se ponnisti nopeasti. Takajalat osuivat puomiin, joka tulla tupsahti hiekalle. Purin hammasta, ja käänsin Ymmin avuillani seuraavalle esteelle. Tamma heilutteli päätään, ja ylitti esteen suurella loikalla. Toinenkin jalustin pompahti jalastani, ja puristin epätoivoisena satulaa etsien tasapainoa. Ymmi oletti pohkeiden puristuksen käskyksi kiihdyttää, ja se juoksi kiitolaukkaa muurille, joka oli seuraava. Tamma ponnisti lennossa, ja rojahdin kaulalle. Puristin Ymmin kaulaa. Minä tippuisin kohta! Seuraava este lähestyi uhkaavana, ja yritin koota itseäni. Ymmi aisti epävarmuuteni, ja löi jarrut pohjaan kaviot liukuen. Yleisöstä kuului kohahdus. Kirkaisin, ja rojahdin eteenpäin varmana putoamisesta. Valuin hitaasti vasemmalle, mutta yritin tarrata kiinni. Muutama työntekijä kiirehti jo luokseni, mutta punnersin takaisin satulaan. Lykkäsin jalat jalustimiin, ja suoristauduin. Yleisö taputti, ja käänsin Ymmin uudestaan esteelle. Nyt yritin pysyä rauhallisena, ja loppurata sujui paremmin. Silti en ollut kovin tyytyväinen sijoitukseeni, kun laukkasin maaliviivan yli suosionosoitusten saattelemana.

Kun olimme astelleet maneesista pois, tärisin pelokkaana. Mikä moka! Taputin Ymmiä, jonka suupielistä roiskui vaahtoa. Sen kaula oli tummunut hikiseksi. Omat hanskani olivat tahmeat ja märät, joten riisuin ne ja heiluttelin sormiani talutellessani Ymmiä edestakaisin. Lopulta meidän molempien hengitys tasaantui, ja saatoin viedä sen talliin. Riisuin varusteet, ja kuivasin sen huolellisena. Levitin vielä loimen tamman selkään, ja varmistin että se sai vettä juoma-automaatista. Olin startannut aika alussa, joten luokkaani oli vielä paljon jäljellä. Etsin kioskin, ja maksoin pienen sämpylän. Sen jälkeen hain vesipulloni autostamme, ja join siitä sämpylän kylkiäisenä. Vilkaisin kelloani, ja kuuntelin kovaäänistä. Ääni kertoi, että oli 80cm luokan palkintojenjako. Kolmea parasta pyydettiin maneesiin. En ollut heidän joukossaan, joten päätin lähteä hoitamaan Ymmiä. Kiirehdin karsinalle, ja nostin harjat karsinaan. Karva ei kaivannut muuta kuin pari harjan sipausta sieltä täältä. Puhdistin kaviot, ja laitoin satulan sille. Suitsien laitto sujui mainiosti, ja hupsistakeikkaa, olimme jo valmiita. Lähdin kuljettamaan tammaa lämmittelyalueelle.

Kun olin kävellyt Ymmin kanssa hetkisen, aloin ravailla. Ymmi juoksi häntä korkealla, ja kuulin ihastuneita henkäyksiä kentän laidalta. ymmi ei ollut ihan hallinnassani, joten jouduin kiirehtimään, että ehdin ottaa parit laukkapätkät. Ymmi oli aika kuuma, mutta sain sen pidettyä kurissa. Arvelin, että voisin nyt ottaa esteelle.
- Pysty! Huusin, ja ohjasin matalalle pystyesteelle. Tieltäni väistyttiin, ja ylitimme esteen hyvin. Verryttelimme myös toisen sivun sarjalla, sekä okserilla. Ymmi kaahsi välit aika lailla, ja koetin hiukan työstää sitä. Selvitimme vielä kerran pystyn, ja sitten nimemme kuulutettiin.
Ymmi asteli häntä korkealla lähtölinjalle. Pilli ujelsi, ja tamma syöksähti matkaan. Se pomppasi ensimmäisen esteet yli nopsakasti, ja yritin pysyä mukana. Toinen este ylittyi, samoin kolmas ja neljäs. Yritin rauhoitella Ymmiä, mutta se vain kiihtyi, ja heitti vallattoman pukin samalla kun kulki jalustimet luiskahtivat jaloista, ja yritin tukeutua satulaan. Nipin napin keplottelimme itsemme sarjaesteiden ylitse, ja kaarsimme seuraavalle. Yritin tökätä jalustimet jalkoihini, mutta sain vain Ymmin hermostumaan. Se hirnahti. Yritin keskittyä rataan. vauhtia en millään pystynyt hillitsemään, joten keskitin itseni hyviin teihin ja hyppyihin. Välit menivät kaameaa vauhtia, mutta hypyt olivat ihan kohtalaisia ilman jalustimia -tyylillä… Ymmi laukkasi hetken kuluttua huohottaen maaliin suoritettuaan hullunmyllyradan.
Laukkasimme maneesista ulos, sillä Ymmi ei tahtonut lopettaa juoksuaan. Se pinkoi talipihalla hurjasti hirnuen ja pukkeja heitellen. Yritin hillitä sen menoa, mutta sen kun tamma painoi päänsä ja viskoi takapäätään. Valuin sen kaulalle, ja pitelin kiinni. Tamma keinui allani vimmaisesti, ja yksi erittäin korkea ja voimallinen pukki sai minut lentämään selästä. Kirkaisin, ja tein ilmassa vahingossa voltin, sillä tupsahdin maan pinnalle selkä Ymmiä päin. Kierähdin maahan ilmavoiman takia, ja jäin siihen vapisten. Ilma iskeytyi keuhkoistani. Kömmin varovaisesti istualleen. Olin kutakuinkin kunnossa, ja vilkuilin ympärilläni yskien. Ymmi ei ollut onneksi kirmannut kauas, tienpenkalle vain voikukkia napsimaan. Astelin sen luokse rivakoin askelin, ja en taputtanut sitä vaan talutin sen talliin. Starttaisin ensimmäisenä 100cm:luokassa, joten pättin vain talutella tammaa edestakaisin. Olin tässä luokassa kolmanneksi viimeinen kilpailija, joten kuuntelin julistuksia puolella korvalla. Kun sijoittuneet ratsukot olivat ravanneet maneesiin, taputin Ymmiä.
- Me starttaamme 100cm luokassa aivan pian, ja sen luokan hoidamme kunnialla! Sanoin Ymmille, joka nyökytteli.
Kun olin hiukan ravaillut Ymmin kanssa, vatsassani oli perhosia. Kutsu radalle tuli äkkiä, ja jalat täristen. Yritin rentoutua, ja ohjasin Ymmin lähtöviivalle. Pilli ulvaisi kimeästi, ja annoin laukka-avut. Nyt pidin alusta alkaen vauhdin tasaisena, ja ohjasin ensimmäiselle esteelle. Ratsastin huolellisesti ohjaten seuraavalle esteelle, ja Ymmi ponnisti vahvasti. Hyppy kantoi meidät toiselle esteelle, ja ylitimme senkin. Samoin seuraavan, sitä seuraavan, sitä sitä seuraavan. Ymmi laukkasi kyllä rauhallisesti, mutta olin hillinnyt vauhdin hiukan liian hitaaksi. Annoin sen vähän kiihdyttää, ja ylittää esteet sellaisella loikalla kuin se itse tahtoi. Etenimme este esteeltä, ja pian rata olikin jo lopussa. Ymmi pääsi kiihdyttämään vauhtia hiukan, ja porhalsimme maaliin. Taputukset kaikuivat raikuvina, kun kävelimme radalta. Taputtelin Ymmiä, ja ratsastin hiljakseen. Ymmi rauhoittui, venytti kaulaansa ja pärskyi. Vein tamman sen karsinaan, ja riisuin suitset Ymmi ravisit päätään, ja nykäisi heinäverkosta heinää. Höllensin satulavyötä, ja jätin sen valmiustilanteeseen, jos kutsu palkintojenjakoon tulisi. Jätin hevosen lepäämään, ja läksin katsomaan ratsukkoja. Viimeisten ratsukkojen jälkeen häivyin Ymmin karsinalle, ja rapsuttelin sitä.
- Ja nyt on vuorossa 100cm esteratsastusluokan palkintojenjako! Hölkkäsin tallipihalle kuuntelemaan, sillä talliin ääni kuului vaimeana.
- Heli Rantala ja Ymas! Kuulin sopivasti oman nimeni, ja juoksin talliin. Ujutin suitset tammalle, ja kiskaisin loimen satulan päältä. Juoksutin ihmettyneen tamman maneesiin muiden rinnalle.
- Ja sieltä saapuikin neljännen sijan saajat: Heli Rantala ja Ymas! Huusi kovaääninen. minulle taputettiin, ja palkintojenjakaja kiinnitti ruusukkeen Ymmin suitsiin. Fanfaari soi kumeasti, kun karkuutimme kunniakierrokselle ruusuke lepattaen.

HUHHUH; täs meni kauan kun kirjoitin ihan vähän kerrallaan :D

Vastaus:

Huhhuh! Olipas teillä päivä :D Ymmi on kyllä melkoisen kiireinen neiti ;)

Saat tietysti tarinamerkinnän ja 90v€ :)

- Avra

Nimi: Heli

31.05.2018 14:08

Avran erittäin tarmokkaan herätyksen jälkeen haukotellen taapersimme aamiaselle, jolla mussutimme massiiviset sämpylät, voimaa uhkuvat puuroannokset ja terveelliset banaanit. Aamupalan kruunasi kolmen lätyn (letun tai ohukaisen, miten vain) keko mustikoilla! Mahat täynnä hoippuroimme talliin ja etsimme omien ratsujemme nimet listalta. Katseeni liukui alas nimeni kohdalle, ja katsahdin hevosta. Nörtti. Lähdin satulahuoneeseen hakemaan tarvikkeita.
- Heli, tuotko Solon riimun ja riimunnarun sieltä, Heli? Isla huusi.
- Toki! Vastasin Islalle, ja poimin matkaani myös Solon päitset. Kokosin käsivarsilleni Nörtin hoitokamppeet ja varusteet. Laskin tavarat karsinan ovelle, ja lähdin hakemaan oria annettuani ensin Solon riimun Islalle.
- Heips Nörtti, huudahdin hilpeästi ja lähestyin oria, joka ei reagoinut. Se vain torkkui rentona tarhan portin lähellä, joten käppäilin pari metriä ja laitoin riimun Nörtille. Se hätkähti hereille, ja lähti unisena lönkyttämään narun päässä. Kun olin hitaasti mutta varmasti – taktiikalla saanut orin karsinaan, otin narun pois ja rupesin harjaamaan rivakasti. Se vain nukkui alahuuli lerppuen, kun kiertelin sen ympärillä harjailemassa siletä sun täältä. Kun olin valmis, otin suojat ja liu’utin ne jalkoihin, ja laitoin tarranauhat kiinni. Nörtti alkoi heräillä, ja haukoteltuaan alkoi tutkiskella tukkaani. Nykäisin sen pois orin suusta, ja se alkoi kurotella harjapakkia kohti. Huokaisten sysäsin sen syrjään, ja nostin mustan satulan Nörtin selkään. Kiristin satulavyön vuoniksen pullistellessa, ja pujotin sitten suitset sen päähän ja kiinnitin soljet. Olin valmis, ja lähdin tallipihalle yhtä aikaa Iitun ja Avran kanssa. Odotimme muut, ja lähdimme Avran takana maastoon.
Böö kulki edellämme, ja Vili pärskähteli takanamme äänekkäästi. Oli kotoisaa, kun puut kaartuivat turvallisina ja jykevinä yllemme, hevoset askelsivat kopsahdellen ja satulat narisisivat. Menimme rauhallista käyntiä vartin ajan. Nörtti oli ihan kiva, mutta se pompahteli ojanpientareelle tuon tuostakin ja sain ajaa eteen voimakkaasti, kun ori halusi jäädä paikoilleen ruokailemaan. Böö tanssahteli edellämme, ja Vili käveli rauhallisena. Avra oli ottanut ratsuksi Ymmin, joka käveli innoissaan.
- Ravia! Avra huusi kovasti, ja ratsut nostivat empimättä tahtia. Nörtti kipitti edelleen käyntiä, ja annoin voimakkaammat avut. Vuonis ei uskonut, ja yritin vielä kerran, jolloin ori nosti mukavan ravin huokaisten. Taputin sitä ja keskityin keventämään. Ravasimme pitkähkön pätkän, jonka jälkeen tulimme risteykseen. Avra käänsi oikealle, johon osoitti kyltti ” Maastoestereitti”.
- Seis! No niin, tästä lähtee reitti maastoesteille. Tulette parin esteen jälkeen risteyksen, joissa on kyltit. Toisessa lukee ” Matalat esteet”, ja toisessa ” Korkeammat esteet”. Menkää helpommille esteille, ei vastaväitteitä. Toinen reitti on oikeasti vaativa, Avra painotti. – Jos käännytte vahingossa väärään, palatkaa takaisin risteykseen ja menkää oikeaan suuntaan. Lähtekää minuutin välein. Avra kannusti Ymmin laukkaan, ja hävisi mutkan taakse. Cilla odotti 60 sekuntia, kunnes lähti matkaan. Laskin minuutin ja annoin sitten avut Nörtille, joka nosti ravia kiihdyttäen vaisun laukan. Ajoin sitä eteenpäin, sillä ensimmäisen mutkan jälkeen eteen tuli aika pian risueste. Nörtti jolkutti hitaasti, ja seisahtui. Otin uudestaan, ja Nörtti epäröi. Kuitenkin, suurella vaivalla, sain sen hyppäämään pienellä, hassulla loikalla yli siitä, sitä seuraavasta ja sitä seuraavastakin. Sitten tuli risteys, ja ohjasin luottavaisena pienemmille esteille. Reitti sisälsi risuesteitä, sarjan, okserin ja korkeamman tukin. Sitten pikku polku avartui pelloksi, ja pelmahdimme aurinkoon. Ravasin Avran ja Cillan luokse. He nyökkäsivät hymyillen. Taputin Nörttiä. Esteet olivat ylittyneet hiukan laiskasti ja ori oli laukannut välit löysästi ja verkkaisesti, mutta se oli kuitenkin oikein mukava ratsu.
- Nyt, kun kaikki ovat ratsastaneet matalan radan, piipahdamme korkeampien esteiden luokse. Teillä on mahdollisuus kokeilla kahta radan peräkkäin olevaa helppoa estettä! Avra selosti, ja ratsasti matalien esteiden ohi käynnissä muiden tullessa perässä. Saavuimme risteykseen, ja Avra käänsi Ymmin korkeille esteille.
- Nämä kaksi ensimmäistä! Ei tarvitse hypätä, jos ei halua. Cilla ohjasi päättäväisenä Böön esteille. Ori ponnisti hiukan töksähtäen, mutta ylitti ne kumminkin.
- Hienoa Cilla! Sitten Heli. Maiskautin nörtille, ja ravasin voltin. Nostin laukan, ja askellaji vaihtui hitaaksi laukaksi. Annoin reippaat avut, ja maiskutin kovasti. Nörtti reipastui kummasti, ja se pomppasi hieman erikoisesti yli, mutta hyppäsi esteet kuitenkin.
- Hyvä Heli! Sitten Neea, Avra hymyili, ja viittoi Neeaa hyppäämään. Katselin muiden suoritukset, ja sitten Avra sanoikin:
- Ei hypätä tänään enempää, nyt ravipätkä ja loppumatka käynnissä! Avra kertoi, ja lähti raviin. Muodostimme jonon hänen peräänsä, ja kuljimme tallille, jossa hoidimme hepat. Taputin Nörttiä, ja talutin sen tarhalle. Vuonohevonen lähti loikkimaan ytävänsä Tintin luokse, ja pojat rupesivat näykkimään ruohoa kylki kyljessä.

Kun olimme syöneet välipalan, Avra selosti meille tarkasti leirikisoista. Nyökkäilimme suunnitelmalle, ja kiiruhdimme hoitsuja puunaamaan. Lähetyin Ymmin tarhaa hymyillen. Toki pidin kaikista hevosista, ja hevosten hoitamisesta ja ratsastamisesta, mutta Ymmi oli kuitenkin se oma, rakas hoitohevoseni. Kävelin sen luokse, ja halasin sitä. Ymmi oli monen hoitokäynnin jälkeen tottunut minuun, ja olin saanut hyvän ystävän.
Talutin Ymmin karsinaan. Avra oli käskenyt tuoda hevoset jo sisälle, mutta käskenyt jättää ne karsinoihin siksi aikaa, kun rakentaisimme radan. Tulin estekentälle, ja aloin siirrellä raskaita puomeja ja estetolppia muiden kanssa. Kun rata oli koristeltu kukilla, lähdimme takaisin talliin siistimään heppoja. Noudin harjat, satulan, suojat ja suitset, ja laskin kantamukseni maahan. Otin harjapakin ja avasin karsinan salvan. Pujahdin sisään, ja aloin puhdistaa Ymmiä. Tamma hörähteli minulle, ja sulki silmänsä nautinnollisena. Kun se oli harjattu, puhdistin sen kaviot. Sitten otin sen harjan käsittelyyn, ja selvitin pikkuiset takut sormin. Sitten otin jouhinipun ja aloin letittää. Aina, kun yksi letti oli valmis, kiepautin se palleroksi harjan juureen ja sidoin sen kiinni. Työ kävi nopsasti, ja pian olin letittänyt hännän, harjan ja otsatukan. Sitten kävin tallin kulmalla, ja sidoin itselleni näppärästi kukkaseppelen Ymmille. Kipaisin hakemaassa suitset ja keplottelin seppelen turpahihnaan. Sitten palasin Ymmin luo, ja laitoin sille satulan. Käsitin yhtäkkiä, että ei menisi kauaa, niin minulla voisi olla oma satula! Olin saanut tarinoistani niin rutkasti rahaa, että se teki yli 400 euroa, ja leiribonus päälle, niin se olisi yli Equestrian Pron yleissatulan hinta! Taputin Ymmiä onnellisena, ja laitoin sille suojat. Sitten asetin suitset tammalle, ja kiristin hihnat sopiviksi. Kukkaseppele näytti nätiltä, ja nauroin iloisena taluttaessani tamman kentälle. Olin ainoa Islan ja Madden lisäksi, joten kiedoin myös heidän hevosilleen seppelet. Olin oppinut solmimaan niitä jo pienenä, ja olin tehnyt niitä paljon isosiskoni kanssa. Kun muut tulivat, aloimme lämmitellä.
- Käyntivoltteja! Tottelimme kuuliaisesti, ja nautin Ymmin kyydistä. Olin kaivannut sen pehmeää askelta ja innokasta pärskimistä. Tottuneena mukauduin sen liikkeisiin, ja sain sen liikkumaan kauniin ilmavasti. Taivuttelimme hevosia suuntaan ja toiseen, ja suoritimme kiemuroita, pääty-ympyröitä, siirtymisiä raviin ja takaisin käyntiin, sekä ravivoltteja.
- Oikein hyvä! Sitten laukkapätkiä, laukatkaa pitkät sivut ja ravatkaa lyhyet, Avra komensi. Ymmi nosti laukan hyvin innokkaasti, mutta olin valmistautunut siihen ja osasin säätää vauhtia hillitymmäksi. Noin viiden minuutin päästä lähdimme estekentälle aloittamaan leirikilpailut!
- Ja ensimmäisenä ratsastaa Humutin ratsuna Monni, valmistautuu Hemsku ja Tara! Avra huusi, ja Humu nyökkäsi juhlavasti. Avra puhalsi pilliin, ja ratsukko pinkaisi matkaan ja ylitti esteet vaivatta, mutta viimeisellä esteellä Monni kielsi jyrkästi. Humu roikkui hetkisen Monnin kaulalla, ja melkein putosi, mutta ponnisti takaisin selkään ja uudella lähestymisellä sai hevosensa pomppaamaan reippaana yli. He saivat kuitenkin raikuvat suosionositukset, ja hän hymyili siirtyessään radan suorittaneiden riviin.
- Nyt radan suorittaa Hemsku ratsullaan Tara, valmistautuu Isla ja Vanna! Hemsku ratsasti harkitusti kaarteet, ja ylitti esteet huolellisesti. Hän sai puhtaan radan, ja sai taputukset. Vannalta tipahti yksi puomi, mutta muuten rata oli hyvin suoritettu.
- Heli ja Ymas, valmistautuu Iitu ja Hertta! Avra kailotti. Hymähdin, kun pilli soi kimeästi, ja säntäsimme matkaan. Ymmi lisäsi vauhtia rutkasti. Ensimmäinen este oli 60cm, ja Ymmi loikkasi yli korkealta. Yritin mukautua isoihin hyppyihin parhaani mukaan. Kaarsimme toiselle esteelle, joka oli myös 60cm, ja ylitimme puhtaasti. Ymmi pärskyi innokkaana, ja alkoi hieman kuumua. Koetin hillitä sen menoa, ja sain vauhdin hidastettua, mutta kaahasimme seuraavalle trippelille tiukalla käännöksellä, ja Ymmi loikkasi jättiloikalla ylitse. Hidastin tahtia, ja Ymmi taipui onneksi, ja suoritti seuraavat esteet, 60cm:tin ja 80cm:tin pystyesteet ihan nätisti. Sitten oli vielä yksi 80cm okseri. Tamma kiihdytti, ja yritin rauhoittaa sen menoa. Ymmi hirnui, ja pomppasi esteen yli nopsasti, ja nelisti maalilinjan yli. Se ei ollut edes koettanut hidastaa, vaan puhtia riitti niin paljon että se hyppäsi kentän aidankin yli luulen sitä esteeksi. Jäin hypyssä jälkeen, ja tarrasin harjaan. Sain tasapainoni takaisin, ja Aleksandra avasi portin meille, jotta pääsimme sisään.
- Aikamoista hullunmyllyä teillä, hän sihahti hymynkare huulillaan.
- Jep. Katsahdin Iituun, joka ylitti esteitä rennosti ja itsevarmasti.
- Oletko käynyt valmennuksissa? Aleksandra katsoi minua kysyvästi.
- Olen minä kerran, pitää varmaan uusia, naurahdin. Hymyilimme toisillemme, ja seurasimme muiden suorituksia.
- Ja nyt, on korkeushyppyluokan vuoro! Avra kuulutti meille kaikkien suoritusten ja uuden radan rakentamisen jälkeen. Kihisimme innostuneina, ja seurasimme tiukasti muiden suorituksia. Muutama ratsukko ohitti 120cm esteen, mutta jotkut ohjasivat päättäväisesti sille ja hyppäsivät yli. Perhoset lepattelivat vatsassani, ja nielaisin, kun minun nimeni kuulutettiin.
Annoin laukka-avut, ja Ymmi vastasi pärskähten. Nojasin eteenpäin, kun ponnistimme 40cm esteellä. Suoristauduin laskeutumisessa, ja Ymmi laukkasi vaahto roiskuen pitkälle sivulle. Tamma pomppi esteiden yli kevyesti, ja pysyttelin liikkeissä mukana tarkasti. Kolmen esteen jälkeen se sai tilaisuuden kiihdyttää, ja yritin hidastaa tahtia. 100cm este ylittyi nopsakalla lennolla, joten pyrin rauhoittamaan Ymmin paremmin. Se helpotti menoa hieman, ja 110cm hyppy oli jopa kaunis! Sitten näkökenttääni pompahti 120cm este, ja aloin kuumeisesti miettiä, hyppäisinkö vai en. Paikka, josta minun piti kääntyä, lähestyi. Tammani veti 120cm esteelle, ja yritin pitää sen uralla. Ymmi kääntyi itsepäisesti esteelle, ja päätin lähteä mukaan hyppyyn. Hiekka pöllähti ilmaan, kun Ymmi ponnisti sulavasti. Sydämeni hakkasi, ja pakottauduin rentoutuneeksi.Tamma lensi kaarevasti toiselle puolelle. Sen takajaloista ropisi hiekkaa esteen ylimmälle puomille. Kimon etujalat tömähtivät maahan, ja laukkasimme maaliviivan yli.

Kun palkinnot oli jaettu, Avra passitti meidät hoitamaan hepat. Halasin Ymmiä, kun se oli saanut varusteet pois ja porkkanoita minulta. SE rouskutti namit heti, ja kääntyi katsomaan minua iloisena. Se tökkäsi minua turvallaan, ja silitin sitä. Sitten vein tamman tarhaan, ja se lähti kierähtelemään maassa hirnahdellen.
- Heippa, kuiskasin sille, ja kiirehdin hakemaan tavarat mökistä Avran ohjeiden mukaan. Kokoonnuimme tarhoille.
- No niin, nyt on tämä leiri saatu päätökseen! Oliko hauskaa?
- OLI! Huusimme.
- Hyvä juttu! Näitä voisi pitää useamminkin, oli kyllä niin hauskaa! Mutta kiitokset kaikille teille, ja hevosille myös! Avra julisti leirin päättyneeksi. Pihaan alkoi tupsahdella autoja. Minäkin lähdin, ja heilutin kättäni Ymmille, ennen kuin katosin mutkan taa.

Siinä ois koko leiri pulkassa! Mulle siis tulee se 300ve, bonus 120cm esteen hyppäämisestä ainakin, en muista tuliko jotain muuta kamaa vielä :D

Vastaus:

JEEEE!! Ihanaa, että olit mukana leirillä! Hienosti toimit uusienkin ratsujen kanssa ja Ymmin kanssa suosittelen lisää treeniä ;)

Saat tosiaan 300v€ heti kaappiin :) Käy vastaamassa hoitajien leirin vieraskirjaan palkintosi väri, niin lisään sen kaappiin ;)

- Avra

PS. kiitos kun muistuttelit mua unohtuneista tuloksista ja muista <3

Nimi: Heli

25.05.2018 19:44

- Huomenta, leiriläiset! On aika nousta, ja sitten lähteä aamiaiselle, Avra avasi mökkimme oven ja kurkisti sisään.
- IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKK! Ai huh, se olitkin vain sinä, Avra, huokaisin helpottuneena, sillä olin säikähtänyt mökin oven narinaa.
- Miten niin ”vain sinä?” Avra kiusoitteli, ja pamautti oven kiinni. Nousimme tokkuraisina sängyistämme ja hoipertelimme ympäriinsä. Charlotte taapersi suihkuun, ja minä rupesin kaivelemaan uusia vaateita. Etsin ratsastushousuni ja –kenkäni, ja ongin pohjalta ratsastussukat. Huokaisin, kun katselin kenkiäni, jotka olivat kuluneet ja nahistuneet. Että pitikin viime kesänä pudota hevosen selästä järveen!

Kun olimme suorittaneet aamuhommat, läksimme aamupalalle. Söin tukevan aamupalan, banaania, kerrosleivän, appelsiinimehua ja palasen pannaria.
- Eli nyt, te menette hikoilemaan estetunnille, jonka jälkeen on välipala. Sitten onkin leikkitunnin aika, ja sitten päivällinen. Kello 17:15, lähdetään maastoretkelle! Avra julisti päivän ohjelman. Kiirehdimme tallille, ja katsoimme hevosjaon tallin seinältä.
- Minulla on Hertta, sanoin Iitulle, joka tutkiskeli kynsiään pohtivaisena.
- Minulla Bexar, Iitu kertoi. Lähdimme tarhoille, joissa ratsut laidunsivat rauhallisina. Ymmi nosti päänsä, kun Charlotte avasi portin, mutta tuhahti ja jatkoi syömistä. Avasin Hertan tarhan portin ja katsoin tammaa, joka siirtyi tarhan nurkkaan. SE mulkoili minua vähän, ja rapistelin karkkipaperia, joka oli ollut paitani taskussa. Tamma käveli hitaasti rapisteluni suuntaan, ja syöksähti nappaamaan paperia. Sujautin riimun sen päähän, ja tungin paperin takaisin taskuun. Napsautin narun paikalleen. Hertta mulkaisi minua, ja äkkiarvaamatta näykkäsi minua käsivarresta.
- AI! Huudahdin, ja Hertta hirnahti.
- Mitä nyt? Avra kiirehti paikalle.
- Hertta näykkäsi.
- Äh, haava ei ole syvä. Ei kai siihen satu?
- Ei.
- No, jatka ihan normaalisti, Avra hymyili ja lähti. Talutin tamman varautuneena sen karsinaan ja sidoin lyhyellä narulla kalteriin. Hain harjat ja aloin sukia sitä. Hertta luimi hirnahdellen, kun harjasin sen kylkiä. Se viskoi päätään, ja viimeistelin kyljet, jalat ja lautaset nopeasti. Aloin harjata sen päätä, ja tamma rentoutui. Se hörisi vähäsen. Silitin sen korvia, ja tamma hörähteli mielissään.
- Höpsö elukka, hymähdin sille. Kipaisin satulahuoneeseen, ja etsin Hertan varusteet. Otin sen satulan ja suitset, ja satlarin ovella muistin ottaa vielä jännesuojat mukaan. Kannoin kamppeet Hertan karsinalle, ja vein satulan karsinan sisälle. Nostin sen tamman selkään, joka hypähteli ympäriinsä. Pidin satulaa paikallaan.
- HERTTA! Huusin ankarasti toruen. Tamma jähmettyi, ja sain satulan paikalleen ja kiinni ongelmitta. Otin suojat käsiini, ja kiersin ne sen jalkoihin. Sitten nostin koukusta suitset ja nostin ohjat kaulalle. Ujutin kuolaimet suuhun, ja asetin suitset hyvin päähän. Hyöriminen alkoi uudelleen, ja sain komentaa Herttaa kunnolla, ennen kuin olin saanut suitset hyvin päähän. Nostin ohjat, oikaisin kypärän ja lähdin viemään tammaa kentälle.
Suurin osa oli jo paikalla, ja muut tulivat aika pian minun ja Hertan jälkeen. Nousin satulaan, ja keräsin ohjat.
- Ja käyntiin kaviouralla, voltti joka kulmassa! Lukas huusi. Asetuimme jonoon ja lähdimme kävelemään rauhallista käyntiä. Hertta oli jännittynyt. Se viskoi, päätään, sipsutti pikkupikku askelin ja säpsähteli kaikenlaista.
- Rentoudu, ohjaa voltille, jos tarvitsee, istu syvälle satulaan, Lukas neuvoi rauhallisesti, ja ohjasin tamman voltille. Hertta käveli jäykkänä ja kankeana. Rentoutin hartiat, ja istuin syvemmälle satulaan. Tamma rentoutui heti itsekin, ja kaikki sujui paljon paremmin. Se käyskenteli mukavasti rentona, ja hörisi.
- Hyvä Heli! Iitu, paina vaan pohkeilla, näpäytä raipalla jos ei muu auta! Pitäkää avut pehmeinä! Lukas heitteli ohjeita sinne sun tänne.
- Nyt voidaan vaihtaa kevyeen raviin. Tehkää pääty-ympyrä, ja sen jälkeen kiemura! Nostimme ravin, ja Hertta singahti jännittyneeseen hölkkään. Hengitin syvään ja pakotin itseni rennoksi. Hertta kulki hieman paremmin, ja tehtävät onnistuivat ihan hyvin. Tamma kyllä yritti oikoa, ravasi turpa taivasta kohti ja oli sellainen kankea. No, selvisimme siitä ihan hyvin, ja parin ympyrän jälkeen se alkoi jo taipua mukavasti.
- Otetaan nyt ravissa kevyttä istuntaa! Lukas käski, ja nousimme kevyeen istuntaan. Ravasimme kenttää ympäri kerta toisensa jälkeen, ja jalkojani rupesi sattumaan. Muut olivat varmaan samaa mieltä ähkimisestä päätellen. Lukas hymyili meille.
- Sain minäkin huhkia ennen kuin pääsin 150cm esteradoille kisaamaan, hän virnuili. Hymähdin, ja taputin Herttaa. Se heilautti korviaan välinpitämättömänä.
- Ja noin, voitte lopettaa. Kyhään tähän nyt puomeja, ja yhden kavaletin, Lukas selosti ja kasasi puomit ja kavaletin riviin.
- Ensin Cilla, Lukas sanoi, ja tyttö erkani rivistä ja ylitti puomit moitteettomasti Monnin kanssa.
- Aleksandra, Lukas kertoi sitten. Aleksandra maiskautti Taralle, joka ravasi puomien ja kavaletin yli näyttävin liikkein.
- Charlotte! Ymmi ryntäsi ensin puomien läpi ja kieltäytyi kavaletilta. Charlotte nojautui eteenpäin tamman kieltäytyessä, mutta hivuttautui takaisin satulaan saaden suosionositukset. Ymmi ravasi puomien yli uudelleen ihan hyvin, joskin vähäsen kiireellä.
- Heli! Taputin Hertan kaulaa ja puristin pohkeillani. Hertta hypähti eteenpäin, ja yllättyneenä repäisin ohjista vahingossa. Tamma hirnahti, ja pomppasi eteenpäin. Yritin pysyä mukana, ja tarrasin harjaan. Sain tamman rauhoiteltua, ja ravasimme puomien ja kavaletin yli liidokkain askelin. Seurasin Islan,Madden, Neean ja Humun ratsastukset, ja sitten Lukas kokosi kentälle kolmen esteen sarjan. Esteiden väliin mahtui noin kaksi askelta. Ensimmäinen este oli pysty, korkeus oli 30cm. Toinen oli matala kavaletti, ja kolmas oli myös 30cm. Suoritimme sarjan samassa järjestyksessä kuin puomijutunkin, joten olin siis Charloten jälkeen. Hertta vähän säpsähteli, mutta päättäväisin ottein sain sen kulkemaan puomien yli kunnialla. SE pomppi yli kevyesti.
- Koska nämä menivät niin hyvin, hypätään korkeampia esteitä! Lukas kailotti, ja siirsi kavaletin syrjään. Hän ei laittanut estettä kavaletin tilalle, ja väliin jäi pitempi etäisyys. Hän kohotti ensimmäisen esteen 60cm, ja toisen 70cm. Katselin muiden suorituksia. Tara ylitti kauniisti esteet, Monni myös. Ymmi loikkasi suurella hypyllä korvat hörössä. Oli minun vuoroni, ja nostin laukan. Ohjasin Hertan 60cm estettä kohti, ja valmistauduin hyppyyn. Se hyppäsi laakealla hypyllä, mutta takajalka kolahti puomiin ja se tippui kannattimeltaan. Ohjasin välittämättä toiselle esteelle, ja sen ylitimme aivan puhtaasti.
- Ota uudestaan, lähestyitte hieman vinosti ensimmäistä estettä, Lukas kertoi, ja seuraava kerta menikin ihan mallikkaasti.
- Nyt korkeudet nousee, joten se vaatii enemmän, Lukas selosti, ja korotti esteitä. Ensimmäinen este oli 90cm ja toinen 100cm.Vuoroni lähestyi hetki hetkeltä. Kun oli minun vuoroni, ravasimme voltin , ja nostin laukan kaarteen jälkeen. Hertta ponnisti kuuliaisesti, ja laskeutui sirosti alas. Myötäilin se liikkeitä, ja se hyppäsi 100cm esteet helposti. Taputin sitä onnellisena kaulalle.
- Ja nyt, korotetaan esteitä vielä hiukan! Joidenkin pitää jättää hyppäämättä, kun hevoset eivät ole 110cm tasoa, Lukas sanoi, ja korotti ensimmäisen esteet 100cm:iin, ja toisen 110cm:iin.
- Lukas, en ole ennen hypännyt noin paljon, sanoin jännittyneenä. Hertta alkoi liikehtiä allani, ja pakottauduin rentoutumaan.
- No sitten voit ruveta korottamaan ennätystäsi. Lukaksen mielestä asia oli sillä selvä. Hengittelin syvään, kunnes oli minun aikani ohjata Hertta yli 100cm esteille. Yritin rentoutua, ja nostin reippaan, mutta hallitun laukan. Ensimmäinen este tuli eteemme, ja Hertta ponnisti. Se lennähti kauniisti sen yli, ja kun kaivot tavoittivat maan, se laukkasi hetken ja ponnisti isompaan hyppyyn. Se sujui hyvin, ja tytöt taputtivat minulle.
- Hyvinhän se sujui! Muista mainita Avralle, Lukas hymyili, ja keskittyi sitten auttamaan muita. Lopetimme sarjojen hyppelyt, ja Lukas alkoi koota pikku rataa. Se koostui yhdestä trippelistä, kahdesta pystystä ja kahden esteen sarjasta. Monni ja Cilla selvisivät hienosti, samoin Allu ja Tara. Ymmi vähän kiihdytti vauhdin turhan kovasti, mutta Charlotte ratsasti voltin. Niin tamma pysyi kurissa mainiosti. Lukas nyökkäsi minulle, ja annoin laukka-avut. Hertta korskahti, ja loikkasi pystyesteen tullessa eteen. Se oli ponnistanut aivan liian kaukaa, ja joutui venymään äärimmilleen, jotta ei pudottanut. Seuraavakin este oli pysty, ja se ylittyi pyöreällä hypyllä. Mukauduin sen mukaviin liikkeisiin. Katsoin sivulle, missä häämötti trippeli. Hertta ponnisti aika läheltä estettä, mutta kantoi itsensä komeasti esteen toiselle puolelle. Laukkasimme kaviot kumahdellen sarjalle. Hertta laukkasi halukkaan oloisena. Se pomppasi ykkösesteen yli. Pahaksi onneksi sen askelet menivät jotenkin sekaisin, ja se jarrutti toiselle esteelle jalat liukuen. Hiekkaa pöllähti pilvenä ympärillemme. Retkahdin kaulalle ja valuin sen kaulalle. Hertta nosti ihmeissään siroa päätään, ja peruutin takaisin satulaan. Mutta Hertta huomasikin joltakin tipahtaneen, nahistuneen porkkananpalan hiekassa pienen matkan päässä, ja se hypähti yllättäen. Valahdin sen kyljelle, mutta punnertauduin selkään. Sitten Hertta päättikin lähteä ruohoaterialle, ja ravasi aidan viereen. En ollut varautunut, ja kaduin taaksepäin lautasia kohti. Tamma heitti vaisun pukin, ja se lennätti minut kaulalle roikkumaan. Hertta oli löytänyt määränpäänsä, ja jäi nyhtämään ruohoa. Ähkäisten istahdin satulaan, ja vein Hertan pois ruohotupsuilta. Se heilautti päätään ärtyneenä.
- Oletko okei? Kiepuit aika hurjasti satulassa, Lukas huolehti.
- Joo, ei sattunut.
- Ratsasta sarja sitten uudelleen, Lukas kehotti, ja laukkasin voltin ja ohjasin sarjalle. Kumpikin osa ylittyi mukavasti. Kun kaikki olivat hypänneet radan yhden kerran, Lukas keräsi estekamat katoksen alle. Teimme rauhalliset loppuverkat.
- No niin, kiitos tunnista! Hoitaaa hevoset ja ponit hyvin, ja kipittäkää sitten ruoalle, Lukas heilautti kättään, ja laskeuduimme satuloista. Hikisenä taputin Herttaa, joka vain tuhahti ylimielisesti. Naurahdin sille, ja talutin sen talliin jalat täristen. Minun oli jano, mutta koska hevoset oli hoidettava ensin, riisuin varusteet ja kuivasin Hertan. Harjasin sen pikaisesti, ja laitoin sille hikiloimen. Avra käski jättää ne sisälle, ja juoksi tallitupaan juomaan. Kaadoin vettä muovimukiin ja kulautin sen ahnaasti tyhjäksi. Muitakin alkoi kertyä vesihananalle.
Saapastelimme välipalalle. Otimme lautaset ja lastasimme voileipiä, mustikkapiirakkaa ja vähän pizzaa lautasillemme.
- Hy- hy- hyvhää thämä pi-pi-pithsa, sönkötin sekavasti suu täynnä, lisäten vahingossa H:n joka sanaan. Muut tirskuivat hieman, ja Aleksandra oli tukehtua mustikkapiirakkaansa.
Hajaannuimme tallin edessä etsimään kukin omaa hevostaan. Minun oli määrä mennä Verulla, joten kiiruhdin sen riimu mukanani Verun tarhaan. Ori seisoi pää pystyssä tarhan keskellä. Se katseli minua arvioivasti, ja tuhahti mielenosoituksellisesti.
- Tulehan, poju, maanittelin ja lähestyin sitä riimu selän takana. Veru tiesi selvästi riimun takanani, ja pukitellen kiiruhti kauemmas.
- Tulejo Veru, yritin taikoa Harry Potterin mukaan, mutta tulejo -loitsu ei auttanut. Huokaisten lähdin kävelemään oriita kohti vihellellen, mutta se oli älykäs ja laukkasi taas muualle. Siten se kuuli rapinaa jonkun toisen hevosen tarhalta, ja päätin toimia. Nostin riimun sen turvan eteen ja siitä korvien yli. Napsautin sen lukon kiinni, ja olin aikeissa laittaa riimunnarun renkaaseen, kun Veru huomasi aikeeni ja karkasi taas. Päätin ottaa esille omenan( joka oli kyllä Ymmille…), ja heiluttelin sitä orille. Se nosti korvansa valppaana, ja harkitsemattomasti syöksähti luokseni omenan luokse. Nopeasti laitoin riimunnarun renkaaseen, ja Veru käveli hölmistyneenä perässäni talliin.

Jätin oriin karsinaansa, ja noudin varusteet ja harjat satlarista. Asetin satulan telineeseen ja suitset riimun viereen naulakkoon. Kannoin harjapakin karsinaan ja nostin kumisuan, sillä Veru oli aika likainen ja mutainen. Aloin harjaamaan sitä, ja yhtäkkiä Veru hirnahtikin ja kohosi takajaloilleen sivaltaen ilmaa etujaloillaan. Säikähtäen ja sydän hakaten peräännyin ovelle. Ori katsahti minua, mutta sen katse ei ollut kovin vihainen, ärtynyt vain. Ole varovaisempi, tai teen tuon uudelleen, sen katse kertoi. Aloin harjata sitä kevyemmin, ja Veru rauhoittui, onneksi. Kun olin harjannut oikean puolen, pujahdin vasemmalle puolelle ja suin sen puhtaaksi. Puhdistin pään, ja selvittelin takut harjasta. Pudotin kumisuan harjapakkiin ja otin esille pölyharjan, jolla viimeistelin Verun karvan. Laitoin sen takaisin, ja puhdistin kaviot kaviokoukulla. Katsahdin kelloa. Meillä olisi aikaa vajaa 45 minuuttia, joten ajattelin letittää orin harjan. Aloitin kaulalta, ja nostin jouhinippua toisen eteen. Pyöräytin letit kuminauhoilla kiinni, kun olin rullannut ne sykeröiksi . Päätin jättää hännän ja otsatukan letittämisen sikseen, ja sen sijaan puin suitset Verulle, napsautin kypärän leukahihnan kiinni ja vein hevosen kentälle. Iitu, Isla, Aleksandra ja Cilla odottelivat jo kentällä, ja Avra tuli tallista hetken kuluttua Humun, Madden ja Charloten kanssa.

- Nyt aloitetaan ihan tavallisilla lämppäharjoituksilla, saatte tehdä sen itsenäisesti. Voltteja, ympyröitä, kahdeksikkoja, koko rata leikkaa, täyskaartoja ja muita. Siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin, Avra ohjeisti, ja viittoi meitä raviin. Olimme ilman satulaa, ja hölskyimme kikatellen selissä. Veru luimi niskuroivana, ja ei pitänyt pomppimisesta.
- Muistakaa rytmi! Ylös, alas, ylös, alas, ylös, alas…. Yritin muistaa sen, ja hetken kuluttua pääsinkin jo perille asiasta ja sain näytettyä aika tasaista keventämistä. Verukin oli tyytyväisempi, ja se pärskähti mielissään. Edessämme heilahteli Hetan paksu häntä, ja sen ratsastaja kevensi keskittyneesti. Hänellä oli hiukan vaikeuksia, mutta hän löysi rytmin nopeasti ja kevensi sitten sulavasti. Taivuttelimme hevosia joka suuntaan ja joka paikassa. Veru kulki nyt kuuliaisesti, kun osasin keventää satulatta paremmin.
- Ja sitten, arvon leidit, on pujottelun aika! Tässä on 15 kartiota rivissä ja te pujottelette niiden välistä! Avra selosti, ja asetteli samalla tötsät peräkkäin. Charlotte aloitti, ja ohjasi Böön kartioiden eteen. Se hirnahti kipakasti, mutta Charlotte antoi avut tyynen rauhallisesti. Böö tanssahteli eteenpäin vähän, mutta saatuaan käskyn olla kunnolla, tepasteli korkein askelin, hieman huolimatomasto tötsien välistä. Muutama kaatui, mutta Chartte taputti oria hymyillen. Avra nosti kaatuneet ylös, ja komensi Vannan ja Humun koettamaan. Vanna tuhahteli hieman kartioille, mutta pujotteli kuitenkin vaivattomasti niiden lomitse. Madde, Iitu, Isla ja Hemsku suorittivat tehtävän ihan hyvin, sitten oli minun vuoroni. Annoin pohkeita Verulle, joka hirnahti. Huokaisin, ja annoin uudet avut, pehmeämmät tällä erää. Ori vastasikin toiveeseeni, ja kierteli kartiot ketterästi. Katselin muiden suoritukset, ja sitten menimme toiseen asiaan.
- Ja nyt on aika hypätä hieman erilaiseen tyyliin! Riisukaa suitset olemme lopputunnin kaulanarulla, Avra käski, ja hämmentyneinä riisuimme ne. Avra kävi jakamassa kaulanarut, ja nousimme ihmeissämme hevosten selkiin.
- Ratsastatte nyt kaulanarulla näitä pikkuisia esteitä, Avra selvensi, ja aloimme hihittää hermostuneina.
- Kuka aloittaa? Avran sanoja seurasi hiljaisuus.
- Minä voin, sanoin hymähtäen, ja ravasin voltin. Ohjasin Verun pitkälle sivulle, jossa odotti kolmen pikkuesteen sarja. Veru ponnisti notkeana, ja kurottauduin eteenpäin. sitten suoristin selkäni, ja laukkasimme toiselle esteelle. Tuntui hieman hassulta mennä kaulanarulla, mutta onnistui se silti ihan mainiosti. Saimme taputukset, ja niin saivat kaikki muutkin kun olivat suorittaneet esteet. Seuraavana ohjelmassa oli länkkärityylistä tynnyrien kiertoa, joka sujui nauruntyrskähdyksien kanssa ihan kivasti. Saimme hyvät naurut, todellakin!
- Ja nyt on tuolileikin aika! Isla, ojennatko sieltä aidan takaa jakkarat? Avra pyysi, ja Isla nosti ne kentälle. Avra asetteli ne kentän keskustaan.
- Eli nyt te ravaatte ympäri tuolikohtaa musiikin soidessa. Kun musiikki päättyy, syöksytte tuoleille! Onko kaikki selvää? Hyvä, nyt aloitetaan! Avra laittoi pyörimään klassista duurimusiikkia, ja aloimme ravata tuolien ympärillä. Muutamat ratsut vähän säpsähtelivät, joten Avra laittoi musiikkia pienemmälle. Aivan ykskaks musiikki loppui kuin seinään, ja kaikki hyppäsivät selistä ja kiiruhtivat tuoleille. Onnistuin täpärästi heittäytymään tuolille ennen Neeaa, joka parahti leikillään ja teeskennellen kääntyi ja asteli kentän reunalle. Hänelle ei ollut riittänyt tuolia, joten hän oli joutunut pois pelistä. Seuraavaksi jäi Charlotte, sitten Iitu, Humu, Madde, Cilla ja Aleksandra. Sitten oli jäljellä enää minä ja Isla, ja muut kannustivat:
- Heli, Heli, Heli, Heli! Isla, Isla, Isla, Isla! Musiikki kaikui kentällä, ja ravasimme muka mulkoillen toisiamme. Sitten musiikki pysähtyi, ja kiiruhdimme ainoalle tuolille. Hevoset ravasivat vierellämme vauhdikkaina, ja ehdin juuri ja juuri rojahtaa tuolille ennen Islaa, joka nauroi iloisesti. Sain taputukset, ja Isla hurrasi naureskellen.
- Olit parempi tällä kertaa, hän virnuili. Lopputunti sujui kommelluksitta. Istuimme naistensatulassa, (tipuimme jokainen kolmesti), leikimme vesipyssyillä, leikimme hippaa, olimme peiliä ja kaikenlaista muuta. Lopulta Avra vilkaisi kelloaan, ja huudahti:
- Oi joi, olen pitänyt tuntia puoli tuntia liian paljon! Voi voi, no niin, okei. Otetaan nyt lyhyet ja ytimekkäät loppukäynnit ja sitten hoitakaa hevoset. Hoitakaa vain sen verran kuin tarvitsee, asia ok? Avra hymyili hieman rasittuneena. Kävelimme loppukäynnit hiljaisina, ja kymmenen minuutin päästä Avra käski lähteä hoitamaan hevoset.

Talutimme hevoset talliin, ja juttelimme tunnista.
- Itse kyllä tykkäsin! Kommentoin.
- Sama, Humu nyökkäili.
- Naistensatulassa oleminen oli kyllä kivointa ja hauskinta! Isla hihitti. Raahasin harjoja Vilin karsinaan. Ruuna katseli minua pää kallellaan, ja sen silmät tutkailivat minua.
- Hei, kaveri, sanoin sille ja ojensin omenasiivun. Ruuna nappasi sen nopeasti, ja nielaisi sen. Vili ravisti päätään, ja alkoi tutkailla taskujani. Tönin sen turvan pois, ja rupesin harjaamaan sen ruskeaa karvaa. Ruuna kurkotteli taaksepäin ja katseli puuhiani rauhallisena. Hyräilin hiljaa, ja puhdistin sen karvan joka puolelta. Vielä sipaisu pölyharjalla, noin, ja siiten kavioiden vuoro. Ne nousivat ihan mukavasti, mutta aavistuksen laiskasti. Nostin satulan käsiini, laitoin sen suokin selkään. Se kumartui rapsuttamaan etujalkaansa, ja odotin hetken, ennen kuin menin kaulan ali toiselle puolelle laittamaan satulavyötä. Ruuna pullisteli kovasti, ja päätin huijata sitä porkkanalla. Hymisin ja lähestyin ruokakuppia hitaasti, ja sujautin porkkanan sinne. Ruuna valpastui, ja hyökkäsi ruokakupille. Salamannopeasti kiristin satulavyön. Vili rouskutti porkkanansa eikä ollut moksiskaan ,kun laitoin sille suojat. Ujutin kuolaimet sen suuhun ja puin suitset sille. Taputin sitä nopeasti, ja lähdin viemään suokkiruunaa ulos. Talutin sen muiden joukkoon, ja huomasin iloisesti yllättyneenä, että olin ollut ensimmäisenä valmiina. Ratsauduin, ja käännähdin kun kuulin kopsahtelua tallin ovelta. Isla ja Tintti saapuivat hymyillen aurinkoisina, ja heti perään tuli Humu. Madde ja Ymmi tulivat, tai no, Ymmi tanssahdellen, paikalle. Cilla ja Myy tulivat yhtä aikaa Hemskun kanssa. Muutkin tulivat ihan pikapuoliin, samoin Avra Sissilllä. Paint ravisteli päätään, mutta Avra rauhoitti sen kuuliaiseksi, ja komensi meidät jonoon. Päädyin Iitun ja Taran taakse ja Madden ja Ymmin eteen.


Satulan narisivat mukavasti ja rauhoittavasti. Narinaa säestivät yksittäiset hirnahdukset ja pärskähtelyt. Kuulin Madden rauhoittelut takaani, ja käännyin katsahtamaan. Ymmi käveli jännittyneenä ja pää korkealla.
- Istu syvälle satulaan, sanoin hänelle ja hymyilin hieman arasti, sillä mietin, suuttuisiko Madde minulle, kun olin häntä monta vuotta nuorempi. Hän vain hymähti, ja kokeili neuvoani. Se toimi hieman. Käännyin takaisin, ja katselin Iitun selkää, joka oli peitetty kevyellä vaaleanpunaisella ratsastustakilla. Tara askelsi keveästi.
- Otetaan nyt ravia! Avra kertoi, ja käsky kuiskattiin aina takana olevalle, joka kuiskasi hänen takana olevalle ja niin edelleen.
- Ravia, Iitu kuiskasi, ja antoi ravin avut.
- Ravia, toistin Maddelle, joka nyökkäsi ja kuiskasi Hemskulle. Käännyin oikeinpäin, ja annoin voimakkaat raviavut, sillä tiesin, että Vili saattaisi jumittua paikalleen. Se hörähti, ja kaartaen kaulansa se ojensi jalkansa ja ravasi lennokkaasti. Kevensin iloisena ja tyytyväisenä. Hetkeen en keskittynyt, joten rytmi katosi ja pompin hetken hallitsemattomasti. Sitten sain rytmistä kiinni, ja saatoin taas nauttia matkasta. Taputin kiireisesti suokkia, ja kohensin ryhtiäni. Ravasimme noin varttitunnin, ja sitten Avra huusi ” käyntiin!”. Vili ravisti päätään, kun myötäsin ohjista. Kuuntelin puolella korvalla muiden hälinää, ja nautin silmät kiinni.
- Ravin kautta laukkaan! Avra huudahti, ja hevoset pärskähtivät. Nostimme ravin, ja vaihdoimme muutaman askelen jälkeen keinuvaan laukkaan. Vili laukkasi pehmein askelin, yhtä ihanasti kuin Ymmi. Laukkasuora jatkui edessämme pitkänä tienä, ja hiekka pöllysi kavioiden ympärillä. Yhtäkkiä koko rivi tyssäsi, ja liu’uimme hetken aikaa, ennen kuin hevoset pysähtyivät. Puristin Vilin kaulaa, etten putoaisi, ja huomasin muiden tekevän samoin. Kurkistin harjan seasta ja näin muutaman poron, jotka haistelivat ilmaa epävarmoina. Hevoset tuijottivat niitä silmät vauhkoina. Lopulta porot puikahtivat metsikköön, ja saatoimme jatkaa matkaa. Emme laukanneet, ennen kuin olimme mutkan päässä poroista, jolloin nostimme laukan. Avra kiihdytti neliin, ja kiidimme läpi metsän hirmuista vauhtia. Nauroin ääneen iloisena.
- Ja ravin kautta käyntiin, Avra lausahti, ja tottelimme heti. Puuskuttaen ratsut jatkoivat matkaa käynnissä. Kävelimme kymmenisen minuuttia, kunnes saavuimme sinisenä aaltoilevalle järvelle.
- Saa mennä kahlailemaan, jos tahtoo, Avra selitti. – Tämä hermoheikko ei kyllä aio astua veteen, mutta te muut varmaan uskallatte, hän hymyili Sissille, joka katsoi vettä kuin hirviötä. Sissi pomppasi yllättäen pystyyn, sillä muutama sorsa pyrähti järveltä lentoon. Tamma hirnui kimeästi, ja Avra nojautui eteenpäin tottuneena. Sissi laskeutui neljälle jalalle, ja Avra laskeutui selästä taluttelemaan sitä rauhoitellen. Kaikki muut ohjasivat hevoset kohti järveä. Ymmi loiskutteli veteen mielellään, ja roiskutti vettä muiden hevosten päälle, jotka nekin alkoivat kauhoa vettä kavioillaan tai hirnahdella ärtyneinä. Heta polskutteli syvemmälle ja Aleksandra sai pidätellä hevosta tosissaan, ettei se sännännyt uimaan. Vilikin käveli rohkeasti veteen, ja kierteli ympäriinsä ja seuraili kauempana kaakattavia joutsenia. Kun hevoset olivat käyskennelleet vähän aikaa, ne kävivät levottomiksi. Avra heilautti kättään, ja käski meidät tuomaan hevoset takaisin rannalle. Sissi tanssahteli hieman jännittyneenä, mutta paljon rauhallisempana kuin silloin, kun sorsat olivat lähteneet lentoon. Käännyimme ratsastamaan pienelle metsäpolulle, joka kulki kuusimetsän siimeksessä. Saavuimme vartin päästä laukkasuoralle, ja Avra käski meidät laukkaamaan hurjaa vauhtia. Ilmavirta viskoi hiuksiani, ja löi silmiini kyynelet. Hymyillen jatkoimme laukkaa, kunnes eteen tuli mutka josta johti pikkutie laavulle, jonne asetuimme syömään. Meille oli tarjolla Marianne-karkkeja, voileipiä ja pillimehuja. Ruoat katosivat nopeasti suihimme, ja menimme hevosten luokse. Ratsauduimme, ja käännyimme kotimatkalle.’

Siinä olisi lauantain leiritarina :)

Vastaus:

Mahtavaaa! Ihanaa kun käytit taas omaa luovuuttasi eri tilanteissa :)

Tästä rapsahtaa tilille kyllä jo 120v€ ;)

- Avra P.

Nimi: Heli

19.05.2018 10:20
Tässä olisi perjantain leiritarina :)
Automme pompahteli tallille, ja äiti halasi minua pikaisesti.
- Muista laittaa viesti, kultaseni, hän sanoi ja ajoi kotiin. Minä pinkaisin olkalaukku hypähdellen muiden luokse, jotka istuskelivat majoitusrakennuksen portailla.
- No niin, kaikki ovat paikalla, joten voisinkin alkaa infoamaan. Eli tervetuloa leirille! Meillä on ratsastusta aamuin illoin, ja hevosjaot tulevat aina iltaisin. Ruoista huolehtii äitini, joka tälläkin hetkellä hääräilee keittiössä, Avra kertoi ja heilautti huolettomasti kättään keittiön ikkunaa kohti, josta vilkutti kovasti Avran näköinen nainen. Hymyilimme heille.
- Arvomme huoneiden henkilöt. Yhteen mökkiin mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä, ja me käytämme kahta mökkiä, Avra sanoi, ja arvoimme huonetoverit. Minä pääsin mökkiin, jossa oli Isla, Hemsku, Iitu, Aleksandra ja minä. Kannoimme tavarat mökkiimme, ja valtasin ikkunanpuoleisen yläpedin. Alleni tuli Iitu, Huoneen toisella laidalla oli toinen kerrossänky, jonka valtasivat Isla ja Hemsku. Aleksandra sai käyttöönsä kolmannen sängyn, ja alkusähellyksien jälkeen lähdimme talliin, jossa olisi ensimmäinen ratsastustuntimme.
Näin tuntilistan ja totesin, että hevosena olisi Bexar. Avra oli tuonut hepat jo sisälle, joten hain sen harjat ja varusteet. Avasin Bexarin karsinan, ja se katseli minua lempeänä. Taputin sitä, ja aloin sukia sen karvaa. Ruuna alkoi torkkua mielissään. Se ei ollut sotkenut itseään, joten Bexar ei saanut tuhannen tunnin sukimissessiota. Raaputin sen kaviot putipuhtaiksi ja nostin satulan telineeltä. Liu’utin sen paikoilleen, ja asettelin sen hyvin jonka jälkeen kiristin satulavyön. Otin suitset, ja sujautin kuolaimet sen suuhun. Nostin ne korvien taakse ja aloin näpräillä solkien kanssa. Pyysin Islaa tarkastamaan, oliko meksariturparemmi oikein, ja hänen nyökättyään lähdin kentälle.
- Nouskaa satulaan , kerätkää ohjat. Ja käynnissä lähdetään kiertämään kaviouraa, noin juuri, Isla huuteli, ja asetin jalkani jalustimeen ja ponkaisi ruunan selkään. Se suvaitsi käyskennellä muiden perässä mukavan oloisesti. Annoin ohjaa herralle, joka ravisteli päätään rentona. Hevoset kävelivät ympäri kenttää varsin rauhallisina. Vannan häntä heilahteli edessämme, ja Ymmi pärski takanani. Vartin kuluttua aloimme ravailla, ja annoin Bearille avut. Tehostin niitä, eikä ruuna vieläkään reagoinut. Voimistin niitä kerta kerralta ja sain onneksi lopulta Bexarin ravaamaan kunnolla, ennen kuin se päätti luovuttaa ja ravata. Sen askelet olivat pehmeät ja mukavat, ja ravasin nauttien joka hetkestä.
- Hyvä Heli, päättäväisyyttä! ja sitten koko rata leikkaa ja voltti käynnissä, Isla kertoi, ja aloimme ohjata ratsuja kentän poikki. Bexar ravasi verkkaisesti, ja hiljensi mielellään käyntivolttiin. Se talsi voltin laiskasti, ja sain herätellä sitä riuskasti, ennen kuin se huokaisten lähti raviin. Toistimme harjoituksen, ja se sujui vähän paremmin. Ruuna vain hmean niskuroi ja yritti oikoa, mutta sain sen Islan ohjeilla paremmin hallintaani. Sitten oli kiemurien ja ympyröiden aika, ja aloimme työstää hevosia. Kiemura, sitten voltti, kiemura, voltti, ympyrä, ympyrä, kiemura ja niin edelleen. Ratsumme pärskivät kotoisasti, ja huokaisin mielissäni. Kun hevoset taipuivat kuuliaisesti joka suuntaan, Isla laittoi meidät harjoitusravia harjoittamaan. Bexar heilautti korviaan, kun heiluin satulassa kierros kierroksen jälkeen kummallisesti. Kikatimme hillittömästi pomppiessamme holtittomasti satuloissa. Jatkoimme samaa rataa kymmenen minuuttia, ja olin jo poikki! Bexar oli vähän reipastunut ja ravasi ihan hyvin. Taputin sitä ja käännyin katsomaan Islaa odottaen ohjeita.
- Ja loppuun vielä laukat pitkillä sivuilla, lyhyillä ravia, Isla huudahti, ja nostin laukan. Bexar keinahti laukkaan, ja laukkasi tarvittavan ajan hyvin, mutta aika vastahakoisesti. Mutta laukkasi kuitenkin, hymyilin itsekseni. Hiljensin raviin, ja nostin sitten uudelleen laukan. Muutaman kierroksen jälkeen aloitimme loppuverkat, käyntiä ja vähän ravia ympyröillä. Bear ravasi mielestäni ihan kivasti, se oli reippaampi kuin tunnin alussa.
- Kiittäkää heppoja ja ratsastakaa kaartoon, ja sitten alas, Isla kehotti, ja ratsastimme tirskuen Islan ympärille ja laskeuduimme satuloista. Kompuroin taaksepäin jalat hellinä, mutta sain tasapainon pidettyä kurissa ja talutimme hevoset hoidettaviksi.

Hikisinä hoidimme hevoset ja kiirehdimme illalliselle maha kuristen. Pizzan haju saapui neniimme, ja ahmimme pizzat nopeasti suihimme . Valikoin tonnikalapizzaa, ja hörppäsin päälle maitoa. Henkäisimme ihastuksesta nähdessämme mokkapalat, ja hotkimme ne nopsasti . Sitten muistimme, että edessä olisi leirikaste!
- Glunks, nielaisin.
- Avra kiltti, kerro nyt, jooko!
- Niin, meidän pitää valmistautua!
- Niin!
- Voihan nenä!
- Siistiä ja pelottavaa!
- Ei se nyt niin kamalaa ole! Odottakaa niin näette, Avra hymyili salaperäisenä. Kiitimme ruoasta, ja lähdimme kentälle.

Siellä meitä odotti esterata, ja meidät asetettiin jonoon. Minun edessäni oli Charlotte, Humutin, Iitu, Aleksandra ja Isla. Isla oli ensimmäisenä, ja hän lähti juoksuun ja pomppasi yli. Avra oli värvännyt valmentajat heittelemään päällemme kaikenlaista. Lukas virnisteli meillle ensimmäisellä esteelllä, kun viskoi päällemme vesi-ilmapalloja. Kouluvalmentajamme hymyili meille kiusoittelevasti, kun heitti päällemme karkkipapereita JA karkkeja. Avra nauroi iloisesti, kun tähtäili meitä kananmunilla. Avran äitikin oli saapunut paikalle, ja hymyili meille nauravaisena ja kaatoi jotain taikinaa päällemme. Ja viimeisenä, Lukas oli kiirehtinyt viimeiselle esteelle ja heilautti Islan päähän hullunkurisen päähineen, joka oli malliltaan kartongista tehty kokinhattu johon oli liimailtu kuvia hevosista, kartonginpalasia ja askarreltu kukkia. Ja sen päähän oli taiteiltu oikea banaani, jonka sai syödä! Isla söi sen virnuillen, ja seuraavana ollut Hemsku pinkaisi matkaan. Jono hupeni edestäni, ja pian olikin jo minun vuoroni! Juoksin ensimmäiselle esteelle, ja varauduin kastumaa, ja myös kastuin! Yksi pallo läiskähti hiuksiini, ja toinen T-paidan selkämykseen. Yksi poksahti vasempaan jalkaani, ja kirkuen pomppasin esteen yli. Seuraavalla esteellä karkkipaperi takertui hiuksiini, ja yksi karkki tupsahti suuhuni. Tungin sen taskuun ja pinkaisin viimeiselle esteelle, jossa Lukas heitti päähäni hullunkurisen päähineen, samanlaisen kuin kaikille muillekin. Yksi toisensa jälkeen kaikki selvittivät radan. Sitten Avra sitoi silmämme ja pyysi tulemaan yksi kerrallaan luokseen tunnustelemaan.
- Hemsku!
- Isla!
- Charlotte!
- Madde!
- Aleksandra!
- Heli! Nimeni kohdalla tunnustelin tieni Avran luo, ja aloin hiplata hänen antamaansa möykkyä.
- Suolakivi? Kivi? Ei, aa okei. Hm, omena? Ei kun nyt minä tiedän! Peruna! Hihkaisin.
- Joo, oikein. Sitten tämä, hän sanoi ja antoi jotain langan tapaisia.
- Nämä on jouhia.
- Oikein! Entä tämä? Avra toi minulle lukuisia muita tavaroita, kumisuan, jalustimen, karvapehmusteen, valjasrasvapurkin ja muita pikkutavaroita.
- No niin, nyt voit mennä, sitten Iitu! Avra huusi, ja poisti siteen silmiltäni. Lähdin muiden arvausleikin suorittaneiden leiriläisten kanssa nauramaan omille arvauksillemme, johon liittyivät kaikki hoitajat ja yksäreiden omistajat.
- Sitten, Lukas ja Isla, hakisitteko ratsut tänne? Avra huusi tallin suuntaan, josta tulikin Lukas ja Tintti ja Isla ja Nörtti. Vuoniksilla ei ollut satuloita, suitset vain.
- Nyt on viestikilpailun aika, kapulana porkkana. Joukkueet ovat Isla, Chartte, Neea, Hemsku ja Heli, hevosena Nörtti! Sitten Humutin, Cilla, Iitu, Madde ja Aleksandra, ratsuna Tintti! Muodostakaa jonot, ja ai niin, pitää siis kiertää tuo tötsä! No niin, onko valmista? Yksi- kaksi, - kolme! Matkaan! Avra hihkaisi, ja etummaisina olevat Neea ja Madde, ponkaisivat ratsujen selkään ja lähtivät laukkaamaan. Nörtti laukkasi hieman hypähdellen, ja Madde ja Tintti kiitivät ohi. Sitten Tintti karkasi nappaamaan aidan viereltä ruohotupsun, ja Neea ja Nörtti ehättivät takaisin vähän nopeammin kuin toinen joukkue. Minä olin heti toisena, joten pomppasin selkään ja ohjasin Nörtin laukkaan. Se ravasi hieman, ja Cilla ja Tintti laukkasivat tötsän ympäri. Sisuunnuin ja usutin Nörtin kovempaan vauhtiin, ja pääsimme maaliin samaan aikaan Cillan kanssa. Nörtti teki äkkijarrutuksen ja tuiskahdin maahan. Kompuroin kauemmas, jotta Isla pääsi hyppäämään selkään. Nörtti laukkasi tötsän ympäri, ja kiihdytti jonomme lähestyessä. Isla pysäytti orin, ja loikkasi alas selästä. Charlotte ponkaisi selkään ja ohjasi Nörtin tötsää kohti. Nörtti seisahtui äkisti, kun lintu pyrähti lentoon pensaikosta. Charlotte kiihdytti vauhtia ja saapui maaliin vain hieman jäljessä Aleksandrasta ja Tintistä. Aleksandra lykkäsi porkkanan Humuttimen käteen. Charlotte pysäytti Nörtin ja loikkasi alas selästä, jolloin Hemsku ponkaisi jättiloikalla selkään ja alkoi kiriä Humutinta.
- HYVÄ HYVÄ! HYVÄ HYMYTIN,HUMUTIN,HUMUTIN,HUMUTIN,HUMUTIN! Kannustivat Cilla, Iitu, Madde ja Aleksandra.
- KIRI, KIRI, HEMSKU! HEMSKU,HEMSKU,HEMSKU,HEMSKU! Huusi meidän joukkue. Kumpikin ratsukko saapui loppusuoralle, ja kannustus yltyi.
- HUMUTIN JA TINTTI! HUMUTIN JA TINTTI!
- HEMSKU JA NÖRTTI! HEMSKU JA NÖRTTI! Humutin kyyristyi eteenpäin, ja Hemsku teki samoin. Tintin etukaviot kumahtivat maaliviivan yli, sekunnin sadasosan jälkeen myös Tintin. Järjestäydyimme jonoon ja laitoimme kädet ylös, mutta toinen joukkue ehti ensin.
- Ja kisan voittivat siis Tintin joukkue! Avra huudahti. –Tekin pärjäsitte hyvin! Hän hymyili meille. Lukas ja Isla taputtivat, ja taluttivat hymyillen hevoset talliin.
- Ja sitten on tietovisan aika. Samat joukkueet kuin viestissä, olkaa hyvät ja istukaa hiekalle! Avra käski, ja istuuduimme pehmeälle hiekalle.
- Kumpikin joukkue saa vihon, johon kirjoitetaan oikea vastaus. Toistan kysymyksen tarvittaessa, Avra kertoi ja kysyi ensimmäisen kysymyksen.
-Kuka on tallin uusin hevonen? Her Highness, Bexar, vaiko Skjonnhet?
- Laita Bexar, supisimme Neealle, jolla oli kynä. Hän nyökkäsi, ja kirjoitti kauniilla käsialalla ” Bexar”.
- Pohjiksen aloitusvuosi?
- Oisko 2018, arvioimme yhteistuumin.
- Minun toinen kansallisuuteni?
- Saame, tai no, saamelaisuus, Hemsku supisi.
- Montako hevosta talliin mahtuu? 25, 30, vai 35?
- Eikö se ollut että ”talliin mahtuu 11 yksityistä ja 19 tallin hevosta”. Eli se on 30 hevosta, laski Charlotte hiljaa.
- Minkä niminen järvi on tallin lähellä?
- En kyllä muista, huokaisin.
- En minäkään, myötäili Isla.
- Jepulis, Neea säesti.
- Minä muistan, Hemsku sanoi ja kirjoitti järven nimen paperille.
- Tallin kuuluisin karkailija?
- Ymmi, kuiskasin.
- Minä nimisiä ovat kolme muuta eläintä? Kirjoittakaa ne.
- Wali, Charlotte kertoi.
- Stasja, muisti Neea.
- Muistaako kukaan sen kissan nimeä? Isla kysyi anovasti.
- En, kaikki sanoivat huokaisten. Neea kirjoitti siihen viivan.
- Kuka on tallin estevalmentaja?
- Lukas Bennett, sanoimme kaikki yhdessä. Neea raapusti sen vihkoon.
- Mistä Solo on kotoisin?
- En kyllä muista, kuiskasin.
- Minä taidan muistaa, Neea sanoi siristellen silmiään, ja kirjoitti tietonsa kohtaan 9.
-Kuka perusti Pohjoistuulen alunperin? Olimme hiljaa hetken. Emme muistaneet sitä, joten Neea kirjoitti taas viivan ja ojensi vihon Avrelle.
- No niin, nyt on tietovisa kilpailtu! Sitten vieä Pohjiksen valan vannonta ja sitten pelletin syönti ja kieriminen hiekassa, sitten pääsette mökkeihin nukkumaan! Avra hymyili meille kiusoitellen, ja käski medän toistaa se, mitä hän sanoi.
- Minä vannon, kautta kiven ja kannon.
- Minä vannon, kautta kiven ja kannon, toistimme.
- Että autan aina jokaista, jokaikistä hevosta, jota vain tarvitsee auttaa, tai vaikka riimua laittaa.
- Että autan aina jokaista, jokaikistä hevosta, jota vain tarvitsee auttaa, tai vaikka riimua laittaa, vannoimme totisina.
- Että rakastan jokaista eläintä, kissaa, koiraa, hevosta tai ponia, ne ovat kaikki somia!
- Että rakastan jokaista eläintä, kissaa, koiraa, hevosta tai ponia, ne ovat kaikki somia!
- Lupaan niitä rakastaa, ei tunteitaan saa pakastaa! Avra hihkaisi, ja hihkaisimme perässä.
- No niin, siinä se, ja sitten pelletin syönti. Saa sylkäistä, jos tahtoo, Avra julisti ja ojensi kaikille ruskean pikkuisen pötkylän. Laskimme kolmeen, ja asetimme pelletin kielillemme. Pureskelimme vaitonaisina. Hetken kuluttua jokainen oli pureskellut ja niellyt pelletin, ja hälisimme tirskuen.
- Yöh, se oli ällöttävää!
- Olin jo sylkäistä sen pois, mutta sain sen pidettyä suussani!
- Ja sitten kieriskely hiekassa, Ara käskytti, ja menimme makaamaan hiekkaan ja kierähtelimme siinä hetkisen.
- Noin, kiitokset leirikasteesta! Nyt voitte mennä mökkeihin. Iltapalaa on tarjolla 45 minuuttia. Hyvää yötä kaikille, herätys on huomenna aamukahdeksalta!

Kikatellen hoipersimme mökkeihin, ja menin suihkuun, jossa oli mukavan lämpöistä vettä. Kun olin ollut siellä pienen ikuisuuden ja vaihtanut pyjamaan, päästin odottelevan Islan suihkuun ja lähdin iltapalalle. Söin muroja ja leipää, ja sipsutin nurmen poikki takaisin mökille. Hipsin vessaan pesemään hampaani. Luikahdin ulos kylppäristä ja menin sänkyni luokse. Kaivoin esiin kännykän ja laitoin viestin äidille:
” Kaikki ok. Öitä, en jaksa enää kirjoittaa.”




Vastaus:

Oi miten ihana tarina! Sait Bexarinkin toimimaan oikein hyvin :)

Kirjaan tästä sulle kaappiin tarinamerkinnän ja 100v€ ;) (Saat siis tottakai palkkaa leiritarinoista sen bonuksen lisäksi :D)

- Avra P.

Nimi: Cilla

14.05.2018 22:55
Suljin kotioven takanani ja kuulin kun koirani Raju jäi räksyttämään sisälle. Reipas bordercollie luuli pääsevänsä jo kolmannelle lenkille tänään, mutta oli joutunut pettymään kun suljin sen koiraportin sisäpuolelle. Tiesin, että se kiipeäisi tarvittaessa portin yli, mutta vain miellyttääkseni vanhempiani suljin portin. Ajatukseni katkaisi se, kun Spotifysta vaihtui jokin menevä biisi joka särähti täysillä korviini. Samalla kun hiljensin musiikkia kännykästäni, vilkaisin kelloa. Se näytti puolta kahta, joten minulla olisi aikaa tallustaa bussipysäkille kymmenen minuuttia. Olin tänään päässyt jo puoli yhdeltä koulusta, joten olin kiirehtinyt kotiin ja vaihtanut siistit kouluvaatteeni, noh, ei niin siisteihin tallivaatteisiini, syönyt välipalaa ja napannut jo eilen illalla valmiiksi pakatun tallireppuni. Tänään pääsisin varmaankin ensimmäistä kertaa Myyn selkään ja melkeinpä pompin innosta. Tamma oli niin kaunis ja varmasti upea myös ratsastaessa. Varmaan ihan erilainen kuin pystyyn kuolleet tuntihevoset, joilla olin harjoitellut ja oppinut ratsastusta.

Bussi pysähtyi Pohjoistuulen Tilan lähellä sijaitsevalle pysäkille, kiitin bussikuskia, vanhempaa naista ja hyppäsin ulos lämpimään kevätilmaan. Ulkona oli lähes +30°c lämmintä ja minulla oli hengittävin urheilupaitani päällä. Tällä ilmalla olisi kelvannut kulkea minishortseissa, mutta kuvittelin kivun, kun paljas iho hankaisi satulaan, auts auts ja auts. No, olin joutunut laittamaan ”kevyet, hengittävät ratsastustrikoot”, vaikkei tuo mainospuhe täysin paikkaansa pitänytkään. No jaa, mitä sitä valittamaan, pääsisin ratsastamaan Myyllä!
Saavuin tallipihaan, suuntasin ihanan viileään talliin ja suuntasin taukotupaan, jossa kaappini oli. En ollut vielä kerennyt viedä mitään tavaroitani sinne, mutta nyt jätin ratsastuskypäräni,- hanskani -ja saappaani sinne. Suljin kaapinoven, suuntasin Myyn karsinalle ja huomasin sen olevan puhdas. Tuuletin mielessäni ”jes ei tarvitse siivota” ja menin katsomaan tuntilistaa. Myy ei menisi tunneilla, joten voisin itse ratsastaa sen. Tamma olisi varmasti iloinen päästessään sisälle.

Mitä vielä, nähdessään minut Myy käänsi peränsä ja meni tarhan perimmäiseen nurkkaan. Fiksu eläin, tajusi kai että jos joku hakee sen sisälle helteellä = se joutuu töihin. Minulla meni hetki saada Myy sisälle, sillä se käveli minua karkuun, kunnes antoi kiinni. Minusta oli samalla huvittavaa, että hevonen yritti vältellä töitä näin, mutta hikoiltuani mietin että tämä ei ollut huvittavaa. Talutin Myyn ulos tarhasta ja se yritti jyrätä syömään. Vetäisin kevyesti, mutta napakasti narusta ja Myy lähti päätään roikuttaen mukaani talliin.
- Olisit iloinen päästessäsi hetkeksi viileään, naurahdin tammalle. Se mulkaisi minua hieman sarkastisesti, jos sen niin voi kuvailla.
Kiinnitin Myyn karsinaansa ja hain harjat. Harjasin tamman reippaasti, sillä se ei ollut likainen. Putsasin kaviot ja kun palautin harjat, huomasin että tuntilaiset olivat alkaneet siirtyä hevosiensa luo. Päätin etsiä Avran, sillä en tiennyt kummalle kentälle voisin mennä.

Koputin toimistonoveen. Avran ääni kuului oven läpi ja avasin oven.
- Moi, aattelin nyt liikuttaa ton Myyn, sanoin ensimmäiseksi.
- Aivan joo, se ei meekkään tänään tunneille, Avra vastasi.
- Mietin et kummalle kentälle me voidaan sen kanssa mennä? kysyin.
- Hmm, riippuu ootko menossa samaan aikaan ekan tunnin vai tokan tunnin aikana? Avra kysyi minulta.
Vilkaisin rannekelloani. Kello oli vasta puoli kolme.
- Ensimmäinen tunti on aloittelijoiden tunti, toisella tunnilla hypätään, eli koulukenttä ois vapaana, Avra lisäsi.
- No voisin tulla auttelemaan siihen aloittelijoiden tunnille, jos meen sit Myyn kanssa sinne koulukentälle, vastasin hetken mietittyäni.
- Juu kiitos, apua tarvitaan aina. Voisit mennä auttamaan hevosten kuntoon laitossa, varsinkin varustamisessa. Kyllä siellä varmaan joku muukin on auttamassa, Avra sanoi minulle.
Nyökkäsin ja poistuin toimistosta. Kävin irrottamassa Myyn ja annoin sen jäädä karsinaansa odottamaan. Tamma saisikin nauttia viileydestä yli tunnin.

Näin erään tytön hakevan nuoremman tytön kanssa jonkun hevosen harjapakkia, joten päätin kysyä ketä voisin auttaa.
- Moi, oon Cilla. Lupauduin auttamaan näitä ekatuntilaisia ja mietin et ketä voisin auttaa?
- Ahaa, moi! Oon Iitu ja nooh, kukaan ei laita Bexaria kuntoon, sillä menee tuo Silja, itsensä Iituksi esitellyt tyttö kertoi.
- Joo kiitos, hymyilin ja otin Bexarin harjat hyllystä.
Ruunan ratsastaja, Silja seisoskeli karsinan edessä ja katseli rauhallista ruunaa, joka katseli menoa tallissa. Se tuntui olevan sulkeutunut omaan maailmaansa, kun muut hevoset liikehtivät ja ääntelehtivät.
Vihelsin ja kutsuin Bexaria nimellä, jolloin ruuna käänsi päänsä. Vilkaisin Siljaa, joka katsahti ensin minuun ja sitten uudelleen ruunaan.
- Moi, mä olen Cilla ja avustan sua tällä tunnilla, kerroin tytölle. Hän nyökkäsi, muttei vastannut mitään.
Laskin harjapakin maahan, nappasin riimunnarun Bexarin karsinan edestä ja avasin liukuoven. Ruuna käänsi päänsä minua kohti, hamusi sormiani ja antoi minun kiinnittää itsensä ilman turhia tappeluita.
- Haluatko tulla harjaamaan? kysyin Siljalta. Hän nyökkäsi taas ja otti harjan pakista, tuli kanssani karsinaan ja alkoi harjaamaan Bexarin tummaa kaulaa tarmokkaasti.
Hetken siinä harjattuamme Silja alkoi puhumaan minulle,
- Bexar on mun lemppari, se on niin kiltti ja nätti!
- Onhan se munkin mielestä tosi kiva ja varmasti kiva ratsastaakin, vastasin hymyillen.
- Etkö sä sitten ole ratsastanut sillä? Silja kysyi ihmetellen.
- En, aloitin vasta viime viikolla täällä. On mulla hoitohevonen, Myy, vastasin ja katsahdin Bexarin selän yli Siljaa, joka oli kyykistynyt harjaamaan poniruunan jalkoja.
- Sit sulta on jäänyt paljon kokematta! Silja huudahti ja sai samalla päätään lepuuttavan Bexarin kääntämään päätään ihmettelevästi.
- Noh, taidan olla myös vähän pitkä tälle herralle, totesin ja naurahdin.
- Haluatko sä ottaa kaviot vai otanko mä ne? kysyin jatkokysymyksen.

Saimme Siljan kanssa Bexarin valmiiksi ja pian koko tuntiryhmä pääsi Avran johdolla siirtymään koulukentälle. Avustin Siljan ruunan selkään, säädin hänelle jalustinhihnat, sekä satulavyön sopivalle ja kävelin hänen vierellään. Silja vaikutti luottavan täysillä Bexariin, sillä hän roikotti jalkojaan rennosti ilman jalustimia. Kun tuntia oli kulunut ehkä puolisen tuntia, Avra sanoi ettei Silja ei tarvitsisi enää apua ja että voisin mennä laittamaan Myyn valmiiksi. Lähdin talliin ja puhkuin intoa.

Kiinnitin Myyn uudelleen kiinni. Tamma näytti nyrpeälle, kun joutui lopettamaan taukonsa. Lukaisin nopeasti sen hoito-ohjeet ja hain Myyn pintelit. Käärin sen jalkoihin pintelit napakasti ja rapsutin tammaa. Se näytti hetken iloisemmalle, kunnes näki satulan. Myy ei kuitenkaan muuttunut myrskynmerkiksi tai ruvennut riehumaan, kuten yksi vanha hoitoponini, vaan seisoo tyynesti, hieman niskojaan nakellen paikallaan ja odotti että saan satulan aseteltua sen selkään. Sain satulavyön tiukattua, hain omat varusteeni ja Myyn suitset. Puin tammalle sen suitset, painoin kypäräni päähäni ja vedin hanskat käteeni. Kello näytti jo kymmentä vaille neljää, joten päätin siirtyä odottamaan koulukentän tuntumaan.

Tuntilaiset näyttivät lopettelevan järkyttävän helteen takia jo hieman aikaisemmin, joten pääsin Myyn kanssa kentälle. Talutin Myyn selkään-nousu jakkaran luo, tiukkasin vyötä hieman ja laskin jalustimet molemmilta puolilta. Sitten kipusin tamman selkään. Se tuntui kapealle ja suurelle. Tiukkasin vyötä vielä hiukan ja näin Avran katselevan minua.
- Tarvitsetko apua? nainen kysyi minulta.
- En, naurahdin ja laitoin jalustimet oikean mittaisiksi.
Avra lähti estekentälle ja minä aloin ratsastamaan.

Myy tuntui kevyelle. Aivan erilainen kuin ne Suomenhevoset joilla olin ratsastanut. Tamma käveli melko reipasta käyntiä, joka loppui hetkessä kun keräsin ohjat käteeni. Myy muuttui tahmeaksi ja pysähteli omia aikojaan, vaikka yritin pitää sen pohjeavuilla pysymään kokoajan liikkeessä. Aloin miettiä, mikä tehtävä olisi hyvä ja päätin aluksi ratsastaa voltteja joka kulmiin, sekä pysähdyksiä joka sivun keskelle. Myy liikkui edelleen hieman haluttomasti, mutta reippaammin kuin äsken. Pidin kokoajan itseni terävänä. Oli kuuma ja Myy selvästi protestoi sitä liikkumalla laiskasti. Ohjasin sen volteille ja tamma taipui hyvin, vaikka yrittikin hieman oikoa. Pysähdyksissä se jaksoi seisoa, vaikka olikin hieman hankalampi saada se liikkumaan reippaasti pysähdyksien jälkeen.

Aloin ottamaan ravia pätkittäin, isoa pääty-ympyröitä. Puolet ympyrästä menin ravia ja toisen osan käyntiä, pitkät sivut reipasta käyntiä, pysähdyt edelleen keskelle. Myy alkoi liikkumaan halukkaammin kun otin ekan ravipätkän. Jo ravi tuntui suurelle, mutta se oli kuitenkin pehmeää. Aluksi kevensin, mutta lopulta siirryin harjoitusraviin. Myyn selässä oli helppo istua.
Ainut erimielisyys Myyn kanssa syntyi, kun pyysin sitä peruuttamaan. En tiedä käytinkö vääriä apuja vai apuja liian epäselvästi, sillä tamma potkaisi toisella takajalallaan taakse ja kieltäytyi peruuttamasta. Kun yritin tarpeeksi se onnistui. Otin välikäynnit ja huomasin että Myykin oli alkanut hikoamaan. Tamma oli hyvässä kunnossa ja tiesin, että tämä helle otti jopa sitä pattiin. Vilkaisin rannekelloani, joka näytti että olimme menneet noin puoli tuntia. Päätin että otan pari laukkaympyrää ja sitten loppuravit ja käynnit.
Siirsin Myyn laukkaan käynnin kautta. Ensimmäiset askeleet töksäyttivät aika pahasti, mutta totuin melko nopeasti ja toisella ympyrällä laukka ei ollutkaan enää niin töksäyttelevä. Ympyröillä Myy haki takapäätään alleen ja meni hieman peräänantoon. Sen laukka oli suurta ja tuntui, että edes laukkaympyrä ei riittänyt sille täydeksi liikkumatilaksi.
Loppuraveissa löysäsin ohjaa ja annoin Myyn venyttää kaulaansa, joka oli yllättävästi virhe. Päästyään portin kohdille Myy päätti heittää pari pukkia, jolloin melkein tipahdin. Onneksi pukit eivät olleet jättimäisiä, vaan sellaisia joita helteessä työskentelevä ratsu heittää. Keräsin itseni, nousin kunnolla satulaan ja jatkoin loppuraveja, edelleen löysillä ohjilla, muttei sellaisilla että tamma saisi yhtäkkiä napattua ohjat itselleen. Ravattua vielä hetken, siirsin käyntiin ja annoin Myylle täysin vapaat ohjat. Tamma vaikutti rauhalliselle ja uskalsin laskea jalustimet pois jaloistani. Myy ilmeisesti odotteli, että otan sen kaartoon ja nousen alas selästä. Sen teinkin parin kävelykierroksen jälkeen. Nostin jalustimet, löysäsin satulavyötä ja talutin tammaa hetken maastakäsin. Kun kello oli varttia vaille viisi, joten avasin kentän portin ja talutin Myyn ulos. Se pyrki taas syömään vihreää, ihan kuin sitä ei sen tarhassa olisi.

Vein Myyn karsinaan, riisuin sen suitset ja kiinnitin sen riimuunsa. Tamma seisoi hieman odottaen paikoillaan, kun irrotin satulavyön.
- Mitä mietit? kysyin siltä. Myy käänsi päänsä, hamusi sormiani ja sitten kättäni.
Kun vein varusteet takaisin ja pesin Myyn suitset, mietin ratsastustani. Paljon piti vielä tehdä, jotta olisin läheskään Myyn tasolle sopiva ratsastaja, vaikka tamma olikin loistava opettaja. Se ilmoitti kaikki virheeni, ensin vähitellen ja sitten yhtä nopeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuin sanoen ”et huomannut pientä vinkkausta, tarvitset isomman”. Hain Myyn harjat, menin sen karsinalle ja laskin harjapakin maahan. Aloin kääriä pinteleitä ja kun olin sen saanut tehdyksi, aloin harjaamaan Myyn hieman hionnutta karvaa. Tamma selvästi nautti, kuulin sen tyytyväiset puhallukset. Putsasin myös kaviot ja selvitin harjaa, vaikkei siinä hirveästi hommaa ollutkaan. Päätin jättää Myyn taas sisälle, sillä ei olisi kauaakaan aikaa kun muut hevoset otettaisiin sisälle, olihan kello jo 18.05. Laskin tamman irti ja laitoin sen päitset, sekä riimunnarun koukkuun karsinan eteen. Nappasin mukaani harjat ja pintelit, vein ne paikoilleen. Bussini lähtisi 18.45 joten kerkeäisin vielä sekoittamaan Myyn ruuat. Menin rehulaan, otin Myyn ”ilta”-ämpärin ja laitoin sinne Protein Mixiä ja Sport Mixiä 2 dl. Laitoin samalla aamuruuat, joihin tuli samat määrät kumpaakin. Sitten pilkoin iltaruokaan pari porkkananpalaa ja loput aamuruokaan. Laitoin ämpäreihin kannet päälle ja laitoin ne hyllylle odottamaan jakoaan. Sitten menin toimistoon, vaihdoin saappaani rentoihin (ja rikkinäisiin) super stareiheni, laitoin kypäräni ja hanskat kaappiin, jonka jälkeen suljin ja lukitsin kaapin. Sitten lähdin kävelemään bussipysäkille.


Vastaus:

Huh, aikamoinen helle! Muistahan varoa ettei käy huonosti, +20 astettakin on jo aika rankkaa ;)

Tykkäsin kovasti! Myy on kyllä hyvä opettaja :D Saat tarinamerkinnän ja 70v€ :)

- Avra P.

Nimi: Heli

14.05.2018 18:09
Mainio keskiviikko
Syöksähdin eteisen ja potkaisin kengät jaloistani. Kiiruhdin portaat ylös huoneeseeni ja viskasin reppuni oven viereen. Kipitin portaat alas keittiöön haukkaamaan välipalaa, eli ruisleipää kinkkuviipaleella kurkkujen kera. Hörppäsin maitoa aika ajoin, ja sitten hölkkäsin ulos pihalle. Nappasin pyöräni ja lähdin polkemaan kohti tallia. Olin päättänyt tänään huhkia kunnolla ja hankkia rahaa! Tänään oli ratsastustunnit, voisin auttaa tunneilla. Ja voisin putsata karsinoita ja tehdä muita talliaskareita, koska huomenna olisi vapaapäivä! Koko päivä tallilla, jes!

- Kissojen viikset ja kasteiset kukat, kuparipannut ja viirukkaat sukat, ystävän kirjeen kun postista saa, mikä vois olla sen mukavampaa! Laulelin The Sound Of Music- musikaalin laulua ” Mikä vois olla sen mukavampaa”. Katu oli autio, joten hoilotin sydämeni kyllyydestä.
- Ruskean ponin kun selässä laukkaan – tai no, valkean Ymmin kun selässä laukkaan, vääntelin sanat sopivammiksi. Huomasin Pohjoistuulen tilan katon kuusien seasta, ja poljin nopeammin ja hetkessä olinkin jo perillä. Hevoset hirnuivat tarhoissaan ja ravailivat ympäriinsä. Pomo pukitteli riehakkaana tarhassaan, ja Charloten toinen hevonen Bentley seuraili sen touhuja ja lähti mukaan pukkilaukkaan. Heta ja Sissi rapsuttivat toisiaan. Huomatessaan minut Sissi hirnahti ja Heta vastasi. Tammat kulkivat kauemmas minusta ja jatkoivat hellittelyhetkeään. Ymmi vilkaisi minua tarhan nurkasta ja jäi napsimaan ruohoa.
- Tulen pian takaisin, rakas! Huusin tammalle. joka jäi nyreänä toljottamaan, kun pujahdin talliin riimun hakuun. Tungin riimunnarun taskuuni porkkanapalojen kera, ja riimua kantaen palasin tarhoille.
- Ymmiii! Ymmiii! Kukaan ei hirnahtanut, hörähtänyt, pärskähtänyt. Juoksin tarhalle ja huomasin tarhan nurkassa jotain outoa. Kiirehdin sinne, ja näin aidan laudan. Se oli irronnut, ja siihen oli tarttunut muutama valkoinen jouhi.
- Ymmi on karannut, puuskahdin ja lähdin tallustelemaan tallipihalla.
- Hyi! Ymmi seis! Kuulin huudon lantalan suunnasta. Juoksin sinne nopeasti ja puuskuttaen vilkaisin näkymää: Ymmi kahlasi jalat ruskeina lantalassa, ja hätääntynyt tyttö kuikuili lantalan vierestä tammaa ja kurotteli riimunnarua.
- Ymmi! Huudahdin toruvasti ja rapistelin hevosnamipussia. Ymmi kiiruhti saman tien pussin luokse lannalta haisten.
- Kiitos, kun yritit ottaa sen kiinni! Sanoin tytölle.
- Joo, eipä mitään. Minä olen Neea! Hän esittäytyi.
- Hei , Neea, minä olen Heli, sanoin ja irvistin tammalleni, joka heilutteli päätään. – Yök, mikä haju! Tämä hepo taitaa joutua pesulle. Ymmin selkä oli lannan sijaan mutainen, joten talutin sen pesupaikalle. Neea tirskahti ja tarjoutui auttamaan minua.
- Ymmi on aika söpö, kun se on puhdas, Neea sanoi, kun oli kiikuttanut meidän molempien tallikassit kaapeille.
- Samaa mieltä, nyökkäsin ja irrotin vesiletkut, joita oli sopivasti kaksi, seinästä. Ojensin toisen Neealle, ja pidin toisen itselläni. Käänsin ne auki, ja vesi pulppusi jääkylmänä maahan, jonne letkun suuntasin. Asetin sormeni veteen, ja kun se oli sopivan lämmintä, ohjasin sen Ymmin jalkoihin.
- Pese sinä selkä, nin minä pesen jalat, sanoin Neealle, joka laittoi kuuliaisesti veden virtaamaan kimon selälle. Ymmi seisoi valppaana, mutta ei hypähdellyt. Kyykistyin jalkojen puoleen, ja lanta irtosi sen jaloista haisevina kokkareina. Kun etujalat olivat puhtaat, Siirryin takajalkoihin ja valutin vettä niihin.
- Ymmin selkä alkaa olla putipuhdas, ovatko jalat hyvät? Neean ääni kysyi.
- Joo, olen valmis, vilkaisin Neeaan ja väänsin letkun kiinni. Ymmi rentoutui, kun vesi ei enää kastellut sen karvaa. Se rupesi hajamielisenä nypläämään hiuksiani. Nyppäisin ne pois sen huulista, ja tamma käänsi päänsä mielenosoituksellisesti. Kuivasimme tamman huolellisesti, ja asetin loimen sen selkään. Napsautin sen vyöt kiinni, riimu päähän ja karsinaan.
- Hei minun pitää nyt lähteä äidin käskystä kotiin kun on serkun synttärit ja minun pitää auttaa äitiä etsimään lahja, Neea pyöräytti silmiään, ja lähti oleskeluhuoneeseen. Rapsuttelin Ymmin otsaa.
- Nyt kannattaa alkaa hoitamaan hevosia, tunti alkaa puolen tunnin kuluttua! Avran ääni kajahti. Muistin, että maanantaisin oli aloittelijaryhmän tunti.
- Ai hei Heli, haluatko taluttaa? Avra kysäisi sivumennen samalla, kun ohjaili muita hoitajia lapsia avustamaan.
- Joo.
- Tunnilla on ratsuina Tintti, Tara, Heta, Vili ja Bexar, Hetalla ei ole taluttajaa, jospa sinä taluttaisit? Avra pyysi.
- Heta käy oikein hyvin, minä menenkin tästä nyt, hymähdin Avralle ja kiiruhdin Hetan karsinaan, jossa sitä harjasi jo ehkä yhdeksänvuotias poika. Hänellä oli pisamainen iho ja vaaleat hiukset.
- Moi, oletko taluttaja? minä menen Hetalla, menin viime kerrallakin ja se on minun lemppari! Poika julisti reippaasti. Hän sanoi olevansa Aaron, ja hän oli jo harjannut Hetan. Avustin häntä kavioiden puhdistuksessa, ja nostimme satulan vuoniksen selkään.
- Mitä ovat pintelit?
- Sellaisia nauhoja, joka kierretään hevosen jalkoihin.
- Entä kouluratsastus?
- Ratsastustyyli.
- Miksi joillakin hevosilla on takki? Niin kuin tuolla valkoisella? Hän osoitti Ymmiä.
- Ettei niillä ei ole kylmä. Se on muuten oikeastaan loimi.
- Mikä on sinun hoitsusi?
- Ymmi, se valkoinen, vastailin. Aaron kyseli koko ajan, ja olin helpottunut kun saimme Hetan varustettua.Lapset nousivat satuloihin, ja asetuimme jonoon. Aloimme kiertää kenttää rauhallisessa käynnissä. Hetan edessä kulki Bexar, jota talutti toinen tytöistä jotka olivat olleet katsomossa.
- Harjoitusravia! Huudahti Avra, ja hevoset vaihtoivat verkkaiseen raviin. Ratsastajat pomppivat satuloissaan hieman holtittomasti ja nauroivat iloisina. Avra käski tehdä kahdeksikkoja, ja lapset ohjalivat tarkasti hevoset tekemään laajahkoja kaaria.
- Pidä kevyt ohjastuntuma, kuulin Iitun sanovan takanani. Hetan otsatukka heilahteli ravin tahtiin, ja Aaron nojautui eteen taputtamaan sen kaulaa. Heta pärskähti ja ravisti kaulaansa, ja Aaron kiljahti. Hän tusikahti puruihin, ja Heta nuuhkaisi häntä hämmästyneenä.
- Sattuiko? Kumarruin hänen puoleensa. Varauduin itkuun, mutta poika hymyili leveästi.
- Jeee! vielä 99 kertaa, niin olen oikea ratsastaja! Hän huudahti Hymyilin hänelle ja autoin takaisin selkään.
- Haluatko jatkaa ravissa, Aaron? Avra kysyi.
- Joo. Lopputunti koostui pääasiassa ympyröistä ja kahdeksikoista ja keventämisen harjoittelusta.
- Sitten kaartoon! Heta ja Tara jatkavat edistyneessä esteryhmässä, joten Saara ja Aaron, voitte jättää hevoset Adalminalle ja Jennalle, Avra kertoi, ja uudet, vanhemmat ratsastajat virtasivat kentälle. Ykis heistä otti Hetan hoiviinsa, ja Aaron lähti huiskuttaen äitinsä mukaan kotiinsa. Päätin lähteä talliin töitä kärkkymään, koska olin luvannut lähteä tallustelulenkille maastoon Charloten ja Pomon kanssa.
- Heips, minä olen Cilla! Oletko sinäkin hoitaja? Sanoi pirteä tyttö, joka hyppelehti oleskelutuvasta.
- Joo, olen Heli.
- Ai joo, Ymmin hoitaja, eikö niin? Puhdistettaisiinko varusteet? Cilla puheli.
- Sopii! suostuin tyytyväisenä sitä, että saisin tehdä jotain työtä.

Potkaisin satulahuoneen raskaan oven auki ja pujahdimme sisään. Satulat kiiltelivät ja kuolaimet hohtivat kilpaa auringon kanssa. Cilla penkoi ” Yhteiset varusteet” koppaa, ja bongasi satulasaippuan, satularasvan ja sieniä. Etsin tovin aikaa ämpäriä, ja kun löysin sen, täytin sen kädenlämpöisellä vedellä. Aukaisimme saippuapaketin, ja kastimme sienemme veteen. Sipaisin saippuaa ja aloitin satulasta. Pyyhin satulasiiven, ja sen alla olevia solkia ja muita osia. Välillä, kun sieni kävi liian kuivakaksi, kastin sen uudestaan ja hieraisin saippuaa. Pikkuhiljaa nahka alkoi kiillellä, ja pyyhkäisin viimeisen mutatahran pois ja jätin satulan telineelle kuivumaan. Cillan satula nökötti jo toisella telineellä. Avasin suitsien remmit, ja pian suitset olivat yhtenä möykkynä löytämälläni puulaatikolla. Aloin nostella remmejä ja puhdistin huolellisesti myös soljet. puhdistin altaassa kuolaimet, ja laskin ne laatikolle. Hetken kuluttua sain hihnat puhtaiksi, ja aloin koota niitä suitsiksi. Ensin turpahihna ja leukahihna menivät sekaisin, mutta ratkaisin suitsiongelman , joskin aika mutkikkaasti . Kieli poskessa onnistuin saamaan kuolaimet vasemman poskihihnan paikalle, ohjat leukaremmeiksi, turpahihnaksi otsapannan ja niskahihnaksi leukahihnan…. No, sitten aloimme rasvata satuloita, ja ne rupesivat näyttämään hyvinhoidetuilta kisavarusteilta. Tajusimme liian myöhään, että suitset pitäisi rasvauksen jälkeen koota uudestaan, joten jouduimme taas töihin.

Päätimme mennä pesupaikalle suojien kanssa, ja aloimme laskea vettä suojiin. Niistä irtosi hiekkaa ja pölyä, sekä vähän mutaakin. Harjasimme ne puhtaammiksi, ja ripustimme ne kuivumaan vierekkäin. Harjat olivat ihan puhtaat, joten se siitä. Vilkaisin kelloa, ja huomasin, että estetunti päättyisi viiden minuutin kuluttua.

Ymmiä taluttanut nainen hoiti hevosen nopeasti ja soi minulle hymähdyksen, ennen kuin kiirehti merkkiratsastusvarusteineen pois tallista. Lähdin hellimään Ymmiä ja muistin, että Chartte tulisi viiden maissa, ja siihen oli puoli tuntia aikaa. Läksin satulahuoneeseen ja valikoin sen vaaleansinisen riimun ja siihen mätsäävän vaaleansinisen riimunnarun. Joukon jatkoksi napasin myös harjapakin, ja avasin Ymmin karsinan oven kyynärpäilläni. Se aukeni narahtaen, ja tajusin liian myöhään että Ymmi pääsi pujahtamaan välistä.
- Ymmi! Laskin harjapakin ja säntäsin tallihuoneeseen. Muistin, että omenani oli laukussa Ymmille varattuna. Siellä istuskeli monta tallilaista, Raza, Cilla, Isla ja Hemsku.
- Hei mitä nyt? Huudahti Hemsku.
- Ymmi karkasi! Huikkasin, ja muut ryntäsivät perääni. Ymmi oli jo painellut pihalle ja mennyt nyhtämään ruohoa kauemmas. Lähestyimme sitä viattomina puolikaaressa, ja se peruutti tallin nurkkaan ja tajusi olevansa ansassa. Se huokasi, ja riiputti päätään antautuneena. Pujotin riimun sen päähän, ja kiitin tyttöjä. He nauroivat ja lähtivät tupaan hengailemaan, ja minä kiikutin Ymmin karsinaan ja sidoin sen tiukasti kiinni. Charlotte tuli seisoskelemaan Ymmin karsinalle.
- Kuulin Ymmistä. Olet sinä melko ryökäle, hän vinoili tammalle, joka huokasi ja luimisti pahantuulisena. Aloin harjata tammaa hymyillen, ja pintapöly lähti nopeasti ja sukkelasti irti. Puhdistin sen kaviot ja rapsuttelin sitä, ja äkkiä minua houkutti ratsastaa. Kyllä se varmaan pelkällä riimulla onnistuisi. Sidoin riimunnarun toisen pään renkaaseen, ja nostin ”ohjat” kaulalta. Minulla oli jo kypärä päässä, sillä pidin sitä aina päässä hoitaessa. Charlotte oli laittanut Pomolle suitset ja sanoi ratsastavansa ilman satulaa. Minä kerroin omasta päätöksestäni, ja talutimme tirskuen hevoset ulos. Saimme pompata tosissamme päästäksemme selkään, ja kun sen olimme tehneet, lähdimme metsään.

Charlotte ohjasi Pomon syrjäiselle, neulasten peittämälle polulle. Liukastelin selässä ja puristin jaloilla. Rentoutin jalat ja annoin niiden riippua, ja pysyin selässä paremmin. Hevoset kävelivät rauhallisina metsäpolkua Ymmi tuntui reippaalta ja pehmeältä allani, ja se pärskyi innokkaasti. Vartin päästä Charlotte nosti ravin. Rytmi meni sekaisin ja pompin selässä kuin perunasäkki.
- Laukka on helpompaa, huikkasi Chartte olkansa yli ja antoi laukka-avut. Ymmin keinuva askel oli mukava ja keveä, ja siihen oli helppo mukautua. Nauroin iloisesti. Charlotte oli oikeassa, laukassa oli paljon helpompaa! Tuntui, että olisin voinut laukata loputtomiin. Charlotte hidasti käyntiin, ja osoitti peltoa, joka oli edessämme.
- Kumpi eka toisella laidalla? Hän haastoi, ja ohjasi Pomon laukkaan. Se ampaisi matkaan, ja Ymmi syöksähti perään. Pomo teki edessämme äkkijarrutuksen, kun huomasi mehukkaan ruohotupon. Se kumartui haukkaamaan sen, ja virnuilin Chartelle kun nelistimme eteenpäin.
- Pomo haloo, jätä nyt se tuppo! Missä sinun kilpailuhenki on? Chartte motkotti ja ajoi eteen Pomoa, joka lähti huokaisten ravaamaan etanavauhtia. Sitten se näki Ymmin valkoisen hännän heiluvan kaukana edessä, ja se lähti hurjaan vauhtiin kirimään. Eihän se tahtonut kakkoseksi! Ymmi lisäsi vauhtia, ja saapui rutkasti aiemmin maaliin. Käännyin vinoillen Charloten ja Pomon puoleen.
- Mitäs jäit syömään, Charlotte nauroi Pomolle, joka näytti harmistuneelta.

Saavuimme tallin pihaan puolen tunnin päästä, ja talutimme hepat talliin ja hoidimme ne. Kiikutimme ne tarhaan, ja jäimme puhdistelemaan jutellen karsinoita. Ymmin karsina oli sotkuinen, ja meni tovi puhdistaa se. Kärräsin lannat lantalaan ja levitin uutta purua. Puhdistin vielä Hetan, Böön ja Verun karsinat. Hommat hoituivat kädet rasituksesta täristen. Charlotte puhdisti Pomon lisäksi Bexarin, Nörtin ja Sissin. Siivosimme yhteisvoimin Lukan boxin, ja lähdimme hiukopalalle typötyhjään oleskeluhuoneeseen. Kello oli puoli seitsemän (illalla tietenkin ).Avra kurkisti oleskeluhuoneeseen ja äkkäsi meidät.
- Ai moi, haluatteko auttaa iltatallin teossa? Hän kysäisi. Nyökkäsimme ja seurasimme Avraa satlariin. Hän ojensi minulle Ymmin, Vannan, Taran, Hertan ja Myyn riimut, eli sain vastuulleni tarhojen yksi ja kaksi hepat ja Ymmin. Kannoin ne ulos ja suuntasin ykköstarhalle, jossa hevoset käyskentelivät säyseinä tarhalle. Laitoin kummallekin riimut ja narut, ja talutin ne talliin, jonka oven Avra oli jättänyt ystävällisesti auki. Tammojen kaviot kumisivat sementtilattialla, kun salpasin ne karsinoihinsa. Lähdin hakemaan Herttaa ja Myytä, jotka kiirehtivät hieman. Sitten oli jäljellä erakko-Ymmi, joka katseli minua nenänvarttaan pitkin. Sain sen pään riimuun, ja kuljetin sen karsinoihinsa. Avra sulki tallinoven jäljessäni, ja seurasimme häntä rehulaan, jossa hän näytti missä mikäkin mössö oli. Minä käväisin kiertämässä pintelit Ymmin etusiin, ja lähdin hakemaan heinää, jotka heitin tamman karsinaan. Se alkoi rouskuttaa tyytyväisenä, ja läksin sekoittamaan sen mössöä. Kun se oli ällöttävän näköistä, vein sen tammalle, joka upotti turpansa siihen.
- Sekoittaisitko vielä vuonohevosten, Verun, Vilin ja Sissin ruoat, Avra pyysi ja heitti syläyksen heinää Lukan karsinaan. Nyökkäsin ja luin rehulan seinästä niiden ruoat ja kävin viemässä niille heinää. Kaadoin Nörtin ämpäriin Minerals-sekoitusta ja Protein Mix-sekoitusta ja aloin sekoittaa sitä. Kiikutin sen Nörtille, joka alkoi ahmia sitä. Annoin ruoat muille hepoille.
-Öitä! Sanoin Charlotelle ja Avralle, jotka hekin tekivät lähtöä. Hain tavarani ja sammutin valot, ja kirkistin Ymmin karsinaan, jossa valkoinen tamma nukkui puruilla maaten.



Vastaus:

Kiitos avusta! Ensi kerralla lisää myös vaikka tarinan loppuun että "autoin siis tunnilla" jotta en vahingossakaan unohda maksaa palkkaa ;)

Tarinamerkintä ja 60v€ + 15v€ palkka :)

- Avra P.

Nimi: Heli

13.05.2018 15:48
Puhelimeni herätys soi äänekkäästi, mutta ääni ei ollut ärsyttävä. Pistin sen pois, ja tuijottelin kattoa. Hmm… miksi minä muuten näin aikaisin heräsin? Ai niin! Äitienpäivän kisat! Ponkaisin ylös sängystä ja riensin vaatekaapille. Katselin hetkisen valikoimaa ja pyyhkäisin sitä kädelläni. Farkkuja, lökäreitä, legginssejä, t-paitoja, huppareita, neuleita… Laskin katseeni alahyllylle, jossa oli kaikki ratsastuskamani. Beiget, tuliterät housuni, kenkäni, sukkani… Tuolla! Oikealla oli siististi laskostettu kilpailutakki. Se oli upouusi ja käyttämätön, ja valitsin sen tyytyväisenä. Päädyin kaksintaistelun jälkeen ( valkoiset colleget Vs. ratsastushousut), ja päädyin ratsastushousuihin. Ei kai se esteluokissa niin nuukaa ollut? Sitten otin valkoisen muovipussin ja sieltä esiin keltaisen loimen, keltaisen korvahupun, keltaiset pintelit ja keltaisen otsapannan, jotka olin lainannut serkultani , jolla on oma poni Panda. Koska pidin käsitöistä, olin tehnyt itselleni keltaisen ns. kaavun, ja sitten ommellut siihen kaistaleita. Tungin kaikki tavarat isoon Ikean pussiin, ja lähdin syömään aamiaista.
Äidin auto pompahteli metsätiellä, ja hän parkkeerasi parkkipaikalle .
- No niin, kulta, me tulemme sitten katsomaan sinua! Hän huudahti ja halasi. Sitten äiti ajoi pois, ja lähdin talliin. Avra oli sanonut, että tallin hevoset olisivat tarhoissa ja meidän hoitsumme saisivat olla hoidettavina ulkona hoitopuomilla. Muualta tulleet kisaajat hoitaisivat hevosensa tallissa. Ymmi seisoi nyreän näköisenä tarhan nurkassa ja tepasteli hienostuneesti tarhansa viertä ja suorastaan halveksui muita hevosia. Kävin nopeasti kävelemässä radan läpi ja painoin järjestyksen mieleeni, ennen kuin hain Ymmin, joka käveli edelleen ylvästellen tarhassaan.
- Älä rehentele, soo soo, heristin sormeani tammalle ja menin pukemaan riimun tamman päähän. Napsautin riimunnarun renkaaseen ja aukaisin portin.
- Hei Heli! Nätti tamma, kuulin jonkun sanovan sivullani käänsin päätäni ja näin ystävän Iran entiseltä talliltani.
- Moi Ira. Neiti on ollut varmaan kiltisti? kysyin ja heilautin kättäni Iran hoitsua, connnemaranponitamma Neitiä kohti.
- Toki! Hei, minulla on nyt kiire, moi moi! Hän sanoi ja talutti ratsunsa kohti verryttelyaluetta. Taputin Ymmiä ja talutin sen hoitopuomille hoidettavaksi. sidoin sen tiukasti ja värväsin vielä Pomoa hoitavan Charloten vahtimaan sitä. Olisi noloa, jos se laukkaisi tallialueella häntä korkealla soihtuna… Käväisin satulahuoneessa hakemassa suitset, satulan, suojat ja rintaremmimartingaalin ja hoitotarvikkeet. Asettelin ne siististi puomille ja koukkuihin, ja aukaisin harjapakin. Otin esiin pölyharjan ja harjasin sen huolellisesti. Se ei ollut onneksi piehtaroinut mudassa. Suukotin sen otsaa, ja tamma katseli minua lempeillä silmillään. Se hirnahteli muille hevosille ja yritit välillä lähteä menemään. Solmu piti kuitenkin pintansa, ja sain kaviotkin puhdistettua ongelmitta. Harkitsin harjan letitystä, mutten lopulta letittänyt. Sen harja oli kauniimpi vapaana. Selvittelin takut hellästi sormin. Taputin sitä, ja nostin sitten satulan käsiini ja siitä selkään. Liu’utin sen hyvälle kohdalle ja laskin satulavyön ja kiristin sen. Siinä vaiheessa vilkaisin ympärilleni, ja näin tyypillisen kisatungoksen. Kaikkialla parveili ratsastajia kantamassa ties mitä tavaraa, harjapakkeja, satuloita ja suitsia, riimuja, loimia, suojia ja ties mitä. Hevosia kulki paikasta toiseen, ja kuului monia ääniä. Otin suojat ja kumarruin kietomaan ne hevosen etujalkoihin. Suojien jälkeen oli suitsimartingaali - viritelmä, johon pyysin Maddelta hieman apua. Sitten olikin jo hepo valmis, ja lähdin taluttamaan tammaa verrytttelyalueelta.
Siellä kierteli paljon ratsukkoja, ja lämmittelyeste oli vasemmalla. Kalastin katseeseeni Charloten, joka ohjasi Pomon esteen yli ja sai sen pomppaamaan yli kauniisti. Isla ja Madde olivat tekemässä raviharjoituksia. Ponkaisin sitten Ymmin satulaan, kun olin tarkistanut satulavyön. Ohjasin sen uralle kävelemään, ja tamma korskui ja kulki pää korkealla. Istuin satulaan ja pidätin pari kertaa, ja sain Ymmin vauhdin hillittyä. Taivuttelin sitä kumpaankin suuntaan, ja tein voltteja. siirryin raviin, ja Ymmi totteli heti. Se lensi eteenpäin reippaana, ja pidättelin sitä kunnes vauhti oli sopiva. Teimme kiemuria ja kahdeksikkoja. ja Ymmi hörähti ja taipui kuuliaisesti. Taputin sitä, ja nostin laukan. Se keinahteli automaattisesti sopivassa vauhdissa, ja onnentunne levisi kehooni.
- Pystyeste! Huusin ja ohjasin Ymmin estettä kohti. Se kiihtyi, mutta sain sen kuriin kun muistelin Lukaksen ohjeita. Lensimme hyvin esteen yli.
- Hyvä hyppy, sanoi tuttu miesääni . Käännyin ja näin Lukaksen.
- Moi! Tulit katsomaan kisoja?
- Joo, mies sanoi ja lähti Charten ja Pomon luokse juttelemaan. Sitten…..
- Radalle Heli Rantala ja Ymas.

Ohjasin Ymmin kohti rataa, ja äkkäsin vanhempani katsomossa. He vilkuttivat, ja myös talliporukka oli katsomossa. Islan taputus kaikui katsomossa( sitten hän kalpeni ja juoksi ulos, varmaan buffettihommiin) . Charloten käsi näytti peukkua. Madde hymyili nauraen, ja Iitu vilkutti tarmokkaasti. Raza ja Humutin supisivat onnea, kun kuljin ohi. Avra toimi selostajana. Hemskukin oli karannut buffetista ja Humutin hätisteli hänet takaisin töihin. Näin myös minulle kaksi tuntematonta tyttöä, jotka hymyilivät minulle. Päättelin, että he olivat Neea ja Cilla. Meille annettiin lähtömerkki, ja nostin laukan. Ymmi juoksi ensimmäistä estettä, ristikkoa, kohti. Se ponnisti, ja nousin satulasta. Tamman kaviot kopsahtivat maahan, ja käänsin kohti okseria. Ymmi loikkasi yli aika isolla hypyllä, joten jäin vähän jälkeen hypystä. Sain kuitenkin kammettua itseni taas oikein, ja kolmas este, pysty, lähestyi. Selvitimme sen helposti, samoin aaltolankkuesteen. Oli sarjaesteen vuoro, ja Ymmi laukkasi korvat hörössä. Se ponkaisi ensimmäisen osan yli, mutta toisella esteellä tapahtui. Tamma ponnisti liian myöhään, ja sen takajalka hipaisi puomia. Puomi tärisi kannattimellaan pitkään. En katsonut taakseni, vaan ohjasin muurille. Ymmi hyppäsi puhtaasti yli, ja kaarsimme viimeiselle esteelle. Se ylittyi, ja laukkasimme maalilinjan yli.

- Aika hyvä rata! Tallitytöt juoksivat peräämme. Hymyilin heille, ja taluttelin Ymmiä tallipihalla. Se hörisi innostuneena, ja kymmenen minuutin kuluttua hoidin sen ja riisuin varusteet. Päästin tamman tarhaan, ja lähdin hoitamaan buffettia. Muut tytöt kannustivat katsomossa tai kisasivat. Myin kahvia, teetä, kaakaota, keksejä, karkkia ja pullaa aika paljon, sämpylöitä vähemmän. Puolen tunnin jälkeen Isla tuli hoitamaan buffettia, ja kiiruhdin katsomoon. Siellä oli sadan sentin luokka keskivaiheilla, ja katselin ja kannustin ratsastajia, etenkin Humutinta, Maddea ja Charlottea. He pärjäsivät hyvin, ja vilkaisin kelloani. Minulla olisi sopivasti aikaa valmistautua pukukisaan, kun hoitaisin Ymmin kuntoon leikkiluokan aikana. Lähdin katsomosta, ja hain riimun, riimunnarun, hoitojutut, loimen, korvahupun, otsapannan, suitset ja oman pukuni. Hain hevosen nopeasti tarhasta ja sitaisin sen hoitopuomiin. Tamma hörähti iloisesti. Otin harjat siistin sen hienoksi ( onneksi se ei ollut sotkenut itseään). Asetin loimen hämmentyneelle Ymmille, joka töllisteli loimea hämmästyneenä. Missä sen oma, tummansininen ulkoloimi oli? Se hörähti, ja alkoi torkkua. Kiedoin hieman rähjäiset pintelit sen siroihin jalkoihin ja vaihdoin tamman suitsista otsapannan keltaiseen otsapantaan ja pukeuduin siinä välissä omaan pukuuni. Minun oli hieman kuuma, kun puin Ymmille suitset. Lähdin taluttelemaan sitä tallipihalla, ja kymmenen minuutin kuluttua meidän nimemme kuulutettiin. Astelimme kentälle, ja kävelimme keskelle kentää ja tervehdin tuomari Avraa, joka nyökkäsi . Ymmi vilkuili katsomoa, ja käveli ylväästi hienostellen. Yleisössä vähän naurahdeltiin tammalle, ja nostin ravin. Ravasin vähän, ja pysähdyimme taas Avran eteen. Tervehdin, ja karautin laukassa ulos kentältä. Sain raikuvat suosionosoitukset, ja lähdin viemään rakasta hoitsuani hoidettavaksi.

Tämmönen kisarustailu tällä erää :) Multa on tulossa sellainen aika pitkä tarina ja en sitä kovin paljon jaksa kerrallaan jatkaa, joten saattaa mennä vielä päivä tai pari ;)

Vastaus:

Kisat meni ihan hyvin! Lisää treeniä vaan alle :)

Tarinamerkintä ja 50v€ tulossa!

- Avra P.

 

Pohjoistuulen tila on virtuaalitalli!

 

Ulkoasu: Viimakoura , Shizoo , mtrances (Lisenssi)
TaustakuvaVelvet Factory

Ulkoasu: Viimakoura , Bruno Meyer (Lisenssi) , Shizoo Taustakuva: Shizoo

 

 

©2018 Pohjoistuulen tila - suntuubi.com