Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

tarinakirja

 

Tänne kuuluu:

- hoitotarinat

- valmennustarinat

- kisatarinat

- tuntitarinat

Tänne ei muita kuin yllämainittuja asioita!

 

Tarinoiden kirjoittamisesta tienataan virtuaalieuroja (v€) sisällön mukaan. Mitä pidempi, yksityiskohtaisempi ja selkeämpi tarina - sitä enemmän palkkaa. Palkkaa saa yhdestä tarinasta vähintään 15v€, ylärajaa ei ole.
Arvostelen tarinoissa myös oikeinkirjoitusta! Emme ole äidinkielen tunnilla koulussa, mutta muista silti keskittyä kirjoittamiseen ja luomaan selkeä tarina! 

Tarinoissa voit kertoa sinun ja hoitsusi päivästä. Mitä teit, tapahtuiko mitää jännittävää, menikö kaikki hyvin vai oliko huonompi päivä, jne. Koska jäljittelemme oikeaa elämää, en suosi tarinoissa yliluonnollisia tapahtumia. Kukaan ei myöskään saa kuolla!

 

Palkalla voit muunmuassa

→ ostaa tallikaupoistamme tuotteita

→ maksaa hevosesi tallivuokraa

→ maksaa ratsastustunneista/valmennuksista

→ säästää

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Saaga/Tamara

07.08.2018 19:50
Tamara&Kiki -Uusia tuulia (En pitänyt lainkaan aiemmin kirjoittamastani tarinasta, poistaisitko sen?)

Tunnen heikon tuulenvireen kasvoillani katsoessani kohti auringonlaskua, läpi uljaan meren. Istun hevoseni Kikin paljaalla selällä katsoen viimeisen kerran loittonevaan aurinkoon. Hevonen hörähtää rauhoittavaan sävyyn. Laitan käteni hevosen kaulalle.
"Selvä on, tyttö" kuiskaan hevoselle. On aika läjteä kotiinpäin.
Keräilen ohjia oikeaan käteeni ja ohjaan Kikiä kävelemään poispäin auringosta, kohti tallia. Köpöttelemme rauhallisesti pitkin mäkistä metsäpolkua, ei mene aikaakaan, kun näen jo tallin pihan jossa äiti odottaa jo trailerin kanssa. Kävelemme alas tallipihaan vievää mäkeä.
"Missä ihmeessä viivyit?" kuulen äidin kysyvän.
"Unohduin katsomaan merta.." vastaan
"No mutta." äitini huokaisee
Hyppään alas hevoseni selästä ja talutan sitä ohjasta trailerille.
"Äiti, missä kuljetus-suojat ovat?" kysyn
"Auton takapenkillä, voin tuoda ne" äitini vastaa vilkuiltuaan hetken ympärilleen.
Äitini avaa takapenkin narisevan oven ja nappaa sieltä sinisen ikeankassin, jossa on neljä vaaleanpunaista kuljetus-suojaa. Hän tuo ne luokseni.
"Kiitos." kiitän äitiäni ja laitan kuljetus-suojat hevosen jalkoihin. Hevonen laskee turpansa olkapäälleni laittaessani sille vasemman puolen suojaa. Se hörisee lämpimästi lohduttaen. Käännyn ja laitan käteni hevosen turvalle kuiskaten:"Pian korvissamme soi uusia, pohjoisia tuulia" Lastaan hevosen traileriin, varmistan vielä, että heinäverkko on täynnä. Tämän jälkeen nousen auton kyytiin ja sanon äidille olevani valmis. Hän lähtee ajamaan kohti pohjoista, Pohjoistuulen tilaa.

ps. anteeksi lyhyestä tarinasta..

Vastaus:

Tämä oli jotenkin tosi kaunis tarina! Vaikka lyhyt olikin :) Kirjoitusvirheitäkään ei näkynyt muutamia lopetusmerkkejä lukuunottamatta, mutta tarina oli silti helppolukuinen! Ensi kerralla vaan pituutta lisää ;)

Tarinamerkintä ja 15v€!

- Avra

Nimi: Heli

05.08.2018 21:23
Alotin tämän tarinan helteen aikana, ja halusin kirjoittaa tarinan siitä ajasta, joten täs ois (:
Äiti parkkeerasi Equestrian Pron parkkipaikalle. Tulin ulos autosta ja kiiruhdin lempikauppaani. Ilmassa leijaili nahan tuoksu. Seiniä peittivät laadukkaat satulat, yhdellä sivulla oli valtavasti suitsia sekä kuolaimia. Kaksi hyllyä nökötti lähellä sisäänkäyntiä esittelemässä söpöjä harjoja, riimuja sun muita. Yhdellä hyllyllä oli satulahuopia. Kaupan toisessa päässä oli ratsastajien osasto. Paljon hienoja kisatakkeja, T-paitoja, ratsastushousuja, turvaliivejä sekä kypäriä. Kaikkea! Äiti kulki tottelevaisesti perässäni, kun hiplasin eri tuotteita. Lopulta päädyinostamaan kummallekin hoitsulle rintaremmimartingaalin, Pommille riimun ja –narun, harjapakin, harjasetin, pintelit, suitset ja otsapannan ja yhteiseksi kimoshampoon. Pakkasin tavarat reppuun, ja ajoimme tallille.
Hevoset oli haettu laitumelta, ja näin Ymmin ja Pommin nyt ensimmäistä kertaa hetkeen. Suukottelin ja halailin niitä.
Lähdin kävelemään talliin. Aurinko paistoi kuumasti ja helle paahtoi minua. Ajattelin tänään uittaa jompaakumpaa hoitsuani. Olin Ymmin kannnalla, sillä luotin siihen enemmän. Pommi saisi tyytyä metsälenkkiin ilman satulaa. Hevoset nuokkuivat tarhoissa puiden alla, ja paarmat surisivat. Menin tallitupaan kaapilleni. Ahdoin tavarani kaapin perälle, mutta jätin riimun ja –narun käteeni. Hain Pommin sisään. Se tanssahteli hiukan ja otteeni riimunvarresta oli kirvota, kun poni loikkasi mehevälle ruohotupsulle. Käteeni sattui vetäisyn jäljiltä vähän. Kiukkuisena patistelin ruunan talliin, sen karsinaan. Hain mitään sanomatta uudet harjat, ja puhdistin likaisen ponin. Se seisoi paikallaan kiltisti, ja paha tuuleni alkoi hälvetä hiukan.
- Ethän enää tee pahuuksia? Sanoin pilke silmäkulmassani Pommille. Se heilautti päätään kuin sanoakseen ” En, en”, mutta sitten se käänsi päänsä nopeasti poispäin. Naurahdin, ja taputin sitä. Kun olin saanut poniruunan hoidettua, laitoin sille suojat, suitset ja hetken epäröinnin päästä satulankin.
Vein Pommin tallipihalle ja nousin selkään. Ruuna tuntui energiseltä, näyttäen janoavan laukkasuoraa. Poni asteli metsäpolulle hiukan jännittyneenä. Kiristin ohjia, ja poni nakkoi päätään ärtyneenä. Polku mutkitteli edessämme, ja Pommi kulki terhakasti eteenpäin. Hetken päästä painoin hiukan pohkeilla. Pommi räjähti. Ja säntäsi laukkaan. Tiivistin istuntaani, ja väänsin ponin ympyrälle. Pommi heilautti päätään, ja pyrki tunkemaan päätään alas. Tiesin mitä se tarkoitti, ja komensin pään ylös. Sitten nostin ravin, mutta pidin Pommin aisoissa. Ravista tuli hiukan töksähtelevää, mutta muuten pätkä meni hyvin. Hiljensin käyntiin. Edessämme avautui suora. Päästin ponin rauhalliseen laukkaan. Ruuna ei siitä tykännyt, ja nakkasi päätään eteenpäin, kiskaisten samalla ohjat sormieni lomasta. Se ryöstäytyi hurjaan neliin. Keikahdin eteenpäin. Hapuilin ohjia käsiini. Pommi heitti takapäänsä ilmaan, ja heitti sarjan pukkeja. Ohjat lensivät ilmaan, mutta sain niistä kiinni, onneksi! Sinnittelin mukana, kun poni juoksi eteenpäin kovaa vauhtia pukittaen välillä. Yhtäkkiä eteen ilmaantui risueste. Voi ei! Olimme harhautuneet maastoestepolulle! Suoristauduin satulassa, ja yritin kääntyä voltille, mutta ruuna harasi vastaan ja loikkasi esteen ylitse. Jarrutin menoa sen verran kuin pystyin, kunnes sain vihdoin pidätteet läpi ja Pommin ympyrälle. Läähättäen käännyin takaisin. Jotta Pommille ei jäisi sellainen kuva, että se määrää, nostin ravin kautta laukan. Pidin tahdin hitaana, ja hiljensin sitten tyytyväisenä käyntiin.

Kun Pommi oli tarhassaan, hain Ymmin sisään. Kävin vaihtamassa uimapuvun vaatteiden alle. Suitsin Ymmin, ja kävelin tallipihalle. Jätin kenkäni siihen, ja kapusin selkään.
- Moikka! Kuului ääni tallin ovenraosta. Vilkaisin puhujaa olkani yli.
- Moi, olen Senja! Entä sinä? Tyttö esittäytyi.
- Hei, olen Heli, sanoin. Senja astui ulkoilmaan vanavedessään hevonen.
- Tämä on Visse, Senja kertoi ja taputti hevosoria.
- Tuletko mukaamme? Olin menossa uittamaan Ymmiä, kysyin ja pidätin Ymmiä, joka kuopi kyllästyneenä.
- Joo! Odotatko hetken, niin käyn vaihtamassa uimapuvun ja viemässä satulan poi. Kuljetan uimapukuani usein mukana kesällä, Senja selitti, riisui satulan ja kiiruhti talliin. Visse vähän hyppi, mutta sain sitä pidäteltyä. Senja tuli takaisin, ja lähdimme ratsain liikkeelle. Suunnistimme järvelle vievälle polulle käynnissä, leppoisasti jutellen. Meillä oli oikein kivaa! Ymmi oli vähän rauhallisempi, se johtui varmaankin laidunlomasta sekä helteestä. Nostimme ravin keventäen. Maisemat vilahtelivat vehreinä ja kauneina silmissämme. Aurinko paistoi kivasti.
- Kelpaisiko laukka? Huudahdin Senjalle.
- Joo! Hevoset nelistivät eteenpäin. Hiekka pöllysi ympärillämme. Sitä tunkeutui kasvoille asti, ja se yskitti. Silmiä kirveli.
- Hiljennetään! Huusin käheästi. Jarrutin, ja seisautin Ymmin. Aloin yskiä. Kurkku oli kuiva. Senja saapui mutkasta, hiukan köhien.
- Oletko ok? Minä olen.
Juu, vastasin hänelle, ja keräsin ohjat. Lähdimme kulkemaan järvelle rauhallisessa ravissa.
Saavuimme rantaan, jossa vesi kimalteli. Riisuimme vaatteet, ja nousimme takaisin hevosten selkiin.
- Oletko ennen uittanut hevosta? Senja tiedusteli. Pudistin päätäni.
- Kahlauttanut vain.
- Okei, on varmaan sitten parasta että minä menen ensiksi, Senja päätti, ja ohjasi Vissen veteen. Se käveli sinne mielellään. Ymmi seurasi vähän hitaammin perässä. Vesi syveni vähitellen, ja pian Visse lähti uimaan.
- Katso, miten toimin ja ohjaa sitten Ymmi uiman! Senja huudahti, kun Visse alkoi uida. Pysäytin Ymmin. Vettä oli sitä melkein säkään asti. Käänsin katseeni Senjaan ja Visseen, jotka liukuivat yhdessä läpi vedenpinnan. He uivat pienen lenkin ja kääntyivät. Meidän kohdallamme he nousivat kävelemään. Senja virnisti.
- Uidaanko vielä sitten hevosten uiton jälkeen? Sidottaisiin hevoset puihin, hän ehdotti.
- Joo, sop – iiiiiik! Juuri, kun olin sanomassa suostumukseni, Ymmi päätti lähteä uimaan. Tipuin veteen, mutta pulpahdin pintaan hetken päästä. Ymmi oli karannut otteestani ja polski jo kaukana. Uin takaisin matalaan veteen ja odotin Ymmin tuloa. Kun se saapui otimme uiton uudelleen. Nyt kaikki soljui hyvin. Sidoin Ymmin puuhun, ja uimme Senjan kanssa hiukan. Sitten kuivasimme itsemme ja menimme takaisin tallille hoitamaan hepat. Aurinko oli kuivattanut ne, joten pystyimme vain lähtemään kotiin.

Vastaus:

Mukava tarina! Uitto oli tosiaankin hyvä idea niillä helteillä :D En huomannut kuin ihan muutaman kirjoitusvirheen, mutta se nyt ei lukua haitannut :) Tekstissä voisi olla hieman lisää kuvailua! ;)

Tästä tulee tarinamerkintä ja 35v€!

- Avra

Nimi: Senja

25.07.2018 07:33
Ensin vähän ja sitten lisää

Aamulla saapuessani tallille tavallista aikaisemmin aloitin tekemällä aamutallia. Pian Avrakin käveli sisälle ja tervehti minua iloisesti hymyillen.
"No tosiaankin aikainen lintu madon nappaa!", nainen nauroi.
"Noooh musta oli hyvä ajatus että käytän energiaa johonkin hyödylliseen enkä voi mennä ratsastamaan Vissellä ennen kuin se on ruokansa saanut", selitin ja vedin orin karsinanoven kiinni. Sen riimun metallipää kolisi oveen mutta pian kuului enää tyytyväinen mussutus kaikkien saadessa ruokansa. Katsoin kelloa ja kävelin kohti kaappiani ottaen mukaani varusteiden putsaamiseen tarvittavat välineet ja suunnaten kohti varustehuonetta. Olin hiukan unelias mutta hieraisin unihiekan rippeet silmistääni ja nostin satulasaippuan pienelle jakkaralle toisen viereen. Etsin Vissen satulan huoneesta nostaen sen syliini ja istahdin penkille tyytyväisenä.
"Tää sama täyyisi varmaan tehdä ennen avajaiskisoja", tuumailin puoliääneen ja hinkkasin satulaa kunnes se alkoi näyttää puhtaalta. Pyyhin saippualla pesemäni alueet kosteahkolla pyyhkeell ja levitin satulavahan jonka jälkeen siirryin suitsiin ja jatkoin muihin varusteisiin. Kun olin vihdoin valmis huokaisin helpotuksesta ja katsoin kelloa. Viisarit näyttivät miltei yhdeksää joten kävelin Víssen karsinalle varusteet ja harjapakki mukanani. Se mutusteli maasta muutamia heinänkorsia ja katseli touhujani kirkkain silmin.
"Tänään mennäänkin kuules kisatreeni ku oot päässy vähän laiskistumaan", kerroin punarautiaalle joka peruutti askeleen avatessani ovea. Astuin karsinaan riimu kädessäni ja pian Vencedor seisoikin jo käytävällä ympärilleen katsellen. Se hörisi hevosystävilleen harjatessani sitä niin että pölyä tuntui olevan kaikkialla! Kaviot putsattuani lakaisin käytävän siistiksi ja siirryin itse varustamiseen.

"SHHH SHH" kuului ruiskepullosta sumutellessani ötökkämyrkkyä varmuudeksi jokapuolelle punertavaa turkkia. Ori käänteli korviaan kuin ne olisivat olleet tuuliviirit, mutta seisoi rennosti paikoillaan. Olihan tämäkin sille jo suht tuttua hommaa. Suihkutettuani myrkyn nostin geeliromaanin orin selkään ja asettelin sen paremmin, sitten nostin satulan huopineen ja kiristin satulavyön löysähkölle. Taputin Vissen kaulaa ja laitoin rintaremmin sen kaulanympäri ja satuavyöhön. Lopuksi laitoin vielä suitset ja pujotin ohjat martingaaleista jonka jälkeen vain puhtaat suojat jalkaan ja oma varustus kuntoon! Kiinnittäessäni kypärää jäi hanskani useaan otteeseen hihnan väliin ja niksuttelin kypärän kanssa tovin. Pian kaikki oli kuitenkin kunnossa ja talutin ratsuni pihalle jossa ponnistin satulaan ja matkasin kohti estekenttää.

Kentällä kokosin suoraan esteet ja päätin korkeudeksi laittaa 100 ja 120cm. Kavutessani takaisin orin kapeahkoon penkkiin katselin maisemia tuntien allani energisen orini liikkeet. Se oli kuin viritetty jousi valmiina ampaisemaan käskyn saadessaan. Pian kasasinkin ohjat ja aloitin reippaan ravailun kiemuroita tehden ja verrytellen. Visse ravisteli päätään ja tunsin sen kuumuvan joten aloitin pienten volttien teon. Käyntiin hidastaessani orin suusta tipahteli vaahtopisaroita ja annoin sen rauhoittua hetken ja tutkia esteitä kentällä. Kun vauhkoominen tuntui olevan ohi, jatkoin työskentelyä laukassa. Muutamaan otteeseen taisi orilla takajalat nousta irti maanpinnasta ehkä vähän liikaa, mutta ensimmäiset laukanvaihdot ja lyhennykset saivat sen paremmin ruotuun. Siirtäessäni orin takaisin käyntiin se kävi edelleen kierroksilla eikä ottanut rauhoittuakseen, joten päätin käyttää tilanteen hyväksi. Mistä minä tietäisin jos ori käyttäytyisi samalla tavalla itse kisoissa? Nyt oli hyvä hetki harjoitella uudestaan orin hillitseminen ja ratsastaminen puhtaasti sen ollessa vauhdikkaalla tuulella. Katsoin esteitä ja kokosin ohjia enemmän jolloin tunsin jokaisen orin lihaksen tulistuvan allani. Punarautias steppaili ja pärski päätään viskellen ja jouduin tekemään töitä sen eteen ettei se olisi ampaissut kiitolaukkaan kuin laukkatähti konsanaan. Pian ori alkoi kuuntelemaan minua ja hyppäsimme pientä rataa. Ensimmäinen kerta meni Vissellä täysin huumassa, toisella kerralla se muisti tovin kuluttua että nyt oltiin ihan kotona treeneissä ja toimimme tiiminä joten nyt oltaisiin kunnolla. Sain orin hallintaani kokonaan käyttämällä pieniä huomioivia apuja ja kolmannella kerralla rata sujui niinkuin olin kuvitellut. Kiitin ratsuani ja annoin sen kävellä hetken. Juuri silloin mieleeni pompahti kuva tallin vihreäsilmäisestä pojasta ja tunsin perhosten lehahtavan lentoon. Visse käänsi korviaan ja pysähtyi. En huomannut sitä kun vasta yläilmoista päästyäni ja laskeuduin alas selästä korjaten esteet pois. Talutin punarautiastani kentän porttia kohden ja ulkopuolella nousin selkään. Suuntasimme pikimmiten talliin missä laskin satulan ja rintaremmin sivuun ja jatkoin paljaalla selällä ratsastamista. Kävelimme tallipihalla ja Visse hamusi matkalla ruohoa ja puiden lehtiä. Ori tuntui nyt rennolta pahimmat höyryt päästeltyään, mutta tiesin sen riehaantuvan tarhaan päästessään. Lämpimät säät olivat saaneet sen tulistumaan mutta myös laiskistumaan nopeammin. Siksi toivoinkin että kisapäivänä olisi edes vähän viileämpää jotta ori jaksaisi päivän ilman isompia komplikaatioita.
*PÄRSK*
Ajatteluni keskeytti orin aivastus ja naurahdin ruohon lentäessä ilmassa. Annoin orin ottaa vielä yhden suullisen ja sitten käänsin kulkumme takaisin talliin.

Talliin astelessamme kavioiden selkeä kopse kuului käytävillä. Talutin Vissen pesuboksille ja vedin riimunarun taas eräänlaiseksi oveksi. Sitten palasin hakemaan aiemmin jättämäni varusteet ja vein ne paikoilleen ja huovan kuivumaan. Kun vihdoin palasin riimu mukanani Visse hirnahti kovaäänisesti sieraimet väristen.
"Sooo poika rauhotus jo", puhelin matalalla äänellä orilleni vaihtaessa suitsia riimuun. Kun pesin kuolaimet tippui ruohonpaloja ja vaahtoa maahan ja ajatukseni harhailivat (taas). Laitoin siitä huolimatta vesihanasta vettä valumaan orin juomasankoon ja kipaisin viemässä suitset paikoileen. Tullessani takaisin laskin sangon orin pään eteen ja se joi tyytyväisenä. Nostin letkun orin selän päälle ja katselin kun vesi levisi myötäillen sen jokaista piirrettä ja pienintäkin liikettä. Kun orilla tuntui olevan taas viileä sammutin vesihanan ja kuivasin Vissen turkin. Sitten vein sangon karsinaan odottamaan ja toim mukanani ötökkäloimen jonka heitin orin ylle ennenkuin se pääsisi tarhaan. Avatessani oveksi taiteillun riimunarun ori puski käytävälle ja tiukasti komensin sitä kävelemään nätisti. Tallipihalla se kuitenkin energisenä duracell-pupuna hirnui kaikille ja kulki pää korkeuksissa. Tarhan portilla avasin sen pikaisesti ja kävelin tarhaan sisään ori perässäni. Sitten suljin tarhan portin ja irroitin riimun sen päästä jolloin se ryntäsi pukkilaukkaan ja väistyin alta ripeästi aidan toiselle puolelle. Katselin menoa hetken ja tiesin että joutuisin liikuttamaan orin illemmalla vielä uudestaan.

Vastaus:

Tosiaan, kiitos aamutalliavusta :) Toivottavasti olette Vissen kanssa viihtyneet täällä Pohjiksessa!

Tarina oli taas selkeä ja sopivan mittainen. Muutaman kirjoitusvirheen löysin, mutta ne eivät vähäisinä lukemista haittaa. :)

Tarinamerkintä ja 40v€!

- Avra

Nimi: Senja

17.07.2018 23:53
Kuumia treenejä ja hurmaushymyjä

Heräsin juuri kun kelloni pärähti soimaan. Nousin ripeästi ja sammutin ärsyttävän kapineen pörröttäen samalla ruskeaa ja sekaista tukkaani. Tänään olisi vihdoin aikaa ratsastaa Visse kunnolla ja tutustua samalla ympäristöön. Kävelin ikkunalle ja raotin sälekaihtimia juuri sen verran että ensimmäiset auringonsäteet pääsivät leikittelemään seinilläni jossa oli ruusukkeet jokaisesta kisast minkä olin voittanut. Suljin kaihtimet kuitenkin siinä toivossa ettei paahtava kuumuus eksyisi sisään ja pistin tuuletinta kovemmalle.
"Huomenta, nukkuuko äiti vielä?", kysyin isältäni joka joi aamukahviaan pöydässä täysissä pukeissa.
"Joo nukkuu kyllä se varmaan kohta heräilee", isä vastasi tietävästi ja sulki sanomalehden puhelimensa näytöltä yhdellä vetäisyllä. Kaadoin itselleni kupin kaakaota. En ollut kahvi-ihmisiä. Hörppäsin lämmintä kaakotani ja kävelin takaisin yläkertaan laskien mukin pöydälleni. Avasin vaatekaappini oven ja tuumailin hetken. Lopulta valitsin valkoiset ratsastushousut ja tummansinisen ratsastus T-paidan. Puin ne ylleni ja laitoin vielä tummansiniset ratsastussukat jalkaani. Istahdin sängylleni hörppien kaakaotani ja selaten yön aikana tulleita ilmoituksia. Kun olin vastannuy tarvittaviin viesteihin ja juonut kaakaoni, nousin ylös ja nappasin mukaani hanskat, kypärän, esteraipan sekä chapsit ja jodhpurini. Isäni odotti minua alakerrassa ja kiskaisin tallikengikseni vanhat tennarini jotka olivat hoitaneet virkaansa jo vuosia. Sitten lähdimme isän kanssa kohti tallia.

Ajomatka tuntui tukahduttavalta sillä hiekkapölyn takia emme voineet pitää ikkunoita auki. Matkakin oli niin lyhyt ettei ilmastointi kerinnyt auttaa miltei ollenkaan mustan auton kiikutellessa hiekkateillä pölyn keskellä. Kun vihdoin saavuimme tallipihaan olin enemmän kun iloinen huomatessani että Visse oli pihalla Tai noh, KUULIN. Orin mekastusta ei kuulunut niinkuin yleensä vaikka se hiljainen olikin. Kävelin tarhoille ja katsoin kun Visse heitteli ilopukkeja pahemman kerran. Ainakin tulisi hyvä ratsastuskerta! Kävelin portille ja punarautias käveli minua vastaan höristen. "No moi poika!", puhelin lässytysäänelläni. "Mitäs mun heinämasulle kuuluu?", naurahdin ja kiinnitin riimunarun riimuun vilkaisten samalla paljonko Visse oli juonut. Ei orilla heinävatsaa niin paljoa ollut. Sitä tuskin näki. Silti siitä oli kiva vitsailla aina sillointällöin kaksistaan. Vencedor tuhahti ja nauraen talutin sen ulos tarhasta sulkien portin sen perässä. Pian kavioidenkopse täytti korvani enkä osannut olla sen onnellisempi.
"Moooi tuutko sä pesariin kans?", kysyi miesääni kauempaa. Katsoin ja huomasin upean mustan hevosen katselevan meitä omistajansa kanssa.
"Joo tullaan jos ei haittaa Vissellä on niin kuuma että pesen ennen treeniä kans", selostin pojalle joka esittäytyi Jonakseksi. Juttelimme mukavia hoitaessamme samalla hevosia. Visse ja Kasi uteliaina nuuhkivat toisiaan ja pienesti isottelivat kumpi kummallekkin. Kuitenkin pieni komennus riitti lopettamaan niiden kisailut ja pian pesut oli hoidettu ja Visse ja minä lähdimme ulos aurinkoa kohden.

Ulkona taluttelin Visseä auringossa jotta se kuivuisi nopeammin, ja eipä aikaakan kun se oli jo ruohotupsussa kiinni. Syödessään se liikuskeli hieman ja kuivui joka kohdasta nopeasti. Nostin punaruskean pään ylös maasta ja talutin sen takaisin talliin.
"Mitäs jos käytäis maastossa eka ja sit kentälle ja jotain kivaa senjälkeen?", kysyin Visseltä kiinnittäessäni sen käytävälle. Ihankuin se nyt vastaisi. Kipaisin hakemassa harjat ja harjasin vielä pikaisesti orin turkin ja putsasin kaviot. Sitten suihkutinötökkämyrkyt ja hain orin varusteet ja puin ne sen ylle. En tiedä kummalla meistä oli kuumempi, mutta kumpikaan ei paahteesta nauttinut. Joten kun tallipihalla nousin satulaan, ohjasin ratsuni kohti maastoa missä polut olivat varjoisia ja tuuli viilensi juuri sopivasti. Maiskutin kieltäni ja ori pidensi askeltaan hiukan. Kärpäset kiusasivat sitä suihkeesta huolimatta ja otimme muutaman laukkapätkän karistaaksemme ne pois. Visse tuntui laiskalta joten päätin mennä vähemmän aikaa kentällä. Esteitä menisimme oli sää mikä tahansa, ja myöhemmin jos lämpötila vielä nousisi tai helleaalto jatkuisi pidempään ajaisimme röllimetsän maneesille treenaamaan. Nyt kuitenkin oli tyydyttävä siihen mitä oli.

Annoin pohkeita Visselle kävellessämme kentälle ja se puri kiinni kuolaimeen ja ravisteli päätään rajusti. Sitä ei huvittanut paiskia töitä kuumuudessa, mutta siitä huolimatta tiukensin otettani ja otin orin haltuuni kuin jalkapalloilija pallon. Pian Visse kuunteli apujani vaikka liikkuikin laiskasti. Kasasin muutaman esteen (100-130cm) radan ja nousin takaisin vaahtoturpani selkään. Tunsin hien valuvan selkääni pitkin ylittäessämme ensimmäisen esteen, ja mitä useamman esteen ylitimme, sitä laiskemmalta ratsastuksenikin tuntui. Lopulta luovutin paahteelle, korjasin esteet pois ja tein muutamia koululiikkeitä yhteistyöhaluttoman orini kanssa. Pian yhteistyö kuitenkin sujui ja lopettaessamme olimme molemmat hiestä märkiä. Laskeuduin alas Vissen selästä ja nostin satulan huopineen ja geeleineen pois sen selästä. Irroitin myös rintaremmin ja avasin turpahihnan jotta ori saisi juoda kentän laidalla olevsta sangosta. Juuri silloin Jonas käveli ohitsemme ja tarjoutui auttamaan tavaroiden siirtämisessä. Kiitin häntä ja pyyhkäisin hikeä otsaltani. Poika nosti kevyesti satulan remmeineen käsivarrelleen ja aukaisi kentän portin.
"Kiitos tosi paljon oikeesti ois tullu kaks reissua en olis kaikkia näitä jaksanu kerralla!", selitin Jonakselle ääni ja kädet vapisten. Hän hymyili hurmaavasti ja vähätteli tekojaan. Talutin Vissen talliin ja ohjasin sen uudestaan pesuboksiin missä pesin sen huolellisti Jonaksen pidellessä sen ohjista kiinni. Kun ori oli pesty pyysin Jonasta vahtimaan sitä hetken viedessäni satulahuopaa kuivumaan ja muita tavaroita paikoilleen. Kun palasin takaisin Jonas katsoi minua silmiin hymyillen ja sydämeni jätti kaksi lyöntiä väliin. Niinkuin oikeasti jätti. Yht'äkkiä tuntui ettei henki olisi kulkenut ja kurkkua kuivasi niin että sattui, pää oli kipeä ja minua huimasi. Kaaduin maahan ja näin vain Jonaksen joka kiiruhti luokseni ja kutsui minua nimeltä. Hymyilin vain sillä en osannut muuta. En sillä hetkellä.

Heräsin samasta kohtaa mihin olin jäänytkin, Jonas edelleen vierelläni.
"Senja hei, ootko kunnosa???", hän kyseli hätääntyneenä.
"Mmmmjooh oon mä", vastasin itsekin hieman kysyvällä äänellä. Nousin istumaan Jonaksen tukiessa minua.
"Oota ihan hetki haen sulle juotavaa", kuulin viereltäni ja ennen kuin huomasinkaan oli tuo komea poika poissa. Pian hän kuitenkin palasi takaisin lahjojen kera, ja tätä lahjaa arvostinkin todella paljon. Join vedet ahnaasti ja kipu kurkussani helpotti sillä sekunnilla. Pääkin tuntui selkeämmältä ja hengitys tasaantui. Jons katseli minua huolestuneena.
"Ootko varmasti okei?", hän kysyi ja sipaisi hiussuortuvan korvani taakse. Tunsin kylmien väreiden kulkevan koko kehoni lävitse.
"Ööö, joo oon mä", sopersin ja nousin varoen ylös. Kohotin katseeni Vencedoriin joka seisoskeli kiltisti pesuboksissa riimunarun takana. Otin muutaman horjuvan askeleen joiden aikana Jonas yritti tukea minua. Tunsin punan heloittavan naamallani ja se ei johtunut enää kuumuudesta! Kävelin kuitenkin omin jaloin orini luo ja suukotin sen turpaa. Riisuin siltä suitset ja pesin kuolaimet jonka jälkeen annoin Jonaksen viedä ne varustehuoneeseen. Sillävälin hain punrautiaan riimun ja riimunarun ja kytkin ne orin ylle. Sitten avasin pesuboksin kulkureitin ja talutin varovaisin askelin orin ulos tallista. Tallipihalla kävelin Vissen kanssa enkä antanut sen syödä. Se saisi heinät tallissa ja vihreän syönti saisi sen vain energisemmäksi kuin mitä sitä pystyttiin liikuttamaan näillä keleillä. Siispä tarmokkaasti kiersimme tallipihaa ja minä join ottamaani vettä pullosta niin että vatsassani hölskyi. Kun ori oli vihdoin kuiva talutin se takaisin talliin ja nostin sille uudet heinät karsinaan. Liu'utin oven kiinni ja jätin hevoseni omiin oloihinsa suunnaten itse tekemään ilta- ja aamuruokia arvon herralle. Kun kiikutin ämpärit karsinan ovelle alkoi ori paukuttamaan sitä.
"Visse lopeta!", karjaisin hiukan puheääntä kovempaa ja luimien ori lopetti kerjäämisen. Astuin sen karsinaan ja vaihdoin veden. Avran mukaan Visse oli koko ajan juonut hyvin ilman omenamehujakin joten valutin sankoon tilalle vain uudet vedet ennen lähtöäni. Suukotin viimeiseksi vielä orin turpaa ja tiputin sen ruokakippoon kaksi porkkananpuolikasta. Sitten lähdinkin jo kotia kohti!

Vastaus:

Aistin ehkä vähän rakkautta ilmassa! ;)
Tarina oli kuitenkin tosi kiva ja sopivan pitunen. Teksti on sujuvaa ja kappalejaot ovat oikeissa kohdissa :)

Tästä tulee tottakai tarinamerkintä ja palkaksi 45v€!

- Avra

Nimi: Senja

14.07.2018 10:42
Takaisin treeniin, mars!

Astelin röllimetsän tallipihaan ja haikein askelin lähestyin tuttua karsinaa. Orini Vencedor hörähti iloisesti nähdessään minut, ja silitin sen päätä tietämättä mitä tuntea.
"Se olis sitten tallin vaihto kuules", kerroin Visselle joka korskahti vaimeasti ja heilautti häntäänsä. Liu'utin oven auki sen kolistessa kiskoilla ja Vissen peruuttaessa pari askelta. Astuin karsinan turvepohjalle ja kohotin ottamani tummansinisen fleeceloimen levittäen sen Vencedorin ylle. Kiinnitin mahavyöt sekä etu- ja takaosan hihnat jonka jälkeen pintelöin silmänteräni jalat tummansinisin pintelein. Sitten nappasin ovikoukusta orin riimun ja pujotin sen punaruskeaan päähän sen puskiessa kättäni vasten herkun tai toisenkin toivossa. Naurahdin ja suukotin valkeaa kohtaa Vissen otsassa kiinnittäen samalla riimunarun riimuun. Visse nappasi heinää vielä suullisen mukaansa ennenkuin talutin sen ulos karsinasta tallipihalle missä isäni ja äitini vielä lastasivat viimeisiä tavaroitamme kyytiin. Visse katsoi traileria ja hörähti matalasti.
"Hyss ihan rauhassa nyt. Ei me kisoihin olla menossa nyt ihan iisisti vaan", rapsutin orin lihaksikasta kaulaa sen jännittyessä ja kurotellessaan päätään korkeammalle. Pienen paineen riimunarussa tuntiessaan ori kuitenkin havahtui, ja kevein askelin lähdin vielä viimeiselle kierrokselle röllimetsän poluille Vencedorin kanssa muistellen vanhoja, todella ihmeellisiä aikoja.
"Joko ootte valmiita?", isäni kysyi ja laittoi trailerin tavaratilan oven kiinni.
"Joo ollaan me", sanoin ja katsoin Visseä joka reippaasti käveli vierelläni traileriin missä se heinät huomattuaan jumahti paikoilleen. Suljimme takapuomin ja trailerin rampin ja hyppäsimme autoon aloittaen matkan kohti Pohjoistuulen tilaa. Kääntyessämme pois tallille vievältä hiekkatieltä, tunsin kyyneleiden polttelun silmissäni. Vaikka tulisinkin vielä käymään täällä, oli jokin niin väärän tuntuisesti. Omistin yhä hevosen röllimetsästä, mutta tallin elävyys oli hiljentynyt niin että saattaisin muuttaa sieltä pois kokonaan. Aika näyttäisi miten toimitaan, mutta nyt keskittyisin edessä olevaan koitokseen ja Vissen kisakunnon takaisinsaamiseen.

Ajettuamme noin tunnin verran pysähdyimme ja lastasin Vissen ulos trailerista kävelyttääkseni sitä hieman. Ori oli suorastaan kuin lentoon lähdössä ja jouduin taistelemaan jottei se olisi juoksennellut ojiin ja pensaisiin. Lopulta tilanteen rauhoituttua syöttelin ratsuani hetken jonka jälkeen matkamme jatkui.

Käännyimme vihdoin Pohjoistuulen pihaan ja saimme heti uteliaita katseita. Pompahdin autosta ulos kuin viritetty vieteri ja kiiruhdin avaamaan traileria. Isä ja äiti nousivat nauraen autosta ja tervehtivät Avraa, tallin omistajaa josta huokui lämminhenkisyys sekä erittäin tervetulleeksi toivottava positiivinen tapa hoitaa asiat. Talutin Visseä ulos juuri kun isä laittoi nimen paperiin joka varmisti tallipaikan ja muut monimutkaiset edeltäsovitut asiat. Nyt Avra katsoi minua ja hymyili leveästi. "Moooikka! Sö oot varmaankin Senja ja tää komistus on Vencedor?", nainen kysyi ja antoi orin haistella hänen kättään. "Joo oon ja Visse on varmaan helpompi muistaa", hymyilin takaisin ja kihisin innosta kuin pikkulapsi. Tutustuttuamme vähän ja kerrattuamme yleisiä käytäntöjä lähdimme tallia kohti. Visse seurasi perässä kuin olisi aina asunut tilalla ja muiden hevosten hirnuessa ja villiintyessä uudesta tulokkaasta se vain tanssahtelieteenpäin odottaen uusia ystäviään. Avra ohjasi meidät Vissen karsinalle jossa riisuin orilta pintelit sekä loimen. Jätin ne oveen roikkumaan ja annoin karsinaan heinää ajanvietteeksi siirrellessämme kaikki tavaramme paikoilleen. Visse ei ollut moksiskaan jättäessämme sen tuntemattomien keskelle joten rohkenimme lähteä. Tavarat siirreltyämme olin jo tietoinen tallin tiloista. Maastot ja laitumet täytyi vielä tutkia mutta muuten kaikki oli selkeää. Kiitin Avraa joka kiitteli minua puolestaan ja ilmoitin vanhemmilleni lähteväni Vissen kanssa tekemään iltatreeniä ja purkamaan kaiken energian mikä saattaisi aiheuttaa yöllä riehumista. He ilmoittivat käyvänsä kaupoilla hakemassa meille illaksi jotakin syötävää. Meillä oli tapana pitää joskus perheiltoja, mutta edellisestä oli kerennyt jo vierähtää tovi. Siksi olimme valinneet ajankohdaksi mahdollisimman aikaisen ajan ja nyt voisimme samalla juhlia Vissen uutta tallipaikkaa hyvällä ruoalla ja elokuvalla. Mikä sen parempaa!

Kävelin varustehuoneeseen ja nappasin Vissen suitset, satulan sekä remmit ja geelit käsiini ja kiikutin ne karsinalle. Visse katseli kun lähdin hakemaan vielä suojia sekä ratsastusloimea ja omia varusteitani. Päästyäni takaisin karsinalle olin vaihtanut omat vaatteeni ja aloitin harjaamaan orin punertavaa ja vastaklipattua karvaa ripein vedoin. Putsasin kaviot ja selvitin harjan ja hännän jonka jälkeen suukotin taas sametinpehmeää turpaa kerran jos toisenkin. Sitten nostin tummansinisen estehuo van orin kapeahkoon selkään, jonka jälkeen asettelin lampaankarvageeliromaanin paikoilleen. Satuloin ratsuni ja kiristelin vyötä hiljalleen laittaen samalla suojat joka jalkaan. Viimeisenä laitoin suitset joistakovin pidin käytössä ja ulkonäön vuoksi. High jump revolution suitsien turpapehmuste liukui Vissen nenäpiitä pitkin sulavasti ja jäi paikoilleen kiinnitettyäni kaikki soljet. Viimeisen silauksen antoi tummansininen ratsastusloimi jonka levitin Vissen selkään ihaillen miten ihanalta hevoseni näyttikään. Tartuin ohjista kiskaistuani hanskat käteeni ja lähdin taluttamaan oria kohti estekenttää. Tunsin sen patoutuneen energian noustessani satulaan ja terästäydyin heti. Ohjasin kisatykkini kentälle ja kärsivällisesti kävelin kunnes olin saanut rautiaan rennoksi ja kuuliaiseksi. Sitten nostin ravin ja toteutin saman. Laukoissa työstin myös pituutta ja rytmiä joten niissä kului hieman pidemmän aikaa, mutta hidastaessani takaisin käyntiin tuntui ori jo mukavemmalta allani. Taputin sen kaulaa ja kasasi n muutaman esteen. Hetken mietittyäni tein niistä 110cm korkeita ja nousin takaisin selkään. Visse vilkuili esteitä ja steppaili rauhattomasti.
"Sooooooo poika!", rauhoittelin oria ja ratsastin sitä rennommaksi ja kuulolle. Kun Vissen huomio oli vihdoin kiinnittynyt apuihini, nostin oikean laukan ja löhestyin esteitä. Olin laittanut ne kolmen sarjaan ja väliin mahtui pitkä laukka-askel, lyhennettynä kaksi. Ensin menimme pitkällä askeleella jotta saimme molemmat hieman tuntumaa, jonka jälkeen lyhensin askelta roimasti. Visse kuunteli apujani ja suoritti tehtävän moitteettomasti. Vaihdoin laukan ja toistin tehtävän uudestaan uudesta kierroksesta. Tälläkin kertaa ori suoriutui täysin virheettä vaikkakin hiukan haparoiden. Vasen kierros oli orin heikompi, ja päätin että työstäisin sitä enemmän. Pitkä kisatauko meinasi vähemmän treenejä joka tarkoitti taas sitä että tällä tavalla kävi. Minun täytyisi treenata ori takaisin kuntoon. Olin silti ylpeä suorituksiin ja nostin esteitä 130cm, 120cm ja 120cm korkuisiksi. Nyt Visse kuumui jo hiukan ja jouduin toistamaan tehtävää useamman kerran ennenkuin se jaksoi maltillisesti ylittää esteen kerrallaan pukittelematta tai hösvimättä. Toiseen kierrokseen ori reagoi hitaammin, mutta kulki paljon rauhallisemmin. Ratsastettuani yli tunnin huomasin auringon laskevan ja kiitin ratsuani sen pärskiessä vaahtoa suustaan. Kävelin portille ja laitoin ratsastusloimen orin lautasille jonka jälkeen korjasin esteet pois ja siivosin lantakasan kentän laidalta. Sitten ponnistin takaisin selkään ja lähdimme kävelemään maastoa kohden. Emme lähteneet syvemmälle maastoon sillä en tuntenut seutuja. Kävelimme rauhassa lähellä tallia orin maistelessa ruohoa siinä sivussa. Jouduin patistamaan Visseä eteenpäin muutamaan otteeseen sillä ruohotupsuja löytyisi sille muualtakin. Tallipihan näkyessä ori kuitenkin kulki letkeästi eteenpäin hiekan rahistessa sen kavioiden alla. Laskeuduin satulasta ja nostin jalustimet ylös. Taputin orin lämmintä kaulaa ja talutin sen sisälle talliin. Tallissa oli suhteellisen hiljaista. Oli jo myöhä ja ajattelin muiden jo lähteneen. Onneksi yksinolo ei haitannut minua! Riisuin Visseltä varusteet ja kävin pesemässä kuolaimet vieden samalla varusteet omille paikoilleen. Palasin punrautiaan luo ja harjasin sen karvan kiiltäväksi ja tein muut hoitotoimenpiteet. Lopulta jätin Vissen omiin oloihinsa ja lähin tekemään sen ruokia. Tuodessani iltaruokia ori seisoi malttamattomana karsinassaan.
"Joo sä saat kyllä!", naurahdin orin tunkiessa päänsä sankoon. Sujautin sen ruokakippoon porkkanan jonka olin pilkkonut kolmeen osaan. Orin syötyä nostin sangon oven ulkopuolelle ja hain sille sankoon juomavettä jotta tietäisin paljonko se on juonut. Lisäsin hieman omenamehua veden sekaan jotta sanko olisi mahdollisimman tyhjä aamulla. Otin kylmäsuojat pois ja vein ne takaisin kylmään jonka jälkeen suukotin hyvät yöt orille ja suljin karsinan oven jättäen aamuruoat oven eteen. Sitten kiiruhdin autoon joka odotti minua pihalla ruokien kera.

Vastaus:

Tosi mukava aloitustarina! Toivottavasti viihdytte täällä meillä Pohjiksessa <3

Saat ensimmäisen tarinamerkinnän ja 40v€ :) Tarinassa oli paljon sisältöä, mutta se oli hyvin tiivis!

- Avra

Nimi: Heli

09.07.2018 20:04
Avasin silmäni unisena, ja käänsin kylkeä. Uni ei enää tullut. Jäin makoilemaan sängyn lämpöön, ja vilkaisin rennosti kelloa. Se näytti yhdeksää.. Minulla olisi hyvin aikaa valmistautua puoli kahdelta alkavaan Pommin valmennukseen. Hetken kuluttua äiti raotti ovea.
- Heli, pitäisikö sinun nousta? Jos oikein muistan, valmennuksesi alkoi puoli kahdelta ja kello on vartin yli kaksitoista, äiti muistutteli. Katsoin kelloon. Se tosiaan näytti kellon olevan viisitoista minuuttia yli kaksitoista. Olin unenpöpperöisenä sekoittanut tunti- ja minuuttiviisarin!
- Mikset heti sanonut! Kiljahdin. Tunti aikaa! Minun pitäisi suorittaa aamutoimet, suoriutua tallille ja varustaa Pommi TUNNISSA! Minulle tulisi kiire…
Syöksyin vaatekaapille. Etsin ratsastushousujani.
- Äiti, missä ratsastushousuni ovat? Huusin alakertaan kiskoen sukkia jalkoihini.
- Pyykissä, kuului tyyni vastaus. Huokaisin, ja aloin penkoa kiireesti sopivia housuja. Legginssit olivat melkein kaikki reikäisiä kotihousuja , ja muutamat ainoat olivat kadonneet tai pyykissä. Tiesin collegehousujen olevan aivan hirveän sotkuisen vaatekaapin perällä, ja tuhlaisin aikaa etsimällä ne. Edessäni oli farkut, ja omituiset trikoohousut. Otin trikoot. Kiskaisin päälleni ensimmäisen paidan minkä näin, sieppasin tallikassin mukaani ja juoksin alas portaita. Porhalsin keittiöön, nappasin banaanin ja ahmaisin sen samalla kun lykkäsin jalat kumisaappaisiin, sieppasin takin mukaani ja kiirehdin ulos. Juoksin pyörälleni, ja polkaisin sen vauhtiin. Nojauduin eteenpäin, ja maisemat vilahtelivat ohitseni. Tallille oli kaksi kilometrä, kun pyörä alkoi tuntua raskaalta ja vauhti hidastui. Ihmettelin sitä, kunnes kuului poksahdus ja makasin maassa.
- Voi vitsit, sihahdin. Renkaista oli päässyt ilmat pihalle. Pyörä makasi tienreunassa mustat renkaat surkeiksi lyyhistyneinä. Pudistin päätäni, ja nostin pyörän. Ei auttaisi muu kuin taluttaa se tallille.
Hinasin uupuneena pyörän tallinseinälle. Oli ollut työn ja tuskan takana saada pyörä raahattua tallille, ja olin hukannut tolkuttomasti aikaa. Juoksin vaisusti Pommin tarhalle, ja toin sen sisään. Ruuna katsoi hämmästyneenä , kun harjasin vain enimmät liat karvoista ja kun en haaveillut kavioiden puhdistuksessa. Näin Allun kävelevän tallikäytävän läpi ja pysähtyvän ihmeissään katsomaan, kun laitoin suitset Pommille.
- Heli! Oletko myöhästynyt valmennuksesta? Kello on jo varttia vaille kaksi, Allu kysyi hämmästyneenä.
- J-
- Ei hän ole lainkaan myöhässä, sillä minäkin myöhästyin! Olin kylässä ystävälläni, ja en huomannut ajankulua, Avra kiiruhti paikalle ja hymyili minulle. Hymyilin takaisin. Avra viittasi kädellään kenttää päin, ja käveli minun ja Pommin edellä. Vaihvihkaa sipaisin hien pois otsaltani.

Ratsauduin, ja Pommi tanssahteli allani. Menimme käyntiä, ja Pommin jalat harottivat ja se viskoi päätään. Avra ohjeisti minua hiukan, ja hetkisen taistelemisen jälkeen ruuna kulki hiukan nykivästi, mutta paremmin kuitenkin. Avra kantoi tolppia ja puomeja kentälle.
- Ja nosta ravi, noin, hyvä, ohhhoh, varohan! Avra komensi. Pommi suorastaan marssi eteenpäin, kauniista ravista kuin se ei olisi kuullutkaan. Yritin pitää kuolaintuntuman keveänä ja istunnan tasapainoisana, mutta se oli vaikeaa. Hölskyin selässä yrittäen keventää, mutta jysähdin satulaan tuon tuostakin.
- Rentoudu! Avra huusi ja viittoi käsillään. Hengitin syvään, ja lihakset muuttuivat jännittyneistä rentoihin. pommin askel muuttui lennokkaammaksi ja tasaisemmaksi.
- Taivuttele Pommia, Avra sanoi ja tarkasteli meitä. Ravasin hetken, ja taivutin welshin voltille. Se niskuroi hiukan, mutta suoritti sitten sen ihan hyvin. Ravasin vielä lyhyen sivun, ja tein taas voltteja.
- Vaihda suuntaa, Avra viittilöi käsillään. Pommi teki täyskaarron oikeaoppisesti. Sitten oli taas voltin vuoro ja sitten vaihdettiin taas suuntaa.
- Hyvä, nyt, nosta laukka, Avra katseli tarkasti, kun painoin pohkeilla. Pommi ampaisi neliin.
- Istu syvemmälle, pidätä, Avra neuvoi heti. Korjasin istuntaani, ja pidätin nopeasti, mutta nykäisinkin vahingosa ohjista. Pommi korskahti, ja kiskaisin ohjista.
- Älä vedä suusta! Pieniä pidätteitä, pieniä, Avra muistutti. Hetken päästä laukka sujui hiukan paremmin.
- Nyt menee hienosti! Olimme tulleet lyhyen sivun kulmaan. Pysäytin Pommin.
- Ota lyhyet sivut harjoitusravissa ja pitkät sivut laukassa, Avra käski. Vaihdoin raville. Pommin askellus oli pientä Ymmin isoihin askeliin verrattuna, ja pompin selässä kummallisesti vinksallaan. Hetkisen kuluttua sain rytmistä kiinni. Sitten oli aika vaihtaa laukkaan, ja annoin pohkeet. Ruuna syöksähti kovaan vauhtiin, mutta syvensin istuntaani ja pidätin. Pommi ymmärsi viestintäni, ja laukkasi kiltisti. Sitten hiljensin raviin, ja nostin pitkällä sivulla laukan. Näin jatkui muutaman kerran, kunnes Avra käski ravata pitkät sivut ja laukata lyhyet. Pommi oli nyt jo aika kuuliainen, ja kun olimme toistaneet harjoituksen muutaman kerran, Avra käski minun vaihtaa käyntiin. Annoin pitkät ohjat, ja poniruuna ravisteli kaulaansa tyytyväisenä.
- Nyt hypätään hiukan, hiiiiitaaassa laukassa, Avra painotti minulle ja elehti esteisiin päin. Nostin ravin, ratsastin voltin ja ohjasin Pommin ensimmäiselle esteelle. Ruuna yritti kiihdyttää neliin, mutta pidätin sitä ja suuntasin katseeni kohti estettä keskittyen. 40cm este kohosi edessämme. Pommi heilautti päätään, ja pomppasi nykäisten. Jäin hiukan jälkeen hypystä, mutta suoristin itseni ja ylitimme toisen esteen nätisti. Menimme sarjan myös toisen kerran toisesta suunnasta, ja sekin erta sujui ihan kivasti. Sitten olikin jo loppukäyntien aika, ja Avra vei esteet pois kentältä. Kävelimme kenttää ympäri muutaman kerran, kunnes Avra kehotti minua kiittämään Pommia ja laskeutumaan satulasta. Nojauduin welshin kaulalle, heilautin jalat samalle puolelle ja hyppäsin maahan. Maa tuli nopeasti vastaan, ja taputin ruunaa. Sitten vein sen talliin, ja hoidin huolellisesti. Ruuna tirkisteli minua otsatukkansa alta, kun vein sen velttoin ottein tarhaan. Tallustin tallitupaan, sillä olin rättiväsynyt aamun kiirehtämisestä, pyörän raahaamisesta ja valkasta. Lysähdin sohvalle, ja taisin torkahtaa hetkeksi. Sitten nousin pirteämpänä ylös, ja lähdin hakemaan Ymmiä.
Tamma ravasi portille hirnuen, ja ravisteli päätään odotellessaan minua.
- No moi! Huudahdin tammalle iloisesti. Heiluttelin riimua sormissani jotta Ymmi huomaisi sen. Kimo alkoi pärskähdellä, kun ymmärsi pääsevänsä töihin. Avasin portin, ja laitoin hoitsulleni riimun. Se tanssahteli talliin vierelläni, ja kuopi kärsimättömästi kun hain varusteet ja harjat.
- Noh noh, rauhoituhan nyt! Silitin hellästi tamman otsaa. Se katseli minua riehakkaana, ja alkoi lopsutella huulillaan. Nostin harjan, ja aloin sukia tamman mudan peitossa olevaa karvaa. Muta läiskähteli karsinan oljille, ja päätin siivota ne ratsastuksen jälkeen. Puhdistin kaviot, ja selvitin takut harjasta. Taputin sitä, ja nostin satulan syliini. Laskin sen tamman selkään, ja kiristin satulavyötä. Sitten laitoin sille suojat. Olin ajatellut mennä jumppaesteitä, ja puuhaillessani turpahihnan kanssa päätin pyytää jotakuta pitelemään Ymmiä sen aikaaa, kun hain puomeja, estetolppia ja kavaletteja estekentälle. Allu käveli ohitseni, ja pysäytin hänet.
- Allu! Tyttö kääntyi hiukset hulmahtaen.
- Pitelisitkö Ymmiä sillä aikaa, kun haen estejutut kentälle?
- Okei. Allu otti Ymmin ohjat, ja lähdin tallista ulos. Kannoin tarvitsemani asiat kentän reunalle, ja asetin kuusi puomia kentän keskelle riviin.
- Nyt voisit tuoda sen! Huusin. Aleksandra toi Ymmin minulle, j jäi kentän reunalle katsomaan. Ratsauduin, ja annoin pitkät ohjat. Tamma ravisti päätään, ja askelsi rentoutuneena. Keinuin sen askelien tahdissa rentona, ja myötäilin kimon kilpahevosen liikkeitä. Pysähtelin ja peruuttelin, ja tein voltteja lämmitelläkseni Ymmiä. Se oli aika vireällä päällä ja kulki turpa pystyssä, jolloin tein pidätteitä ja syvensin istuntaani. Annoin pohkeita, ja tamma vaihtoi askellajia oikein mielellään kuolaintaan pureksien. Päätin mennä vaihteeksi harjoitusravia, ja se pomputtikin hiukan. Hetken päästä harjoitusravissa istuminen palautui mieleeni, ja aloin työstää Ymmiä. Yritin ratsastaa sitä peräänantoon, sillä tällä hetkellä sen jalat liikkuivat kyllä sujuvasti, mutta se ei keskittynyt kunnolla. Aloin herätellä sitä, toivoen saavani ravin lennokkaaksi. Tamma nostelikin sitten jalkojaan reippaammin, pää hiukan koholla. Taputin sitä. Ravasin koko rata leikkaa, ja tein kulmassa pyöreän voltin. Sitten annoin laukkapohkeet. Tamma syöksähti laukan huumaan, mutta osasin odottaa sitä ja käänsin sen laajahkolle ympyrälle. Sain muutaman ympyräharjoituksen kuluttua tamman kuuliaisemmaksi, ja aloin tehdä siirtymisiä raviin ja ravista laukkaan. Jatkoin sitä niin kauan, kuin arvelin olevan sopivaa, ja sitten hiljensin käyntiin. Annoin Ymmin hengähtää hieman, ja sitten käänsin tamman puomeille ravissa. Tamma ei kiihtynyt, se oli kiltti ja tepsutti puomien yli sievästi. Otin uudelleen kerran, ja sitten laukassa joka sekin sujui hyvin. Ravasimme ja laukkailimme vielä puomien ylitse muutaman kerran, kunnes arvelin, että olisimme valmiita kavaletteihin.
- Allu, auttaisitko? Korota aina joka toinen puomi kavaletiksi ja ota tuo viimeinen puomi pois tieltä, pyysin. Aleksandra nyökkäsi, kapusi aidan ylitse ja laittoi pyytämäni harjoituksen.
- Kiitos! Kiitin, ja tyttö meni takaisin aidan taakse. Maiskautin, ja painoin pohkeita, jolloin Ymm käännähti puomeille ja kavaleteille. Ensimmäinen puomi ylittyi helposti, ja Ymmi askelsi tehtävän huolellisesti ja kivasti. Kehaisin sitä, ja tamma kaarsi kaulaansa. Teimme uudelleen harjoituksen, ja sitten pyysin että Aleksandra nostaisi kaikki puomit kavaletiksi. Ymmi viskoi hiukan päätään. Taputtelin sitä, ja annoin laukkapohkeet. Tamma laukkasi tasaisesti ja rytmikkäästi kavaleteille, ja ylitti ne helposti. Toistin harjoituksen.
- Jos nyt laittaisit kolmannen kavaletin esteeksi, vaikkapa 35cm, ehdotin kaverilleni, joka teki työtä käskettyä. Ymmi hiukan intoili, ja istuin syvemmälle ja pidätin. Sitten se juoksi maltillisemmin, ja teki pikkupompun esteellä. Sitten Allu laittoi estetolpat ensimmäisen kavaltin tilalle, ja Ymmi suoriti senkin hyvin. Sitten vielä viimeinen kavaletti korotettiin esteeksi, sekin meni hienosti. Sitten kohotimme vielä kaksi viimeistä kavalettia. Ymmi ylitti ne hoppuilematta, kun muistin kokoajan pidättää ja olla rento. Teimme sitä harjoitusta pari kertaa, ja lopetin sitten. Ravailimme suuntaan ja toiseen, ja sitten menimme loppukäynnit. Tamma puuskutti vähäsen ja se hikosi. Allu kävi keräämässä esteet kentältä, ja sillä aikaa laskeuduin satulasta.
- Kiitos paljon, kiittelin Allua. Hän hymyili ja huiskautti kättään.
- Eipä mitään, hän sanoi, ja kiiruhti talliin. Päätin pestä Ymmin, koska se oli hionnut. Talutin sen pesukarsinaan.
- Hmmm, voisin kyllä pestä sinut ihan kokonaan. Olet vähän tomuinen, mietin hoitaessani Ymmin. Vein varusteet pois. Palasin pesupaikalle, ja avasin vesiletkun. Sieltä roiskahti äkkiarvaamatta jääkylmää vettä suoraan ratsastushousuilleni. Sain vain vaivoin tukahdutettua kiljahduksen, sillä se olisi pelästyttänyt hevoset. Pyyhkäisin housujani kädelläni, ja kokeilin sormellani veden lämpötilaa. Nyt se oli ihan sopivaa, ja käänsin letkun Ymmiä kohti. Se tanssahteli ja viskoi päätään hirnuen.
- Soooooooo! Huudahdin. Tamma säpsähteli yhä, kun valoin vettä sen kyljelle. Lika irtosi ruskehtavana vesilitkuna, ja irvistin. Kumarruin huuhtomaan jalkoja, ja sitten pesin ryntäät, lavat ja kaulan. Taputin tammaa, ja kiersin varovasti toiselle puolelle. Pesin hevosen sieltäkin, ja sammutin sitten vesiletkun. Siitä jäi tippumaan vettä, kun otin shampoota ja hieroin sitä tamman päälle. Ymmi oli torkahtanut, eikä se huomannut kun aloin huuhtoa shampoota pois. Kun hevonen alkoi kiiltää, laitoin letkun pois ja aloin kuivata hevosta pyyhkeellä. Karva jäi hiukan pörröiseksi, ja puin tammalle fleeceloimen. Sitten taluttelin sitä, jotta tamma kuivuisi. Kun arvelin sen olevan valmis, vein sen karsinaan. Tamma alkoi torkkua, ja silitin sitä hetken. Sitten menin hakemaan kottikärryt, ja aloin siivota Pommin karsinaa, sillä Ymmi oli yhä boksissaan kuivattelemassa. Nostelin märät kuivikkeet kottareihin, ja lantakikkareet myös. Kun olin valmis, olin jo ihan hiessä. Aloin työntää lantakuormaa lantalaan. Kippasin lannat lantalaan. Sitten käväisin viemässä Ymmin tarhaamaan, kun siivosin senkin karsinan.
- Heli? Voisitko siivota Taran karsinan, minun pitää lähteä, Hemsku kysyi, kun kulki ohi.
- Joo, tarjouduin, ja lähdin ponitamman karsinalle. Kun sekin oli puhdas, vein uupuneena tarvikkeet paikoilleen. Kello näytti iltakuutta. Halusin auttaa iltatallin tekemisessä, joten menin tallitupaan odottelemaan. Keitin teetä, ja etsin repustani voileivät. Söin ne, ja piristyin. Lueskelin hevoslehtiä, kunnes kello oli puoli seitsemän. Tallin puolelta alkoi kuulua kolinaa. Nousin, ja kiiruhdin talliin. Avra oli juuri menossa ulos kasa riimuja olkapäällään, kun huusin:
- Avra! Saanko auttaa? Nainen kääntyi ja nyökkäsi. Haimme yhdessä kaikki hevoset ruokittaviksi. Annoimme niille niiden ruoat, ja lähdin sitten kotiin.

Sori tönkkö loppu!

Vastaus:

Hyvinhän sulla meni Pommin kanssa! ;) Sekin on vähän sellanen ruutitynnyri kuten Ymmi, että kannattaa olla tarkkana kuin porkkana :D

Saat tarinamerkinnän ja 75v€ :)

- Avra

Nimi: Bella, VRL-14703
Kotisivut: http://jekunuuno.suntuubi.com/

27.06.2018 11:12
Kouluvalmennus Bella & Uuno, 26.6.2018

Saavuin suomenhevosoriini Uunon kanssa Pohjoistuulen tilalle, jossa Avra pitäisi meille kouluvalmennusta. Jätin Uunon vähäksi aikaa traileriin ja kävin ilmoittamassa Avralle saapumisestani. Palasin pian takaisin ja otin oriini pois trailerista. Hetken aikaa Uuno katseli pihalla ympärilleen, mutta lopetti sitten pälyilyn ja korviaan höristäen kääntyi tutkimaan taskujani makupalan toivossa. Hymähdin hiukan hevoselleni ja laitoin riimunnarun sen kaulalle. Mutisin hevoselleni käskyn odota ja hain autoni takapenkiltä harjalaatikon. Harjasin oriini pikaisesti sen ollessa nätisti paikoillaan, vaikka eihän se edes ollut missään kiinni. Hain takapenkiltä vielä maastonvihreät pintelit. Pintelöin Uunon jalat ja otin trailerin "varustekaapista" koulusatulani sekä kankisuitset. Laitoin ensin Uunolle suitset, sillä en halunnut päästää hevostani kokonaan vapaaksi ja sitten laitoin oriilleni vielä koulusatulan, jossa alla oli tummanvihreä satulahuopa.

Saavuimme valmennukseemme ja Avra pyysi minua lämmittelemään Uunon hyvin erilaisin taivutuksin sekä kuvioin käynnissä. Tein työtä käskettyä ja aloin ratsastamaan Uunoa kunnolliselle ohjastuntumalle erikokoisin voltein sekä ympyröin. Lisäksi tein loivia kiemurauria sekä muutamat suunnanvaihdokset. Siirryin Avran pyynnöstä raviin, jossa lämmittelyn samoin tehtävin. Uuno pärski hieman ja vaikutti oikein tyytyväiseltä sekä rennolta.

Seuraavaksi sain tehtäväkseni näyttää lisättyä käyntiä sekä ravia. Avra muistutti omasta rentoudestani, jotta Uuno pystyisi liikkumaan mahdollisimman lennokkaasti. Taputin hieman sisäkädellä oriitani ja aloin tehdä Avran ohjeiden mukaisesti seuraavaa harjoitusta, joka oli avotaivutusta. Pienten korjausten jälkeen sekin lähti sujumaan oikein hyvin ja ori keskittyi hyvin tehtäviinsä.

Tehtyämme avotaivutuksia jonkun aikaa, kokeilimme sulkutaivutuksia. Otimme muutamat kumpaankin suuntaan käynnissä. Sen jälkeen oli vuorossa laukkatyöskentelyä. Teimme laukkaa eritempoissa ja volteilla. Hiukan Uunolla oli aluksi hankaluuksia pysyä tehtävässä mukana, mutta lopulta alkoi sujumaan hyvin ja orini alkoi työskennellä laukassa oikein.

Lopuksi teimme vielä pienen radan, joka sujui ihan mukavasti. Oli hyvä päästä treenaamaan ihan rataakin, koska emme Uunon kanssa olleet ennen tätä kautta kisaanneetkaan paljoa. Nyt kun itselläni olivat opinnot suoritettu, ehdin käyttää aikaani kisoihinkin. Uunon kanssa pääsisimme varmasti treenin avulla jopa sijoille kisoissa.

Valmennuksen loputtua kiitin Avraa ja sovimme seuraavasta kerrasta. Tulin alas ratsailta ja taluttelin Uunoa hetken aikaa pihalla. Vein oriin trailerin luo ja otin siltä pintelit sekä satulan pois. Suitset saivat hevosellani olla päällä niin kauan, kunnes olin saanut kuljetussuojat sille jalkoihin ja talliloimen selkään. Otin lopulta suitsekin pois ja laitoin tilalle riimun. Talutin vielä pari rinkiä oriitani pihalla, ennen kuin ohjasin sen kotimatkaa varten traileriin. Lisäsin vielä heinäverkkoon heinää ja tarjosin orille pienen palan porkkanaa. Varusteet pakattuani suljin trailerin ja nousin autooni. Matka kohti kotia voisi alkaa.

// Tosi sekava, mutta tuli hiukan kiire kirjoittaa tätä :)

Vastaus:

Hyvähän tuo tarina oli! :)

- Avra

Nimi: Heli

14.06.2018 12:25
Pyöräni kaarsi Pohjiksen pihaan. Hevoset ravasivat tarhoissaan ja hirnuivat. Pomppasin pyöränselästä, ja korjasin sen tallinseinälle. Tähyilin tarhoille, ja tihrustin uusia poneja. Olin varannut toisen itselleni, ja toisen oli ottanut saman tien Iitu. Ymmi hirnui kutsuvasti tarhoilta, mutta etsin silti katseellani Pommia. Siellä se oli! Kävelin tarhalle 25, ja tuijotin poneja, jotka ravasivat pärskien ympäriinsä nuuhkien. Pommi jopa hiukan pukitteli. Tuijotin sitä lumoutuneena. Papurikkokuvio oli melkein peittynyt mutaläikän alle, ja welshin kyljet olivat mutaiset. Erotin kuitenkin mutapeitteen alta kauniin ponin. Ruuna tirkisteli minua, kun lähestyin tarhaa.
- Hei Pommi, kuiskasin ja seisahduin portille Heilautin hevosnamipussia. Liike vangitsi Pommin huomion, ja hetken epäröityään laukkasi ahmimaan herkkuja. Annoin sille muutaman, ja silittelin sen otsaa. Pommi hörähti, ja hymyilin. Sitten otin käteni pois, ja ruuna loikki Tinan luokse. Ne söivät ruohoa kylki kyljessä.
Kiiruhdin talliin, ja otin Pommin riimun ja –narun koukusta, ja melkeinpä juoksin tarhalle hakemaan pojan sisään. Ruuna houkan heilutteli päätään, mutta ujutin sille riimun päähän. Riimunnaru renkaaseen, naps, ja mentiin. Pommi syöksähti tarhasta, ja sen pää sinkoili katsoen kaikkea.
- Rauha! Sooooo, hyssyttelin, ja puristin riimunnarua tiukasti sormissani. Se vilkaisi minua, ja lähti lopulta tepsuttamaan vierelläni. Sain sen laitettua karsinaansa, ja vein hevosherkkupussin pois sen luota, tallihuoneeseen. Humu, Raza, Allu ja Hemsku moikkasivat minua, kun joivat teetä ja keskustelivat kuolaimista. Minä lukitsin laukkuni kaappiin, ja muutaman ylävitosen jälkeen lähdin satulahuoneeseen. Mukaani tarttui harjapakki ja varusteet. Pommi vilkuili minua kaltereiden välistä, kun laskin harjat sen karsinaan. Tartuin kumisukaan, ja aloin raaputtaa mutaa pois welshin karvoista. Se seisoi kilttinä paikoillaan, ja katseli minua silloin tällöin. Olin jo kuin sulanut jäätelö, ja veltosti harjasin ponin mudan peitosta. Puhdistin kaviot, ja taputin ruunaa. Se ei reagoinut. Naurahdin, ja nostin harjapakin pois karsinasta. Otin tilalle satulan, ja liu’utin sen Pommin selkään. Karvat silisivät, kun kiersin kiristämään vyön. Nykäisin soljen kiinni, ja laitoin suojat paikoilleen. Otin suitset sormiini, ja asetin ne ponin turvan eteen. Ujutin kuolaimet sen suuhun, ja asetin niskahihan korvien taakse. Pujotin soljet paikoilleen. Nostin ohjat kaulalta, ja sydän hakaten vein sen kentälle.

Pommi alkoi tanssahdella, kun koetin ponnistaa selkään. Se peruutteli hirnuen, ja syöksähteli eteenpäin. Sain komentaa ankarana, ennen kuin sain heivattua itseni satulaan istumaan. Työnsin jalkani jalustimiin, ja keräsin ohjat. Annoin pohkeita, ja sitten Pommi kirjaimellisesti räjähti. Se hirnui, ja lähti laukkaan. Kauhistuneena tarrasin harjaan, ja koetin pysyä mukana. Ruuna juoksi aitaa kohti, ja pelkäsin, etten saisi sitä pysäytettyä. Yritin pidättää, mutta poni vain heilautti päätään ja ohjastuntuma katosi, niin että ohjat heittelehtivät käsissäni hillittömästi. Kun yritin kääntää voltille, se vain viskasi takapäänsä ilmaan ja jatkoi nelistämistä. Portti kohosi edessämme, ja yritin vääntää sitä ympyrälle. Pommi ei kuunnellut, vaan – loikkasi aidan yli itsevarmana.
Kirkaisin pelokkaana. Ruuna hirnui vimmoissaan, ja kohosi takajaloilleen. Pitelin kaulasta kiinni tiukasti ja suljin silmäni.
- Heli! Heli! Heli, kuuletko? Sanoi ääni. Tiedostin, että Pommi oli laskeutunut neljälle jalalle, ja joku oli vieressäni. – Kuuletko? Varovasti raotin silmiäni, ja näin Pommin valkoisen harjan. Kohotin pääni. Näin Avran.
- Joo, sanoin heiveröisellä äänellä. Lamaantuneena katsoin Avraa. Nainen katsoi takaisin tyynesti.
- Oletko kunnossa?
- Kai, säikähdin vain. En osannut odottaa, että se olisi tänään niin villi, mutisin ja tuijottelin Pommin kavioita.
- Uskallatko ratsastaa yksin? Avra kysyi. Kohautin harteitani.
- No, minä tulen taluttamaan, hän sanoi määrätietoisena, avasi kentän portin ja kaivoi taskustaan riimunnarun. Hän napsautti sen kuolainrenkaaseen, ja lähti taluttamaan Pommia. Hän käski minua rauhoittumaan ja rentoutumaan. Yritin hengitellä syvään, ja onnistuin kai siinä, sillä Pommin nykivä askellus muuttui pehmeämmäksi. Kiersimme kenttää pari kiekkaa, ja vaihdoimme raviin. Pommi alkoi heti pärskyä, ja puristin ohjia.
- Rauhoitu, minä talutan, Avra sanoi lempeästi. Sain hiukan rohkeuttani takaisin, ja onnistuin keventämään Pommin askelten tahdissa. Laukkaa en halunnut koettaa. Avra lähti kentältä. Ja jäin itsekseni sinne pyörimään. Pommi oli muuttunut rauhallisemmaksi, kun olin rento. Taputin sitä, ja syvennyin miettimään omaa ratsastustaustaani. Vaikka olinkin ratsastanut kahdeksan vuotta, en ollut harrastanut säännöllisesti. Pari ensimmäistä vuotta vain pyörin naapurissa asuvan ystäväni Jennyn kanssa hänen isänsä ravihevosten parissa, harjanneet ja joskus ratsastelleet Jennyn isosiskon Matildan omalla raviponilla. Olin kuitenkin oppinut hevosista perusasioita. Sitten olin päässyt ratsastuskouluun ratsastamaan, ja oppinut sieltä paljon. Olin käynyt yhdellä viikkotunnilla. Ratsastajana olin itse aika arka, joten en ollut uskaltanut kokeilla kaikenlaista asiaa, mitä siellä opetettiin. Havahduin äkkiä mietteistäni, kun kuulin kentän laidalta nauruntyrskähdyksiä. Nostin katseeni, ja näin Hemskun, Razan ja Iitun nojaavan aitaan ja pidätellen naurua.
- Mitä? Kysyin ihmeissäni.
- Öh, tytöt takeltelivat. Vilkaisin Pommia. Mietiskellessäni se oli köpötellyt aidan viereen ja napsi ruohoa suuhunsa. Nauroin sille, ja käänsin pois ruoholta. Kävelin vielä hetkisen, ja laskeuduin ratsailta. Vein ruunan talliin, otin varusteet pois ja kiikutin sen tarhailemaan. Olisi Ymmin vuoro. Hain riimun ja riimunnarun, ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Olin ajatellut lähteä maastoon. Olin suunnitellut mielessäni reitin pienille mäennyppylöille, joiden kiipeilemisestä tamma varmaankin tykkäisi. Ymmi oli hiukan nyrpeä, koska olin hoitanut Pommin ennen sitä. Menin halaamaan sitä.
- Höpönassu, te kumpikin olette tärkeitä! Pusuttelin sitä turvalle, ja Ymmi hiplasi hellästi huulillaan tukkaani. Hulmautin hiukset selälle aaltoilemaan, ennen kuin talutin tamman talliin. Käytävällä tuli vastaan mustatukkainen poika.
- Moi, kuka olet? Hän kysyi.
- Heli, Ymmin ja Pommin hoitaja, esittelin.
- Minä olen Jonas. Juttelimme hetkisen, kunnes poika sanoi menevänsä varustamaan hevostaan. Heilautin kättäni, ja jatkoin taluttamista. Ymmin kaviot kopsahtelivat sementtilattian pintaan, kun se tallusti perässäni olkipahnoilla vuorattuun boksiinsa. Hain kamppeet karsinalle, ja aloin harjata Ymmiä. Se oli piehtaroinut ilmeisesti sydämensä kyllyydestä,, sillä sen jalat ja kyljet olivat vihertävät. Harjasin sen karvan valkeaksi, ja kihnutin kaviokoukulla lian pois kavioista. Laitoin sille satulan, ja kiristin vatsapanssarin. Asettelin suojat sen jalkoihin, ja kiinnitin ne tarranauhoilla. Asetin suitset kimon eteen, ja puin ne sille. Tamma hörähteli unisena, kun se torkahti hoidon aikana. Se alkoi lopsutella ylähuultaan hullunkurisesti. Nauroin sille, ja talutin tallipihalle. Ratsauduin, ja otimme suunnan kohti maastopolkuja.
Ymmi käveli hiukan nopeasti, mutta sain sen helposti hitaammaksi ja rentoutuneemmaksi. Pidin hartiat alhaalla, muistellen Islan ohjeita. Valitsin oikean reitin, ja sukelsin puiden siimekseen. Kummallakin puolella polkua versoi isoja puita, jotka levittivät runsaat lehvänsä päällemme suojaiseksi lehtiholviksi. Pensaat kasvoivat pöheikköinä puut vierellään, ja tarjosivat suojaa monenlaisille pikkueläimille. Vaihdoimme raviin, ja mukauduin Ymmin pehmeisiin askeliin mielelläni. Hetken kuluttua polku kapeni, ja ahtauduimme ulos puiden siimeksestä niitylle. Sitä värittivät voikukat ja niittyleinikit, mutta välillä silmiini osui puna-ailakkeja ja siankärsämöpehkoja. Koska olimme jo ravanneet hetken, annoin laukka-avut. Tamma lensi kukkaniityn yli iloisena hirnahdellen. Nojauduin eteenpäin, ja Ymmi nopeutti laukkansa neliin. Värit vilahtelivat ohitseni. Vasta niin pilvinen taivas, oli antanut auringon kurkistaa pilven reunalta ja luoda auringonsäteitä vehreälle niitylle. Pelto loppui aivan liian nopeasti, ja hiljensimme raviin. Pysähdyin. Eteen tuli risteys. Toinen polku osoitti: ” Pikkutunturireitti”, ja toinen ” Niittyreitti”. Olin kyllä ajatellut meneväni tunturireitille, mutta kukkien houkutus voitti. Ravasimme niittyreitille. Eteen avautui polku kuusien siimeksissä, ja sen pätkän jälkeen pelmahdimme isolle niitylle. Kehotin tamman rauhalliseen laukkaan. Juoksimme läpi kukkameren, ja edessämme tuntui siintävän upea tulevaisuus. Pikku puro solisi edessämme. Ymmi loikkasi sen yli riemukkaalla hypyllä. Tamma alkoi hiukan huohottaa, joten vaihdoin askellajin käynniksi. Taputtelin tammaa iloisena, kun kävelimme niityn yli metsään. Itseänikin hengästytti keventäminen ja kevyen istunnan säilyttäminen, ja tiedostin, että jalat olivat vetelät. Naurahdin. Kävelimme aika pitkän pätkän, ennen kuin seuraava niitty tuli vastaan. Olimme juuri tulleet ainne, kun kuulin takaani ääniä.
- Heli! Ja Ymmi! Tulitteko tekin tänne ihastelemaan näkymää? Käänsin Ymmin ympäri, ja näin Iitun ja Tinan.
- Jep, vastasin. Iitu tuli vierelleni, ja lähdimme ratsastamaan eteenpäin. Hevoset koettivat napsia kukkia suihinsa, mutta estimme niitä. Voikukistahan ei olisi haittaa jos ne söisivät kohtuullisesti, mutta niittyleinikit olivat myrkyllisiä, ainakin ihmisille. Koska ratsut alkoivat haikailla yhä enemmän kasvien perään, päätimme kääntyä tallille.
Saavuimme tallipihalle, ja hyppäsimme alas satuloista. Jalkani eivät totelleet, vaan kaaduin. Ymmi yritti reuhtoa ohjat sormistani. Iitu kiirehti Ymmin kuolainrenkaita kohti, mutta tamma otti äkkilähdön ja laukkasi tallipihaa ympäri. Ohjakset kirposivat käsistäni, ja kömmin pystyyn. Iitu oli vielä Tinan selässä, ja he laukkasivat Ymmin perässä. Tina koetti sinnitellä täysiverisen perässä ,mutta koska se oli pienempi kuin Ymmi, sen oli hankalaa pysyä vauhdissa mukana. Kompuroin tamman perässä. Ymmi laukkasi ilkikurinen pilke silmissään, kohti tarhoja. Pommi nosti päänsä, ja hirnui Ymmille. Pommi nelisti aidalle, kompuroi sen ali jotenkin oudosti ja lähti hirnuen Ymmin rinnalle. Tamman ohjat läpsyivät sen kaulalla. Hevoset juoksivat ympäriinsä, ne eivät kai osanneet päättää mihin menisivät. Ne juoksivat Myytä ja Freakya taluttavan Avran ohitse. Ne saivat hirnunnallaan mustat tammat mukaansa, ja Avra jäi hölmistyneenä tuijottamaan hevosten perään. Nyt niitä oli neljä, ja hevoset lähtivät yhtenä rintamana kohti metsäpolkuja. Avar havahtui, ja alkoi toimia. Hän vilkaisi minun pyörääni.
- Heli, ota fillarisi ja polje hevosten perään. Iitu, sinulla on yhä Tina allasi, joten mene Helin mukaan. Charlotte ja Isla ovat koulukentällä, ja Jonas näyttää lähteneen jo heidän peräänsä, Avra vilkaisi hevosten perään, jonne vilahti Tinan valkea häntä ja Jonaksen yksärin, Kasin, musta. Avra näytti unohtaneen jotakin. Hän lykkäsin käteeni pari riimua ,kun pyyhälsin ohi. Poljin polkimia vimmaisesti, ja erotin silloin tällöin Tinan vilahtavan hännän. Saavuin risteykseen. Pysähdyin. toiselle polulle johtivat yksittäiset kavionjäljet, kun taas toiselle menivät neljät, ja hiukan niitä taempana yhdet. Päättelin, että ratsut olivat menneet sinne, joten polkaisin pyöräni matkaan. Takaani kuului kavionkopsetta. Madde, Solo, Isla, Vanna, Charlotte ja Bentley laukkasivat ohitseni. Charlotte pyaähtyi poimimaan minut Pomon selkään, ja sitten juoksimme polkua pitkin. Edestäpäin kuului ääniä.
- Sainpas! Ei, ei! Kuului Iitun epätoivoinen parahdus.
- Myy kiinni! Jonaksen ääni hihkaisi.
- Ei, Pommi! Madde huudahti, ja kuului pieni hirnahdus.
- Sain Ymmin kiikkiin! Auttaisitko, Madde?
- POMMI TULEE SINNE PÄIN! Huusivat Isla ja Jonas. Ja totta tosiaan, sieltähän se pikku welshinpaholainen tulikin ja lennätti hiekkaa ilmaan. Se teki äkkipysäyksen. Bentley syöksähti eteenpäin, ja kumarruimme tavoittelemaan poniruunan otsatukkaa. S hyppelehti kauemmas. loikkasin Bentleyn selästä, ja aloin lähestyä ponia. Rapistelin tyhjää karkkipaperia, joka oli unohtunut taskuun.
- Tuki tie, sihahdin hampaitteni välistä Chartelle, joka käänsi orinsa poikittain niin, ettei Pommi mahtunut livistämään. Paperia namuksi luullen, Pommi tuli luokseni hetken epäröinnin jälkeen. Puin sille nopeasti riimun. Kuului kavioiden kopsetta. Muut tulivat karkureita taluttaen luoksemme, ja Avrakin tuli paikalle Sissillä.
- Anteeksi viivästys, enin väärälle polulle ensin, hän sanoi. Virnistelimme.
- Huh huh, läähätin.
- Joo, Isla myönteili.
- Se oli jännää! Iitu sanoi hymyillen.
- Anteeksi, kun päästin Ymmin karkuun. Se oli vahinko, painoin pääni. Muut remahtivat nauruun.
- Se oli hauskaa! Ei se mitään, muut hihittivät. Hymy hiipi minunkin kasvoilleni. Kohotimme kätemme ilmaan ja sanoimme:
- Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! Huutomme päättyi naurunremahdukseen. Kävelimme yhtenä rintamana tallille. Tarhoissa olevat hepat katselivatat vakavina, nyrpeinä ja katuvina, kun Ymmi, Pommi, Myy, Freaky, Kasi, Tina, Tintti, Bentley , Sissi, Vanna, Jonas, Avra, minä, Madde, Iitu, Charlotte, Isla ja Jonas tulimme tallille. Kun hevoset oli hoidettu asetuimme tallihuoneeseen juttelemaan koko konkkaronkka.
- Niiinkuin lännenelokuvassa! Ihaili Jonas.
- Niinpä, vahvisti Iitu.
- Oli se kyllä vähän vaarallista, Ymmi esimerkiksi olisi voinut kompastua ohjiin, muistutin vakavana. Muut nyökyttelivät.
- Mutta oli se silti hauskaa! Madde hymyili. Olimme kaikki samaa mieltä. Hetken oli hiljaista.
- Hei kaverit, tiedättekö mitä.
- No.
- Miksi banaani meni kosmetologille?
- Se halusi kuorinnan, Jonas sanoi viattomasti. Remahdimme nauruun.

Tässsä tälläinen :)

Vastaus:

Huh, kerrassaan jännittävä päivä teillä :D Onneksi ei sattunut pahempaa :)

Tarinamerkintä ja 80v€ :)

- Avra

Nimi: Heli

11.06.2018 20:57
Mitähän Isla on keksinyt meille, mietin, kun satuloin Ymmiä. Tamma seuraili puuhiani hörähdellen. Taputin sitä satulavyön kiristettyäni, ja laitoin sille suitset.Kiristin hiukan kypäräni leukahihnaa, sillä se oli hiukan liian löysällä, ja lähdin taluttamaan tammaa koulukentälle, jonka keskellä seisoi hymyilevä Isla.
- Hei! Voit nyt nousta satulaan,ja lähdetäään menemään ihan käyntiä tässä uralla, voltteja, täyskaatoja sun muita! Voit itse sekoitella niitä, nainen selosti. Nyökkäsin, ja ponnistin Ymmin selkään. Kun lähdimme kävelemään kaviouralla, Isla jäi vierellämme kulkemaan ja selittämään kumppareista, jotka hän oli minua ennen valkkaa kehottanut laittamaan.Nyökyttelin samalla, kun yritin rauhoitlla kiihkeänä käyvää tammaa. Päätin tehdä joka kulmassa voltin, ja lyhyillä sivuilla täyskaarrot. Ymmi kulki hiukan nopsakasti, mutta paremmin kuin aiemmin. Yritin hiukan rentoutua, ja sain näin askelet joustavimmiksi.
- Hienoa! Muista kuitenkin, etttä Ymmi ei saa oikoa kulmissa, muistutti Isla. Katsahdin ympärilleni ja näin, että Ymmi oli oikaissut ainakin kaksi metriä. Annnoin voimakkaammat avut, ja niin tamma malttoi kulkea kulmat kunnolla. Taptin sitä kiitokseksi. Teimme taivutteluharjoituksia vielä hetken. Isla koetti ohjeistaa minua, miten saisin Ymmin oikeaan muotoon. Kesti hetkonen, ennenkuin tamma kulki kaula oikealla tavalla kaaressa. Sitten meitä kehotettiin raviin. Kun olin antanut avut, tamman pää singahti yläilmoihin, mutta tupsahti alas kumichamponein kiristyessä. Se kulki hiukan paremmin, ja yritin keskittyä ratsastamaan sitä takaisin muotoon.
- Hyvä! Ravasimme hetken. Isla katsoi meitä tyytyväisenä ja hymyili. Hikisenä pusersin hymyn huulilleni. Muutaman kierroksen kuluttua, hiljensimme käyntiin.
- Kokeilepa avo- ja sulkutaivutuksia, Isla sanoi ja katseli, kun annoin avut. Ymmi hirnahti, ja yritti nostaa päätään, muttei voinut. Sähläilimme uralla aika kauankin, kunnes Isla puuttui peliin. Hän ohjeisti meitä. Tuokion kuluttu Ymmi kuitenkin sai tepsuteltua koululiikkeet nätisti, ja taputin sitä vähän. Sitten lähdimme taas raviin.
- Ja pysäytä, peruuta vähän ja lähde taas eteenpäin, Isla neuvoi. Seisahduimme,ja peruutimme pehmeästi.Sitten Ymmi lähti liikkeelle halukkaasti. Sen askelet olivat kuitenkin hiukkasen hakusessa, ja sen pää oli koholla eikä muodossa.
- Ratsasta se muotoon, Isla vinkkasi. Yritin saada sen kulkemaan kauniina, ja yllätyksekseni onnistuin. Riemu ei kestänyt kuitenkaan sen kauempaa, sillä huomioni herpaannuttua tamma muuttui veteläksi. Yritin koota sen kevyellä ohjastuntumalla. Lopputunti sujuikin ihan nätisti, ja pian olimmekin jo kävelleet loppukäynnit ja olin loikannut alas selästä.
- Teillä meni oikein hienosti! Muutaman valkan jälkeen Ymi varmasti kulkee allasi kuin unelma! Isla kehui, ja kiemurtelin mielihyvästä. Taputin Ymmin kosteaa kaulaa.
- Tuo riiviö on sinun uusi hoitsusi, eikös vain? Isla nyökkäsi Pommiin päin. Hymähdin.
- Avra kertoi, hän luki ajatukseni. - Siinä riittää kyllä virtaa. Minä katsos kuulen kaiken, kun piipahdan täällä, Isla hymyili, ja tuli kanssani talliin. Hoidimme Ymmin yhdessä, ja lähdin sitten kotiin.


sori tönkkö loppu, piti lähteä yllättäen. En kerinnyt kirjoittaa Pommistakaan :(

Vastaus:

Eipä haittaa, välillä voi olla tarinat lyhyempiäkin ;) Ja Pommista kerkeät kyllä kirjoitella :D

Saat tarinamerkinnän ja 30v€ :)

- Avra

Nimi: Hemsku

09.06.2018 20:39
Taran hoitopäiväkirja, luku 3

Tänään saavuin tallille alkuiltapäivästä. Ilma oli lämmin ja linnut lauloivat, kun pyöräni pysähtyi tallin pihaan. Kävelin reippaasti talliin, ja Taran karsinalle. Kun saavuin sen karsinan eteen, se hörähti minulle tervehdykseksi. Silittelin Taraa hetken, jonka jälkeen aloin harjata sitä. Käärin sille pintelit, puhdistin sen kaviot ja laitoin sille satulan ja suitset. Tänään varusteiden kanssa ei mennyt kauaa, ja pääsin Taran kanssa nopeasti kentälle.

Kentällä annoin Taran mennä ensin alkukäynnit, jonka jälkeen aloin treenata sillä käyntivoltteja ja asetus taivutusta. Tara oli volteilla mukava ratsastaa, ja sekin rentoutui mukavassa auringonpaisteessa. Käyntiharjoittelun jälkeen, siirsin Taran raviin ja teimme pääty-ympyröitä harjoitusravissa. Taran ravi pomputti minua hieman, mutta en välittänyt siitä yhtään. Tara rentoutui ravissa nopeasti, ja minun piti välillä jopa vähän herätellä sitä, jotta se työskentelisi aktiivisemmin. Lopputunnista laukkasin Taralla loivaa kiemurauraa ja harjoittelimme vastalaukka. Aluksi sillä oli vaikeuksia pitää tasapainonsa vastalaukassa, mutta se sai lopulta tasapainonsa oikein hyvään kuntoon.

Kentällä ratsastuksen jälkeen menimme Taran kanssa vielä lyhyelle maastoretkelle. Lapin tunturimaisemissa oli kivaa ratsastaa, ja aurinko lämmitti meitä molempia. Lenkin puolivälissä laskeuduin alas satulasta ja annoin Taralle pari kotoa ottamaani porkkanan pätkää. Rapsuttelin sitä ja söin samalla eväänäni olleen mandariinin. Ainoa joka näytti kiusaavan meitä, oli pieni hyttysparvi ympärillämme.

Lenkin loputtua menimme talliin ja riisuin Taran varusteet. Huomenna voisimme kokeilla ratsastaa ilman satulaa, mietin. Kun sain Taralta varusteet pois, kastelin sen hikisimmät kohdat pesusienellä. Tämän jälkeen harjasin sen vielä ja puhdistin sen kaviot. Rapsuttelin sitä vielä hetken, kunnes lähdin tallilta hyvillä mielin.

Tässä oli nyt taas pitkästä aikaa tarinaa minulta. Toivottavasti piditte

Vastaus:

Tosi kiva tarina!

Saat tarinamerkinnän ja 30v€!

- Avra

 

Pohjoistuulen tila on virtuaalitalli • This is a sim-game stable


TaustakuvaVelvet Factory

Ulkoasu: Viimakoura , Bruno Meyer (Lisenssi) , Shizoo Taustakuva: Shizoo

 

 

©2018 Pohjoistuulen tila - suntuubi.com