Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

tarinakirja

 

Tänne kuuluu:

- hoitotarinat

- valmennustarinat

- kisatarinat

- tuntitarinat

Tänne ei muita kuin yllämainittuja asioita!

 

Tarinoiden kirjoittamisesta tienataan virtuaalieuroja (v€) sisällön mukaan. Mitä pidempi, yksityiskohtaisempi ja selkeämpi tarina - sitä enemmän palkkaa. Palkkaa saa yhdestä tarinasta vähintään 15v€, ylärajaa ei ole.
Arvostelen tarinoissa myös oikeinkirjoitusta! Emme ole äidinkielen tunnilla koulussa, mutta muista silti keskittyä kirjoittamiseen ja luomaan selkeä tarina! 

Tarinoissa voit kertoa sinun ja hoitsusi päivästä. Mitä teit, tapahtuiko mitää jännittävää, menikö kaikki hyvin vai oliko huonompi päivä, jne. Koska jäljittelemme oikeaa elämää, en suosi tarinoissa yliluonnollisia tapahtumia. Kukaan ei myöskään saa kuolla!

 

Palkalla voit muunmuassa

→ ostaa tallikaupoistamme tuotteita

→ maksaa hevosesi tallivuokraa

→ maksaa ratsastustunneista/valmennuksista

→ säästää

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Viivi

17.09.2018 19:52
Ensimmäinen tallipäivä Pohjoistuulessa
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Pyöräile n kohti tallia tuulisessa kelissä. Kun viimein saavun tallille, huokaisen. "Uusi talli uudet tuulet"
Kävelen talli rakennusta kohti, kun alkaa sataa. Menen reippaasti talliin sisään ja tervehdin Herttaa, jonka olin nähnyt kun toin Leijan.
"Moikka"
"Hei" tervehtii Hertta takaisin.
Kävelen Leijan boxsille.
"Heppa Leijuli, onko vähän erillaista?" kysyn Leijalta.
Leija vaan pärskii vastaukseksi.
Astun boxsiin sisään ja alan harjaamaan Leijaa. Hyräilen tuttuun tapaani Leijaa harjatessani. Kun olen harjannut Leijan huolellisesti, ja katsonut tamman kaviot, päätän tutustua hieman lisää talliin. Kävelen pihatoille ja katselen hetken ponejen ja hevosten temmeltämistä. Lopulta päätän mennä katsomaan este kentän. Kun olen kentän laidalla katson kun joku hyppää esteitä. Päätän kumminkin hetken päästä mennä talli huoneeseen lämmittelemään, sillä minulle tuleen melkein heti kylmä. Kun ulkona laantuu hieman, katson kännykältäni sääennustuksen. + 5 sääennuste näyttää. Käyn moikkaamassa Leijan, ja päätän lähteä kotiini, koska tuntuu niin kylmältä ja tulin n kello 16.00 ja kello on 18.22.
Kävelen pyörälleni, ja lähden tallilta kohti kotiani.

(sori kun tarina oli näin lyhyt)

Nimi: Hertta

17.09.2018 19:09
Kävin tänään auttamassa alkeistunnilla!
(Jos se piti vaan näin kuitata :D)

Nimi: Hertta

07.09.2018 09:29
Hoitotarina nro 1 – tää on sitten Shaggyn uusi koti!
Upouusi auringonvalossa hohtava traileri ilmestyi kuvankauniin Pohjoistuulen pihaan. Istuin etupenkillä kuin odottaen tulevaa innokkaampana kuin koskaan, olinhan mä juuri muuttunut hevosenomistajaksi. Avra tuli meitä vastaan silmät tuikkien kun nousin ulos autosta ja kävelin hänen luokse.
-Tervetuloa Pohjikseen! On tosi kivaa saada shettiskin tänne, Avra tervehti minua iloisesti ja tervehti samalla äitiäni.
Olimme parkkeeranneet automme ja menin ottamaan Shaggya ulos autosta. Se haistoi pohjoistuulta innoissaan ja lähti minun ja Avran kanssa talliin. Avra esitteli minulle Shaggyn karsinapaikan, sekä pari muutakin tärkeää paikkaa tallissa. Kirjoitin Shaggyn nimilappuun sen nimen kohdalle myös lempinimen ”Sägi”. Shaggyn nimilappu oli kirjoitettu siististi, nätillä käsialalla huolellisin merkinnöin.
Lähdin hakemaan autosta kamppeitani. Autossa oli ainakin kymmenen säkillistä täynnä hevoskamaa ihan normaaleista harjoista ties mihin suitsiin. Nostin säkin ja aloin kantamaan sitä kohti tallia. Koko säkki oli ärsyttävän painava, mutta en antanut sen lannistaa minua – olihan nyt minusta sentään tullut hevosenomistaja. Kannoin säkin satulahuoneeseen ja aloin hakemaan toista säkkiä takakontista.
Olimme saaneet kaikki säkit nyt satulahuoneeseen ja nyt oli aika purkaa ne. Täällä oltiin pistetty kaikki kuntoon ihan nimilappuja myöten. Shaggylla oli oma kaappi minne laitettiin sen varusteet, sillä oli tilaa satulalle ja suitsille, sekä sillä oli varmaan ihanin tallipaikka koskaan. Mahtaa poni nyt viihtyä, vaikka se varmasti kaipasi myös entiseen kotiinsa, eiköhän se ole kaikilla hevosilla tyypillistä, kun ne muuttavat uuteen kotiin. Ainakin niin luulisin. Laitoin Shaggyn kauniit enkut sen suitsinaulakkoon, upouuden mustan kiiltävän satulan sen satulatelineeseen, vaaleansinisen satulahuovan kaappiin, pienen pesusienen harjapakkiin… tämä lista olisi loputon!
Sägi oli saanut tutustua rauhassa uuteen karsinaansa. Karsinan ikkunasta se katsoi ulos ja haisteli sen uutta ympäristöä. Sitten se hamusi heiniä jotka olin antanut sille heti kun se oli tullut karsinaansa.
-Kello on nyt yhdeksän, aika viedä hevoset ulos! Avran ääni kaikui hieman tallissa.
Otin Shaggyn punaisen riimun sen karsinan ovesta ja lähdin taluttamaan sitä kohti sen tarhaa, tarha yhdeksää kohti. Poni käveli rennosti riimunarun päässä, kuin onnellisena mummoponina. Tai noh, itse asiassa se olikin sitä!
Eteemme ilmestyi minua varmaan muutama vuosi vanhempi reipas tyttö. Hän katsoi poniani onnellisin hymyin puiden suhinan seassa. Hän esitteli itsensä Heliksi ja rapsutti Shaggya otsaharjan alta. Poni painoi silmänsä kiinni ja pärskähti.
-Oii, onko tää se uus yksärishettis? Heli kysyi. -Ihana mummoponi!
-Juu, onhan tää se, selitin ujosti ja hymyilin pikkuisen.
-On kyllä aivan mahtava ostos! Heli jatkoi. -Mä olen kuullut että ensimmäiseksi poniksi kannattaa ostaa joku vanha kokenut poni nuoren ratsukoulutuksessa olevan ponin sijaan.
-Niin se tais ollakin, vastasin. -Mutta tää sulatti mun sydämen, joku vanha mummo oli myynyt sen koska ei ollut enää aikaa hoitaa ponia yksin.
Heli tahtoi auttaa minua Shaggyn tarhaan viemisessä ja niin hän tekikin. Hän käveli ponin toisella puolella tottuneesti varmoin ottein. Heli avasi laitumen portin ja minä päästin sen irti. Se päästeli hetken reippaasti ja sitten vähän haisteli hiekkaa ja soraa. Nauroimme ja ihastelimme Helin kanssa sitä, ja kaivoin puhelimeni taskusta ja otin kuvia. Shaggy teki flehmen-ilmeen myös, ja sille saimme kyllä nauraa paljon. Muokkasin yhtä kuvaa, pistin Shaggyn pään yläpuolelle sydämiä ja tähtiä. Nappasin hieman ruohoa joka kasvoi vieressä. Syötin ne ponille ja se otti ne, jauhoi niitä hetken suussaan ja söi ne. Sitten se kävi makuulleen maahan todella rennosti ja tottuneesti. Se pani hetken päästä silmänsä kiinni ja hengitti rennosti. Sen maha liikkui ylös ja alas, kun se hengitti niin söpösti.
Hymyilin. Se oli mun hevonen, mun ikioma, jota kukaan ei veisi minulta pois koskaan! Mä olin nyt aito shetlanninponin omistaja.

Vastaus:

Oikein kiva aloitustarina! :) Teksti on helppolukuista, mutta kappalejaot helpottaisivat lukemista vielä lisää ;) Kirjoitusvirheitäkään en tainnut bongata!

Tästä tulee ensimmäinen tarinamerkintä ja 20v€ :)

- Avra

Nimi: Heli

01.09.2018 18:03
Vähän erilainen tarina tällä kertaa, nimittäin hoitsujen näkökulmista-tarina! Toivottavasti tykkkäät :)
Ymmi:
Ravasin tarhassani ympäriinsä. Missä oma hoitajani viipyi? Haluan porkkanoita! Sissi ja Heta nuokkuivat tarhassaan nukkumassa, ja tarha 11 oli tyhjä. Miten ärsyttävää! Puhahdin itsekseni. Sain loistoajatuksen, ja kiiruhdin tarkastelemaan aitoja. Tukevia olivat ja korkeita, myös. Huokaisten kävin makuulle mietiskelemään, miten komean pukkihypyn olin tehnyt eräänä päivänä ja tutisemaan, kun muistin miten eräs ihminen oli kiskonut minua ohjista ja hakannut pohkeilla. Onneksi Avra oli sitten pistänyt ratsastajani kuriin!
- Kauhistuttaa ajatuskin, huiskaisin häntääni. Sitten kuulin ääniä. Höristin korviani. Hiekka rahisi tasaisesti. Hoitajani saapui paikalle jonkin kummallisen asian selässä. En ollut koskaan saanut selville, mitä nuo ihmeelliset jutut olivat. Niissä oli kaksi palluraa, joiden sisällä oli ohuita viivoja. Sitten siinä kulki jotain ihme tankoja ristiin rastiin, ja ihmiset istuivat niiden päällä ja liikuttelivat jalkojaan. No, se siitä. Hirnahdin, ja laukkasin tarhan portille hirnumaan ilahtuneena. Hoitaja, jonka nimen olin oppinut, ihmisen nimi oli Helii tai Heli, en tiedä kumpi oli oikein. Itse olen sitä mieltä, että hoitajani nimi on Heli. Hoitaja kiiruhti tarhalleni, ja alkoi rapsutella minua ihanasti. Ojensin kaulaani ja murskasin Helin kädeltä omenalohkot. Tönin saadakseni lisää.Hän naurahti, ja työnsi turpani pois. Puhahdin leikkisästi. Sitten Heli lähti talliin ja palasi hetken kuluttua riimuni ja –naruni mukanaan.
- Tule, tyttö, mennään treenaamaan! Julisti hoitajatyttö minulle. Hirnahdin iloisena, ja ryntäsin ulos tarhasta. Taisin ihan vahingossa kiskaista riimunnarusta hiukan liikaa, koska kuuli kirkaisun. Säikähdin sitä vähän, ja pukitin vaarojen varalta. Nelistin tallipihaa ympäri, ja hirnuin innostuneena, kiva päästellä vähän! Heli juoksi takanani, mutta hetken kuluttua hän vilahti talliin. Vilkaisin ympärilläni, ravasin lantalaan ja aloin ruohostaa. Sitten Heli tuli takaisin mukanaan rehuämpärini, joka oli puolillaan kahisevaa kauraa. Ensin yritin vastustella, mutta lopulta myönnyin kauran tahtoon. Tiesin, että jäisin kiinni, jekku oli tuttu. Kauraa ei KOSKAAN tarjoiltu muuten kuin ruoka-aikoina( Siihen muuten toivoisin muutosta, Avra!). Menin kauraämpärille ja aloin hotkia. Heli ujutti minulle riimun, kiskaisi ämpärin ulottumattomiini ja vei minut talliin. Hän sitaisi minut kiinni, ja lähti hetkeksi. Sitten hän palasi mukanaan harjani. Hoitajani puhdisti minut, aukaisi riimunnarun solmun ja lähti taluttamaan minua metsään. Kävelimme metsäpolkuja pitkin nauttien. Menimme aika kauas, kohti järveä, kunnes alkoi sataa kaatamalla vettä. Inhoan sadetta! Aloin hirnua ja hyppiä pystyyn. Heli roikkui riimunnarussa, ja yritti taltuttaa minut. Kuulin hienoista jyrinää kauempana. Pelkäsin enemmän. Helikin alkoi hätääntyä. Jyrinä yltyi. Taivaalla paukkui. Lopulta päätin lähteä kotiin, riuhdoin itseni irti ja juoksin tuulen ujellus korvissani. Sitten kuulin rapsahduksen. Metsästä rymisteli poro ja poronvasa. Jarrutin äkkiä ja loikkasin sivuun. Porot juoksivat polun yli kadoten metsikköön. Olin likomärkä, väsynyt ja peloissani. Pukittelin kauhuissani, ja nelistin kuin tykinkuula tallia kohti. Kadotin polun, ja raivasin tietäni ryteikköjen läpi. Risut räsähtelivät jalkojen alla. Pompahdin tielle, pian eteeni tuli puunrunko. Mitään ajattelematta hyppäsin matalan hypyn. Pian eteen tuli taas este, korkeampi koivueste. Maahan oli muodostunut liejua, ja kaviot luistivat alta. Kompuroin eteenpäin ja näin esteen jalkojeni juuressa. Ponnistin äkkiä korkealle, ja jotenkuten kitkuttelin esteen yli. Toisella puolella hoipertelin vahingossa ojaan. Kellahdin sinne ja valuin jyrkkien törmien väliin. Haroin jaloillani tasapainoa ja ponnistin ylös kaikilla voimillani. Loikkasin tielle ja tunsin nykäisyn. Riimunnaru oli takertunut oksaan. Vetäisin sen irti, ja suuntasin metsään.

Lopulta, uupuneena raahustin tallin pihaan. Riiputin päätäni. Ihmiset juoksivat luokseni, ja vetivät minut talliin. Minut harjattiin ja minua tarkasteltiin. Ihmiset näyttivät helpottuineilta. Lopulta myös Heli tuli ja paijaili minua. Käperryin nukkumaan.

Pommi:
Ravasin innoissani tarhan viertä, kun ihmismassa vyöryi talliin ilakoiden. Pian olisi minun vuoroni päästä ulkoilemaan ja revittelemään! Hirnuin innokkaana, poljin maata ja ravistelin päätäni. Aika mateli eteenpäin, ja monta hevosta noudettiin tarhoista sisälle. Lopulta joku tyttö kiirehti hakemaan minua. Se ei ollut hoitajani Heli, vaan joku toinen. Hän otti kiinni riimustani lujalla otteella, napsautti riimunnarun riimuun ja käveli pikavauhtia talliin. Yritin tempoilla irti syömään ruohoa, mutta tyttö vain tiukasti pidätteli minua ja vei minut karsinaani. Kun hän sulki ovea, hänen taskustaan tipahti karkeille tuoksuva pussi. Se mätkähti oljille äänettömästi. Kun ihminen oli poistunut, kumarruin pussin puoleen. Siinä oli iso aukko, ja karkit levisivät oljille. Maistelin nitä varovasti. Ne olivat herkullisia! Aloin popsia niitä innokkaana.
- Hei, anna minullekkin! Touko hirnahti viereisestä karsinastaan.
- En oikein voi, nämä ovat liian pieniä jotta saisin ne sinulle, vastasin. Aloin hamuta vielä lisää herkkua, mutta sitten se tyttö tuli, huudahti ja tempaisi pussin ulottumattomiltani. Hirnahdin harmistuneena. Tyttö työnsi pussin taskuunsa, ja alkoi rivakasti harjaamaan minua. Hänen eleensä olivat kiireiset. Luimistelin hiukan, mutta välittämättä tyttö teki kaiken tarvittavan, harjasi, puhdisti kaviot, satuloi ja suitsi. Sitten hän hölkkäsi kanssani maneesiin. Tunti oli jo alkanut, muut tekivät voltteja ravissa. Tyttö pomppasi satulaan, selitteli Avralle ja liittyi sitten joukon jatkoksi. Hänen kätemsä oli kova ja pohjeavut teräviä. Kipitin pikaravia ratsastajan pidättäessä lujana ja hölskyessä selässä. Lopulta hypähdin sivuun ja viskasin pienen pukin. Edessäni kulkeva Vili vilkaisi minua myötätuntoisesti. Ratsastaja ei kuitenkaan edes liikahtanut satulasta. Tunti eteni. Teimme kaikenlaisia kouluratsastusharjoituksia kaikissa askellajeissa. Tunnin loppua kohti tytön käsi muuttui hiukan pehmeämmäksi.
- Ja seis! Huudahti Avra. Ratsastajani pysäytti minut, laskeutui selästä ja taputti kaulalle. Sitten ohjiin tarttui toinen tyttö, jonka tunnistin Heliksi! Avra alkoi hakea estetolppia esille sillä aikaa, kun me muut käveleskelimme. Heli myötäili liikkeitäni, ja istui tiiviisti, jonka takia en pystynyt kaahottamaan. Hän piti myös pääni ylhäällä pukkien varalta. Hän vaikutti keskittyneeltä. Hetken kuluttua Heli käski vaihtaa vaihetta, ja sehän sopi minulle, joten nostin suoraan riehakkaan laukan.
- Hei! Heli huudahti, nojasi taaksepäin ja avusti minut toivottuun askellajiin, eli raviin. Hölköttelin kiltisti erilaisia kiemuroita ja ympyröitä, mutta kiltteys stoppasi avotaivutuksiin. Pelleilin ja hangottelin vastaan, mutta jotenkin Helin onnistui lirkutella minut astelemaan halutulla tavalla. Kilttinä pollena en viitsinyt enää niskuroida, ja tein kaiken käsketyn kunnes tuli aika hypätä 40cm jumppasarjaa. Laukkasin esteiden läpi loikaten jättihypyn joka esteen ylittääkseni. Menimme sarjan pari kertaa uudelleen kunnes minut oli jälleen kerran voitettu. Pian jumppasarja vaihtui sarjaan. Minua ei päästetty rajuun neliin, vaan ylitimme esteet hallitusti ja siististi. Pian olikin jo loppukäyntien vuoro, ja Heli laskeutui selästäni. Hän rapsutti minua tyytyväisenä. Tallustelimme talliin, ja pääsin karsinaani. Hoitajani hoivaili minua hellästi, harjasi ja kuivatti. Sain vielä loimen päälleni, ja pari porkkananpalasta. Sitten Heli lähti tallitupaan. Tekisi muuten mieli käväistä siellä itsekin, taas vaihteeksi. Käväisin viime viikolla siellä, hih hih… joku unohti karsinan oven kiinni, ja hipsin sinne. Siellä leijaili ihastuttava ruoan tuoksu. Olin juuri upottamassa hampaani penkiltä löytyneeseen omenalohkoon, kun pari hoitajaa huomasi minut ja vei minut takaisin karsinaan. No, sitten joskus taas. Sitten aloin torkkua. Heräsin ruoan aromiin., kun sain iltaheinät ja –mössöni. Ahmin ne, ja kävin yöpuuulle.

Anteeksi, toi Pommin näkökulma jäi vähän lyhyemmäksi (:

Vastaus:

Oi vitsi, olipa kiva idea! Tosi hauskaa lukea välillä heppojenkin näkökulmaa :) Tekstiin kaipaisin kappalejakoja, jotka selkeyttävät tekstiä ja sen lukemista. Kuitenkin kirjoitat hyvin!

Tarinamerkintä ja 35v€ :)

- Avra

Nimi: Senja

01.09.2018 08:05
Vedin huiviani ylemmäs astuessani tallipihaan. Viileä tuuli puhalsi ja leikitteli ruskeilla hiuksillani jotka roikkuivat pitkällä ponihännällä. Katselin ympärilleni ja yritin tarkkaan kuunnella josko kuulisin olisiko Vencedor tarhassa vai tallissa. En kuullut ääniä joten kävelin talliin hakemaan orin tummansinisen riimunarun. Naru tuntui mukavalta kädessä. Se oli pehmeää mutta tukevaa, ja ihmettelin välillä miten se kesti orini metkut. Pohdiskellessani tuuli vauhditti askeliani ja pian saavuin jo punarautiaan tarhalle missä se odotti minua kuin kuuta nousevaa. Se hirnui useasti punertava pää heiluen ja jalat sutien.
"Whoaa!", hyssyttelin jotten joutuisi virtapellen jalkojen ruoaksi. Ori hiljeni ja katsoi silmiini. Hiljaa avasin portin ja astelin sisään napaten aidalta mukaan myös orin riimun. Visse laski päätään ja puin riimun sen ylle ripeästi. Kiinnitin narun riimuun ja puristin poskihihnaa taluttaessani komistustani ulos ja tallia kohti.

Tallipihaan saavuttuamme hellitin vihdoin otteeni poskihihnasta ja annoin Vissen letkeästi astella perässäni talliin. Nähtyään heinät karsinassaan se tunki tiensä ohitseni ja huokaisin hieman hymyillen. Seurasin heiluvaa häntää ja irroitin riimun naruineen sulkien karsinan oven. Sitten suuntasin askeleeni kohti varustehuonetta. Mukanani karsinalle toin hoitopakin sekä estevarusteet. Visse katseli touhuamistani heinää suunpielestä roikkuen ja heiluen pureskelun tahtiin. Sitten se laski päänsä uudestaan hamuten lisää heinää.

Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Visse ei ollut moksiskaan ja näytti silminnähden nauttivan aloittaessani harjaamaan sitä. Pöly ja lika kiemurtelivat ilmassa ja laskeutuivat ympäri tilaa. Vissen karva kiilsi ja huitaisin harjalla vielä omia vaatteitani puhtaammaksi. Heitin harjan pakkiin muiden joukkoon ja etsin käteeni kaviokoukun. Hetken etsimisen jälkeen se osui käteeni ja nostin sen kävellen orini luokse. Visse nosti tottuneesti jalkojaan yksitellen putsatessani ne huolellisesti ja varmistaen niiden yleiskunnon. Kun olin varma että kaikki oli kunnossa ja kaviot puhtaat, suljin pakin ja aloin varustamaan hevostani. Saatuani satulahuovan ja satulan paikoilleen alkoi Visse pelleilemään. Lopulta jouduin siirtämään sen käytävälle missä sain sen kiinnitettyä paikoilleen. Ori ei ollut siitä mielissään mutta komennettuani se seisoi melkein paikoillaan loppu varustamisen ajan. Samantien saatuani viimeisetkin varusteet sen ylle se aloitti riehumisen. Takajalat nousivat tahtia kiristellen ja olin varma että kohta ketjut pettäisivät ja riimu orin kaulalla hajoaisi. Tartuin orin ohjista ja pidin tiukasti kiinni valmiina kiskaisuun. Kiskaisun sijaan ori peruutti ja sain sen hallintaani. Taluttaessani sen ulos se steppaili puolelta toiselle ja tallipihalla pyöri ympyrää yrittäessäni nousta selkään. Pian olin kuitenkin satulassa ja kiristin ohjia ohjaten samalla istunnallani. Pää ja jalat heiluivat sitä tahtia että energiaa selkeästi oli. Hipaisin orin kylkiä pohkeillani ja pidin huolen että kulkisimme hitaasti. Kävelin ympäri tallipihaa hetken ja pian ohjiakin pystyi pitämään normaalilla pitkällä tuntumalla. Ohjasin orin kenttää kohti tuumaten samalla ettemme hyppäisikään tänään. Päätin siis keskittyä orin hallintaan ja kulkemiseen.

Käveltyämme vielä hetken kentällä nostin ravin. Halusin lennokkaan ja rennon ravin, mutta Visse paahtoi menemään tökkien ja kaviot maata laahaten. Hidastin sen samantien käyntiin ja kokosin sitä hieman. Nyt pyytäessäni orilta ravia se asteli eteenpäin letkeämmin ja jalkojaan nostellen. Kevensin ja hidastin jottei ori kuitenkaan harppoisi ja näin kulkisi liian lujaa. Pian meno näytti siltä mitä halusinkin ja nostin laukan. Nyt annoin orin revitellä ja vain nautin. Laukat laukattuamme otin taas ohjat käsiini ja hidastin askelta. Kokosin punarautiasta ja muutaman raviaskeleen jälkeen annoin lisää pohjetta ja keinahdimme hellästi laukkaan. Jouduin tekemään istunnallani töitä hullun lailla, mutta kun ratsuni kulki halutulla tavalla oli se vaivan arvoista. Lopuksi läpiratsastin Vissen kaikissa askellajeissa ensin kaikilla avuilla, sitten vain istunnalla. Tässä vierähti hyvän aikaa vaikka ori kuuntelikin apujani. Vikaa oli enemmän niiden antajassa ja kääntäessäni orin vaahtoavan turvan tallia kohti annoin ratsuni päättää tahdin. Tallissa hoidin sen ja tälläkertaa toimenpiteet sujuivat ongelmitta ruskean hevoseni seistessä paikoillaan väsyneen oloisena. Lopulta päästin sen karsinaan taputtaen sen lautasia. Liu'utin karsinan oven kiinni sen kolistessa kiskoilla, ja toivotin orilleni hyvät yöt. Sitten kävelin kohti ruokaämpäreitä ja menin tekemään orilleni aamu- sekä iltaruoat valmiiksi.

Vastaus:

Sulta tulee tosi hyvää tekstiä! Kaipaisin kuitenkin eehkä vähän lisää kuvailua :) Mutta eipä mulla mitään moitittavaa ole :D

Tarinamerkintä ja 25v€ <3

- Avra

Nimi: Rhea

26.08.2018 14:30
Luku 1 :: Saapuminen Pohjoistuuleen.

Hevoseni vanhan tallipaikan piha näytti nyt oudon tyhjältä kun viimeinenkään hevonen ei enää siellä ollut. Ränsistynyneen jo parhaat päivänsä nähneen punaisen tallirakennuksen reunoilla kasvoi valtoimenaan jotain köynnöskasveja, mukulakivikadun reunat olivat päässeet jo rehottumaan ja tarhalankojen aidat repsottivat mikä minnekin suuntaan. Kauempana näkyvän kentän hiekka oli jo tasoittunut ja siihen oli lennellyt ruskehtava lehtiä kuin matoksi, kun siellä kukaan ei ollut pitkään aikaan ratsastanut. Talli oli jouduttu lopettamaan, joten minun oli pakko etsiä hevoselleni uusi tallipaikka. Onneksi minun ei kauan tarvinnut etsiä, kun jo netistä lyhyen haun aikana löysin sopivalta vaikuttavan paikan; Pohjoistuulen. Otin melkein saman tien yhteyttä tallin omistajaan ja saimme asian järjestettyä niin, että siellä olisi vapaa karsinapaikka hevoselleni Sirpille.

"En voi uskoa että löysit näin nopeasti uuden tallipaikan Sirpille", paras ystäväni Jasmine sanoi ja laittoi juuri tumman trailerin takaluukkua kiinni. Olimme saaneet vuokrattua valkoisen pakettiauton ja trailerin sedältäni Dannylta, jolla oli ravitalli. Huono puoli vuokraamisessa oli vain se että joutuisimme palauttamaan ne jo samana iltana Dannylle, sillä hän lähtisi aikaisin seuraavana aamuna raveihin ja sen takia tarvitsisi itsekin niitä.
"No.. onneksi Pohjoistuulen omistaja oli ymmärtäväinen kun sanoin että Sirppi tarvitsisi uuden tallipaikan mahdollisimman äkkiä. Olisihan setä voinut majoittaa Sirppiä vähän aikaa, mutta en usko että se olisi tullut toimeen kaikkien niiden ravihevosten keskellä", sanoin ja laitoin vielä viimeisen laatikon pakettiauton takakonttiin, jonka jälkeen laitoin senkin ovet kiinni. Sitten käännyin katsomaan kiharatukkaista Jasminea, jonka vaaleanruskeat silmät tapittivat minua innokkaan näköisinä. Joskus hän vaikutti enemmän pikkusiskoltani Siennalta, kuin parhaalta ystävältäni.
"Niin. Jos kyseessä olisi ollut harrastetalli asia olisi toinen", Jasmine sanoi ja nyökkäsin hänelle. Menimme sen jälkeen istumaan pakettiautoon, Jasmine kuskin paikalle ja minä apukuskin paikalle. Heti kun laitoin navigaattorin päälle Tunturintie 54 osoitteeseen ajoimme pois Sirpin vanhan kotitallin pihasta.

Vaikka oli sunnuntai ja keskipäivä, liikennettä oli yllättävän paljon. Kun Jasmine keskittyi ajamiseen minä painoin poskeni viileää ikkunaa vasten ja annoin itselleni hetken aikaa katsella ohi vilisevää maisemaa. Äkäslompolo oli kauneimmillaan syksyn aikaan; puut loistivat syysväreissään ja joka puolella alkoi näkyä merkkejä lähestyvästä talvesta. Hymy karkasi kasvoilleni, kun ajattelin tulevaa talvea ja sitä miten pääsisin tekemään sekä minun että Sirpin mielipuuhaa, laukkaamaan pitkin peltoja lumen vain pöllytessä takanamme!

Onneksemme ajomatka Pohjoistuuleen ei ollut kovin pitkä ja löysimme melko hyvin perille tallipihaan; kiitos navigaattorin. Jos minun olisi pitänyt lukea karttaa, olisimme luultavasti päätyneet jonnekin ihan muualle kuin Pohjoistuuleen, sillä olin surkea kartan lukija. Kun Jasmine sammutti pakettiautoa, minä nousin ulos ja katsoin ihastellen ympärilleni uudehkon näköisellä tallipihalla. Vaikka olimme ajaneet siitä ohi, en ollut huomannut kouluratsastuskenttää mikä sijaitsi aivan porttien vieressä. Parasta aikaa siellä harjoittelivat kolme ratsukkoa opettajansa johdolla ja hymy kohosi kasvoilleni; vaikka en välittänytkään kouluratsastuksesta niin paljon, en silti olisi malttanut odottaa että pääsisin kokeilemaan kenttää Sirpin kanssa. Semmoista hienoutta meillä kun ei ollut tamman vanhalla kotitallilla. Vähän kauempana laakson tapaisessa aukeamalla oli hevosten tarhoja ja osa hevosista näkyi kurkkivan uteliaina suuntaamme. Olisin voinut ihastella tallin ympäristöä paljon kauemminkin, mutta Sirppi alkoi vaatimaan huomiotani. Se ei ollut mikään fani trailerissa matkustamiselle, varsinkaan jos se oli pysähtynyt ja tamma joutuisi seisomaan vain paikoillaan. Sen takia kiiruhdin Jasminen avustuksella avaamaan trailerin takaluukkua ja kun se kolahti maahan, näin Sirpin kurkkivan taakseen ja hörisevän hiljaa.

"Terve tammaseni, miten meni matka?" höpötin puoliveriselle kun olin päässyt etuovesta sen luokse traileriin ja annoin käteni liukua tamman kimon kirjavalla kaulalla. Sirppi hamusi turvallaan takkini taskuja, koska se tiesi siellä olevan sille herkkupaloja. Naurahdin hiljaa.
"Älä kerro kenellekään että saat näitä ennen iltaruokaa", supitin Sirpin korvaan ja kaivoin porkkananpalan taskustani, tarjoten sitä saman tien tammalle. Ei mennyt aikaakaan kun porkkananpala katosi parempiin suihin. Jos sedältäni kysyttäisiin, hän väittäisi hetkeäkään miettimättä Sirpin olevan piloille hemmoteltu hevonen, joka on lihotettu porkkananpaloilla by minä, pikkuveljeni Toby ja pikkusiskoni Sienna. Hän voi olla siinä oikeassa.. tai sitten ei. En ainakaan myönnä mitään.
"Okei Rhea. Voit tuoda Sirpin ulos!" Jasmine huudahti trailerin takaa ja käännähdin katsomaan häntä, niin että näin hänen avanneen portin Sirpin takaa. Hymyilin parhaalle ystävälleni ja otin tammani riimunnarun käteeni.
"Sirppiseni.. sinun on aika nähdä uusi kotitallisi", sanoin hiljaa puoliveriselle ja taputin sitä rohkaisten kaulalle, jolloin Sirppi lähti peruuttamaan ulos häntä huiskien.

Kun Sirppi oli ulkona trailerista, sitä ei kiinnostanut uusi ympäristö ja uudet hevoskaverit, jotka hirnuivat sille tarhoissaan, vaan se oli saman tien vaatimassa huomiota minulta ja Jasminelta. Rapsutellessani tammaani, näin äkkiä nuoren naisen kävelevän meidän luoksemme hymysuin.
"Tervetuloa Pohjoistuuleen. Minä olen Avra, tallin omistaja", nainen esitteli itsensä ja siirsin Sirpin riimunnarun toiseen käteeni, jotta pystyin kättelemään Avraksi esittäytynyttä naista.
"Minä olen Rhea, tuo tuossa on Jasmine ja tämä huomiota vaativa Hannoverinhevonen on Silent Serenade, lyhyemmin ihan vain Sirppi", esittelin meidät kaikki kolme ja Avra ojensi kätensä kohti Sirppiä, jolloin tamma alkoi nuuskimaan sitä uusien herkkupalojen toivossa. Mutta kun se ei löytänyt mitään, se pärskähti kuuluvasti ja alkoi silloin vasta näyttämään vähän kiinnostuneemmalta uudesta ympäristöstään. Virnistin pahoittelevasti tallin omistajalle.
"Öh.. unohdinko mainita että Sirppi on kunnon herkkuperse?" sanoin ja Avra naurahti, jonka jälkeen hän kehotti meitä seuraamaan itseään, että voisimme viedä Sirpin sen uuteen karsinaan.

Kun sain Sirpin talutettua sen karsinaan ja viivyin hetken tamman luona, katselin samalla ympärilleni mukavan tuntuisessa tallissa.
"Tämä on vähän erilainen kuin vanha tallipaikkasi. Eikö vain?" kuiskasin Sirpin korvaan ja annoin käteni liukua sen pehmeällä kaulalla. Tamma nuokkui tyytyväisen näköisenä paikallaan toista takajalkaansa lepuuttaen ja välillä hinkkasi turpaansa takkini hihaan. Se oli niin rauhallinen tapaus, että uskoin sen tulevan hyvin juttuun muidenkin hevosten ja tallilla kävijöiden kanssa.
"Okei. Nyt pitää vain kantaa sinun tavarasi varustehuoneeseen", sanoin, taputin vielä Sirppiä ja laitoin sitten oven perässäni kiinni kun poistuin tamman karsinasta. Jasminen avustuksella kannoimme muutamat varustelaatikot Sirpille omistettuun paikkaan varusthuoneessa ja kun Jasmine alkoi tekemään jo lähtöä, että kerkeisimme viedä pakettiauton ja trailerin takaisin sedälleni, kävin vielä hyvästelemässä Sirpin. Vielä en tutustunut uuteen hoitohevoseeni Hetaan tai muihin tallilaisiin, vaan tekisin sen seuraavalla kerralla.

Vastaus:

Oi että, ihana aloitustarina! Pidän tosi paljon sun kirjoitustyylistä ja teksti oli kokonaisuutena hyvä! Ei kirjoitusvirheitä, sopivat kappalejaot ja mun lemppariasia - kuvailua!

Toivotan teidät tervetulleeksi Pohjikseen tarinamerkinnän ja 40v€ kera!

- Avra

Nimi: Saaga/Tamara

07.08.2018 19:50
Tamara&Kiki -Uusia tuulia (En pitänyt lainkaan aiemmin kirjoittamastani tarinasta, poistaisitko sen?)

Tunnen heikon tuulenvireen kasvoillani katsoessani kohti auringonlaskua, läpi uljaan meren. Istun hevoseni Kikin paljaalla selällä katsoen viimeisen kerran loittonevaan aurinkoon. Hevonen hörähtää rauhoittavaan sävyyn. Laitan käteni hevosen kaulalle.
"Selvä on, tyttö" kuiskaan hevoselle. On aika läjteä kotiinpäin.
Keräilen ohjia oikeaan käteeni ja ohjaan Kikiä kävelemään poispäin auringosta, kohti tallia. Köpöttelemme rauhallisesti pitkin mäkistä metsäpolkua, ei mene aikaakaan, kun näen jo tallin pihan jossa äiti odottaa jo trailerin kanssa. Kävelemme alas tallipihaan vievää mäkeä.
"Missä ihmeessä viivyit?" kuulen äidin kysyvän.
"Unohduin katsomaan merta.." vastaan
"No mutta." äitini huokaisee
Hyppään alas hevoseni selästä ja talutan sitä ohjasta trailerille.
"Äiti, missä kuljetus-suojat ovat?" kysyn
"Auton takapenkillä, voin tuoda ne" äitini vastaa vilkuiltuaan hetken ympärilleen.
Äitini avaa takapenkin narisevan oven ja nappaa sieltä sinisen ikeankassin, jossa on neljä vaaleanpunaista kuljetus-suojaa. Hän tuo ne luokseni.
"Kiitos." kiitän äitiäni ja laitan kuljetus-suojat hevosen jalkoihin. Hevonen laskee turpansa olkapäälleni laittaessani sille vasemman puolen suojaa. Se hörisee lämpimästi lohduttaen. Käännyn ja laitan käteni hevosen turvalle kuiskaten:"Pian korvissamme soi uusia, pohjoisia tuulia" Lastaan hevosen traileriin, varmistan vielä, että heinäverkko on täynnä. Tämän jälkeen nousen auton kyytiin ja sanon äidille olevani valmis. Hän lähtee ajamaan kohti pohjoista, Pohjoistuulen tilaa.

ps. anteeksi lyhyestä tarinasta..

Vastaus:

Tämä oli jotenkin tosi kaunis tarina! Vaikka lyhyt olikin :) Kirjoitusvirheitäkään ei näkynyt muutamia lopetusmerkkejä lukuunottamatta, mutta tarina oli silti helppolukuinen! Ensi kerralla vaan pituutta lisää ;)

Tarinamerkintä ja 15v€!

- Avra

Nimi: Heli

05.08.2018 21:23
Alotin tämän tarinan helteen aikana, ja halusin kirjoittaa tarinan siitä ajasta, joten täs ois (:
Äiti parkkeerasi Equestrian Pron parkkipaikalle. Tulin ulos autosta ja kiiruhdin lempikauppaani. Ilmassa leijaili nahan tuoksu. Seiniä peittivät laadukkaat satulat, yhdellä sivulla oli valtavasti suitsia sekä kuolaimia. Kaksi hyllyä nökötti lähellä sisäänkäyntiä esittelemässä söpöjä harjoja, riimuja sun muita. Yhdellä hyllyllä oli satulahuopia. Kaupan toisessa päässä oli ratsastajien osasto. Paljon hienoja kisatakkeja, T-paitoja, ratsastushousuja, turvaliivejä sekä kypäriä. Kaikkea! Äiti kulki tottelevaisesti perässäni, kun hiplasin eri tuotteita. Lopulta päädyinostamaan kummallekin hoitsulle rintaremmimartingaalin, Pommille riimun ja –narun, harjapakin, harjasetin, pintelit, suitset ja otsapannan ja yhteiseksi kimoshampoon. Pakkasin tavarat reppuun, ja ajoimme tallille.
Hevoset oli haettu laitumelta, ja näin Ymmin ja Pommin nyt ensimmäistä kertaa hetkeen. Suukottelin ja halailin niitä.
Lähdin kävelemään talliin. Aurinko paistoi kuumasti ja helle paahtoi minua. Ajattelin tänään uittaa jompaakumpaa hoitsuani. Olin Ymmin kannnalla, sillä luotin siihen enemmän. Pommi saisi tyytyä metsälenkkiin ilman satulaa. Hevoset nuokkuivat tarhoissa puiden alla, ja paarmat surisivat. Menin tallitupaan kaapilleni. Ahdoin tavarani kaapin perälle, mutta jätin riimun ja –narun käteeni. Hain Pommin sisään. Se tanssahteli hiukan ja otteeni riimunvarresta oli kirvota, kun poni loikkasi mehevälle ruohotupsulle. Käteeni sattui vetäisyn jäljiltä vähän. Kiukkuisena patistelin ruunan talliin, sen karsinaan. Hain mitään sanomatta uudet harjat, ja puhdistin likaisen ponin. Se seisoi paikallaan kiltisti, ja paha tuuleni alkoi hälvetä hiukan.
- Ethän enää tee pahuuksia? Sanoin pilke silmäkulmassani Pommille. Se heilautti päätään kuin sanoakseen ” En, en”, mutta sitten se käänsi päänsä nopeasti poispäin. Naurahdin, ja taputin sitä. Kun olin saanut poniruunan hoidettua, laitoin sille suojat, suitset ja hetken epäröinnin päästä satulankin.
Vein Pommin tallipihalle ja nousin selkään. Ruuna tuntui energiseltä, näyttäen janoavan laukkasuoraa. Poni asteli metsäpolulle hiukan jännittyneenä. Kiristin ohjia, ja poni nakkoi päätään ärtyneenä. Polku mutkitteli edessämme, ja Pommi kulki terhakasti eteenpäin. Hetken päästä painoin hiukan pohkeilla. Pommi räjähti. Ja säntäsi laukkaan. Tiivistin istuntaani, ja väänsin ponin ympyrälle. Pommi heilautti päätään, ja pyrki tunkemaan päätään alas. Tiesin mitä se tarkoitti, ja komensin pään ylös. Sitten nostin ravin, mutta pidin Pommin aisoissa. Ravista tuli hiukan töksähtelevää, mutta muuten pätkä meni hyvin. Hiljensin käyntiin. Edessämme avautui suora. Päästin ponin rauhalliseen laukkaan. Ruuna ei siitä tykännyt, ja nakkasi päätään eteenpäin, kiskaisten samalla ohjat sormieni lomasta. Se ryöstäytyi hurjaan neliin. Keikahdin eteenpäin. Hapuilin ohjia käsiini. Pommi heitti takapäänsä ilmaan, ja heitti sarjan pukkeja. Ohjat lensivät ilmaan, mutta sain niistä kiinni, onneksi! Sinnittelin mukana, kun poni juoksi eteenpäin kovaa vauhtia pukittaen välillä. Yhtäkkiä eteen ilmaantui risueste. Voi ei! Olimme harhautuneet maastoestepolulle! Suoristauduin satulassa, ja yritin kääntyä voltille, mutta ruuna harasi vastaan ja loikkasi esteen ylitse. Jarrutin menoa sen verran kuin pystyin, kunnes sain vihdoin pidätteet läpi ja Pommin ympyrälle. Läähättäen käännyin takaisin. Jotta Pommille ei jäisi sellainen kuva, että se määrää, nostin ravin kautta laukan. Pidin tahdin hitaana, ja hiljensin sitten tyytyväisenä käyntiin.

Kun Pommi oli tarhassaan, hain Ymmin sisään. Kävin vaihtamassa uimapuvun vaatteiden alle. Suitsin Ymmin, ja kävelin tallipihalle. Jätin kenkäni siihen, ja kapusin selkään.
- Moikka! Kuului ääni tallin ovenraosta. Vilkaisin puhujaa olkani yli.
- Moi, olen Senja! Entä sinä? Tyttö esittäytyi.
- Hei, olen Heli, sanoin. Senja astui ulkoilmaan vanavedessään hevonen.
- Tämä on Visse, Senja kertoi ja taputti hevosoria.
- Tuletko mukaamme? Olin menossa uittamaan Ymmiä, kysyin ja pidätin Ymmiä, joka kuopi kyllästyneenä.
- Joo! Odotatko hetken, niin käyn vaihtamassa uimapuvun ja viemässä satulan poi. Kuljetan uimapukuani usein mukana kesällä, Senja selitti, riisui satulan ja kiiruhti talliin. Visse vähän hyppi, mutta sain sitä pidäteltyä. Senja tuli takaisin, ja lähdimme ratsain liikkeelle. Suunnistimme järvelle vievälle polulle käynnissä, leppoisasti jutellen. Meillä oli oikein kivaa! Ymmi oli vähän rauhallisempi, se johtui varmaankin laidunlomasta sekä helteestä. Nostimme ravin keventäen. Maisemat vilahtelivat vehreinä ja kauneina silmissämme. Aurinko paistoi kivasti.
- Kelpaisiko laukka? Huudahdin Senjalle.
- Joo! Hevoset nelistivät eteenpäin. Hiekka pöllysi ympärillämme. Sitä tunkeutui kasvoille asti, ja se yskitti. Silmiä kirveli.
- Hiljennetään! Huusin käheästi. Jarrutin, ja seisautin Ymmin. Aloin yskiä. Kurkku oli kuiva. Senja saapui mutkasta, hiukan köhien.
- Oletko ok? Minä olen.
Juu, vastasin hänelle, ja keräsin ohjat. Lähdimme kulkemaan järvelle rauhallisessa ravissa.
Saavuimme rantaan, jossa vesi kimalteli. Riisuimme vaatteet, ja nousimme takaisin hevosten selkiin.
- Oletko ennen uittanut hevosta? Senja tiedusteli. Pudistin päätäni.
- Kahlauttanut vain.
- Okei, on varmaan sitten parasta että minä menen ensiksi, Senja päätti, ja ohjasi Vissen veteen. Se käveli sinne mielellään. Ymmi seurasi vähän hitaammin perässä. Vesi syveni vähitellen, ja pian Visse lähti uimaan.
- Katso, miten toimin ja ohjaa sitten Ymmi uiman! Senja huudahti, kun Visse alkoi uida. Pysäytin Ymmin. Vettä oli sitä melkein säkään asti. Käänsin katseeni Senjaan ja Visseen, jotka liukuivat yhdessä läpi vedenpinnan. He uivat pienen lenkin ja kääntyivät. Meidän kohdallamme he nousivat kävelemään. Senja virnisti.
- Uidaanko vielä sitten hevosten uiton jälkeen? Sidottaisiin hevoset puihin, hän ehdotti.
- Joo, sop – iiiiiik! Juuri, kun olin sanomassa suostumukseni, Ymmi päätti lähteä uimaan. Tipuin veteen, mutta pulpahdin pintaan hetken päästä. Ymmi oli karannut otteestani ja polski jo kaukana. Uin takaisin matalaan veteen ja odotin Ymmin tuloa. Kun se saapui otimme uiton uudelleen. Nyt kaikki soljui hyvin. Sidoin Ymmin puuhun, ja uimme Senjan kanssa hiukan. Sitten kuivasimme itsemme ja menimme takaisin tallille hoitamaan hepat. Aurinko oli kuivattanut ne, joten pystyimme vain lähtemään kotiin.

Vastaus:

Mukava tarina! Uitto oli tosiaankin hyvä idea niillä helteillä :D En huomannut kuin ihan muutaman kirjoitusvirheen, mutta se nyt ei lukua haitannut :) Tekstissä voisi olla hieman lisää kuvailua! ;)

Tästä tulee tarinamerkintä ja 35v€!

- Avra

Nimi: Senja

25.07.2018 07:33
Ensin vähän ja sitten lisää

Aamulla saapuessani tallille tavallista aikaisemmin aloitin tekemällä aamutallia. Pian Avrakin käveli sisälle ja tervehti minua iloisesti hymyillen.
"No tosiaankin aikainen lintu madon nappaa!", nainen nauroi.
"Noooh musta oli hyvä ajatus että käytän energiaa johonkin hyödylliseen enkä voi mennä ratsastamaan Vissellä ennen kuin se on ruokansa saanut", selitin ja vedin orin karsinanoven kiinni. Sen riimun metallipää kolisi oveen mutta pian kuului enää tyytyväinen mussutus kaikkien saadessa ruokansa. Katsoin kelloa ja kävelin kohti kaappiani ottaen mukaani varusteiden putsaamiseen tarvittavat välineet ja suunnaten kohti varustehuonetta. Olin hiukan unelias mutta hieraisin unihiekan rippeet silmistääni ja nostin satulasaippuan pienelle jakkaralle toisen viereen. Etsin Vissen satulan huoneesta nostaen sen syliini ja istahdin penkille tyytyväisenä.
"Tää sama täyyisi varmaan tehdä ennen avajaiskisoja", tuumailin puoliääneen ja hinkkasin satulaa kunnes se alkoi näyttää puhtaalta. Pyyhin saippualla pesemäni alueet kosteahkolla pyyhkeell ja levitin satulavahan jonka jälkeen siirryin suitsiin ja jatkoin muihin varusteisiin. Kun olin vihdoin valmis huokaisin helpotuksesta ja katsoin kelloa. Viisarit näyttivät miltei yhdeksää joten kävelin Víssen karsinalle varusteet ja harjapakki mukanani. Se mutusteli maasta muutamia heinänkorsia ja katseli touhujani kirkkain silmin.
"Tänään mennäänkin kuules kisatreeni ku oot päässy vähän laiskistumaan", kerroin punarautiaalle joka peruutti askeleen avatessani ovea. Astuin karsinaan riimu kädessäni ja pian Vencedor seisoikin jo käytävällä ympärilleen katsellen. Se hörisi hevosystävilleen harjatessani sitä niin että pölyä tuntui olevan kaikkialla! Kaviot putsattuani lakaisin käytävän siistiksi ja siirryin itse varustamiseen.

"SHHH SHH" kuului ruiskepullosta sumutellessani ötökkämyrkkyä varmuudeksi jokapuolelle punertavaa turkkia. Ori käänteli korviaan kuin ne olisivat olleet tuuliviirit, mutta seisoi rennosti paikoillaan. Olihan tämäkin sille jo suht tuttua hommaa. Suihkutettuani myrkyn nostin geeliromaanin orin selkään ja asettelin sen paremmin, sitten nostin satulan huopineen ja kiristin satulavyön löysähkölle. Taputin Vissen kaulaa ja laitoin rintaremmin sen kaulanympäri ja satuavyöhön. Lopuksi laitoin vielä suitset ja pujotin ohjat martingaaleista jonka jälkeen vain puhtaat suojat jalkaan ja oma varustus kuntoon! Kiinnittäessäni kypärää jäi hanskani useaan otteeseen hihnan väliin ja niksuttelin kypärän kanssa tovin. Pian kaikki oli kuitenkin kunnossa ja talutin ratsuni pihalle jossa ponnistin satulaan ja matkasin kohti estekenttää.

Kentällä kokosin suoraan esteet ja päätin korkeudeksi laittaa 100 ja 120cm. Kavutessani takaisin orin kapeahkoon penkkiin katselin maisemia tuntien allani energisen orini liikkeet. Se oli kuin viritetty jousi valmiina ampaisemaan käskyn saadessaan. Pian kasasinkin ohjat ja aloitin reippaan ravailun kiemuroita tehden ja verrytellen. Visse ravisteli päätään ja tunsin sen kuumuvan joten aloitin pienten volttien teon. Käyntiin hidastaessani orin suusta tipahteli vaahtopisaroita ja annoin sen rauhoittua hetken ja tutkia esteitä kentällä. Kun vauhkoominen tuntui olevan ohi, jatkoin työskentelyä laukassa. Muutamaan otteeseen taisi orilla takajalat nousta irti maanpinnasta ehkä vähän liikaa, mutta ensimmäiset laukanvaihdot ja lyhennykset saivat sen paremmin ruotuun. Siirtäessäni orin takaisin käyntiin se kävi edelleen kierroksilla eikä ottanut rauhoittuakseen, joten päätin käyttää tilanteen hyväksi. Mistä minä tietäisin jos ori käyttäytyisi samalla tavalla itse kisoissa? Nyt oli hyvä hetki harjoitella uudestaan orin hillitseminen ja ratsastaminen puhtaasti sen ollessa vauhdikkaalla tuulella. Katsoin esteitä ja kokosin ohjia enemmän jolloin tunsin jokaisen orin lihaksen tulistuvan allani. Punarautias steppaili ja pärski päätään viskellen ja jouduin tekemään töitä sen eteen ettei se olisi ampaissut kiitolaukkaan kuin laukkatähti konsanaan. Pian ori alkoi kuuntelemaan minua ja hyppäsimme pientä rataa. Ensimmäinen kerta meni Vissellä täysin huumassa, toisella kerralla se muisti tovin kuluttua että nyt oltiin ihan kotona treeneissä ja toimimme tiiminä joten nyt oltaisiin kunnolla. Sain orin hallintaani kokonaan käyttämällä pieniä huomioivia apuja ja kolmannella kerralla rata sujui niinkuin olin kuvitellut. Kiitin ratsuani ja annoin sen kävellä hetken. Juuri silloin mieleeni pompahti kuva tallin vihreäsilmäisestä pojasta ja tunsin perhosten lehahtavan lentoon. Visse käänsi korviaan ja pysähtyi. En huomannut sitä kun vasta yläilmoista päästyäni ja laskeuduin alas selästä korjaten esteet pois. Talutin punarautiastani kentän porttia kohden ja ulkopuolella nousin selkään. Suuntasimme pikimmiten talliin missä laskin satulan ja rintaremmin sivuun ja jatkoin paljaalla selällä ratsastamista. Kävelimme tallipihalla ja Visse hamusi matkalla ruohoa ja puiden lehtiä. Ori tuntui nyt rennolta pahimmat höyryt päästeltyään, mutta tiesin sen riehaantuvan tarhaan päästessään. Lämpimät säät olivat saaneet sen tulistumaan mutta myös laiskistumaan nopeammin. Siksi toivoinkin että kisapäivänä olisi edes vähän viileämpää jotta ori jaksaisi päivän ilman isompia komplikaatioita.
*PÄRSK*
Ajatteluni keskeytti orin aivastus ja naurahdin ruohon lentäessä ilmassa. Annoin orin ottaa vielä yhden suullisen ja sitten käänsin kulkumme takaisin talliin.

Talliin astelessamme kavioiden selkeä kopse kuului käytävillä. Talutin Vissen pesuboksille ja vedin riimunarun taas eräänlaiseksi oveksi. Sitten palasin hakemaan aiemmin jättämäni varusteet ja vein ne paikoilleen ja huovan kuivumaan. Kun vihdoin palasin riimu mukanani Visse hirnahti kovaäänisesti sieraimet väristen.
"Sooo poika rauhotus jo", puhelin matalalla äänellä orilleni vaihtaessa suitsia riimuun. Kun pesin kuolaimet tippui ruohonpaloja ja vaahtoa maahan ja ajatukseni harhailivat (taas). Laitoin siitä huolimatta vesihanasta vettä valumaan orin juomasankoon ja kipaisin viemässä suitset paikoileen. Tullessani takaisin laskin sangon orin pään eteen ja se joi tyytyväisenä. Nostin letkun orin selän päälle ja katselin kun vesi levisi myötäillen sen jokaista piirrettä ja pienintäkin liikettä. Kun orilla tuntui olevan taas viileä sammutin vesihanan ja kuivasin Vissen turkin. Sitten vein sangon karsinaan odottamaan ja toim mukanani ötökkäloimen jonka heitin orin ylle ennenkuin se pääsisi tarhaan. Avatessani oveksi taiteillun riimunarun ori puski käytävälle ja tiukasti komensin sitä kävelemään nätisti. Tallipihalla se kuitenkin energisenä duracell-pupuna hirnui kaikille ja kulki pää korkeuksissa. Tarhan portilla avasin sen pikaisesti ja kävelin tarhaan sisään ori perässäni. Sitten suljin tarhan portin ja irroitin riimun sen päästä jolloin se ryntäsi pukkilaukkaan ja väistyin alta ripeästi aidan toiselle puolelle. Katselin menoa hetken ja tiesin että joutuisin liikuttamaan orin illemmalla vielä uudestaan.

Vastaus:

Tosiaan, kiitos aamutalliavusta :) Toivottavasti olette Vissen kanssa viihtyneet täällä Pohjiksessa!

Tarina oli taas selkeä ja sopivan mittainen. Muutaman kirjoitusvirheen löysin, mutta ne eivät vähäisinä lukemista haittaa. :)

Tarinamerkintä ja 40v€!

- Avra

 

Pohjoistuulen tila on virtuaalitalli • This is a sim-game stable


TaustakuvaVelvet Factory

Ulkoasu: Viimakoura , Bruno Meyer (Lisenssi) , Shizoo Taustakuva: Shizoo

 

 

©2018 Pohjoistuulen tila - suntuubi.com