Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

T A R I N A K I R J A :

 

Tänne seuraavat:

- hoitotarinat

- valmennustarinat

- kisatarinat

- tuntitarinat

 

Tänne ei muita kuin yllämainittuja asioita!

 

Tarinoiden kirjoittamisesta tienataan virtuaalieuroja (v€) sisällön mukaan. Mitä pidempi, yksityiskohtaisempi ja selkeämpi tarina - sitä enemmän palkkaa. Palkkaa saa yhdestä tarinasta vähintään 15v€, ylärajaa ei ole.

HUOMIO: voit tienata extravirtuaalieuroja tekemällä tallitöitä tai avustamalla tunneilla ja tapahtumissa. Kannattaa tarkistaa toimisto !

 

 

Palkalla voit muunmuassa

→ ostaa tallikaupoistamme tuotteita

→ maksaa hevosesi tallivuokraa

→ maksaa ratsastustunneista/valmennuksista

→ säästää

 

Muista - mitä tarkempi tarina, sen parempi palkka, sen paremmat huvit :)

 

 

Vieraskirja  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Heli

19.05.2018 10:20
Tässä olisi perjantain leiritarina :)
Automme pompahteli tallille, ja äiti halasi minua pikaisesti.
- Muista laittaa viesti, kultaseni, hän sanoi ja ajoi kotiin. Minä pinkaisin olkalaukku hypähdellen muiden luokse, jotka istuskelivat majoitusrakennuksen portailla.
- No niin, kaikki ovat paikalla, joten voisinkin alkaa infoamaan. Eli tervetuloa leirille! Meillä on ratsastusta aamuin illoin, ja hevosjaot tulevat aina iltaisin. Ruoista huolehtii äitini, joka tälläkin hetkellä hääräilee keittiössä, Avra kertoi ja heilautti huolettomasti kättään keittiön ikkunaa kohti, josta vilkutti kovasti Avran näköinen nainen. Hymyilimme heille.
- Arvomme huoneiden henkilöt. Yhteen mökkiin mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä, ja me käytämme kahta mökkiä, Avra sanoi, ja arvoimme huonetoverit. Minä pääsin mökkiin, jossa oli Isla, Hemsku, Iitu, Aleksandra ja minä. Kannoimme tavarat mökkiimme, ja valtasin ikkunanpuoleisen yläpedin. Alleni tuli Iitu, Huoneen toisella laidalla oli toinen kerrossänky, jonka valtasivat Isla ja Hemsku. Aleksandra sai käyttöönsä kolmannen sängyn, ja alkusähellyksien jälkeen lähdimme talliin, jossa olisi ensimmäinen ratsastustuntimme.
Näin tuntilistan ja totesin, että hevosena olisi Bexar. Avra oli tuonut hepat jo sisälle, joten hain sen harjat ja varusteet. Avasin Bexarin karsinan, ja se katseli minua lempeänä. Taputin sitä, ja aloin sukia sen karvaa. Ruuna alkoi torkkua mielissään. Se ei ollut sotkenut itseään, joten Bexar ei saanut tuhannen tunnin sukimissessiota. Raaputin sen kaviot putipuhtaiksi ja nostin satulan telineeltä. Liu’utin sen paikoilleen, ja asettelin sen hyvin jonka jälkeen kiristin satulavyön. Otin suitset, ja sujautin kuolaimet sen suuhun. Nostin ne korvien taakse ja aloin näpräillä solkien kanssa. Pyysin Islaa tarkastamaan, oliko meksariturparemmi oikein, ja hänen nyökättyään lähdin kentälle.
- Nouskaa satulaan , kerätkää ohjat. Ja käynnissä lähdetään kiertämään kaviouraa, noin juuri, Isla huuteli, ja asetin jalkani jalustimeen ja ponkaisi ruunan selkään. Se suvaitsi käyskennellä muiden perässä mukavan oloisesti. Annoin ohjaa herralle, joka ravisteli päätään rentona. Hevoset kävelivät ympäri kenttää varsin rauhallisina. Vannan häntä heilahteli edessämme, ja Ymmi pärski takanani. Vartin kuluttua aloimme ravailla, ja annoin Bearille avut. Tehostin niitä, eikä ruuna vieläkään reagoinut. Voimistin niitä kerta kerralta ja sain onneksi lopulta Bexarin ravaamaan kunnolla, ennen kuin se päätti luovuttaa ja ravata. Sen askelet olivat pehmeät ja mukavat, ja ravasin nauttien joka hetkestä.
- Hyvä Heli, päättäväisyyttä! ja sitten koko rata leikkaa ja voltti käynnissä, Isla kertoi, ja aloimme ohjata ratsuja kentän poikki. Bexar ravasi verkkaisesti, ja hiljensi mielellään käyntivolttiin. Se talsi voltin laiskasti, ja sain herätellä sitä riuskasti, ennen kuin se huokaisten lähti raviin. Toistimme harjoituksen, ja se sujui vähän paremmin. Ruuna vain hmean niskuroi ja yritti oikoa, mutta sain sen Islan ohjeilla paremmin hallintaani. Sitten oli kiemurien ja ympyröiden aika, ja aloimme työstää hevosia. Kiemura, sitten voltti, kiemura, voltti, ympyrä, ympyrä, kiemura ja niin edelleen. Ratsumme pärskivät kotoisasti, ja huokaisin mielissäni. Kun hevoset taipuivat kuuliaisesti joka suuntaan, Isla laittoi meidät harjoitusravia harjoittamaan. Bexar heilautti korviaan, kun heiluin satulassa kierros kierroksen jälkeen kummallisesti. Kikatimme hillittömästi pomppiessamme holtittomasti satuloissa. Jatkoimme samaa rataa kymmenen minuuttia, ja olin jo poikki! Bexar oli vähän reipastunut ja ravasi ihan hyvin. Taputin sitä ja käännyin katsomaan Islaa odottaen ohjeita.
- Ja loppuun vielä laukat pitkillä sivuilla, lyhyillä ravia, Isla huudahti, ja nostin laukan. Bexar keinahti laukkaan, ja laukkasi tarvittavan ajan hyvin, mutta aika vastahakoisesti. Mutta laukkasi kuitenkin, hymyilin itsekseni. Hiljensin raviin, ja nostin sitten uudelleen laukan. Muutaman kierroksen jälkeen aloitimme loppuverkat, käyntiä ja vähän ravia ympyröillä. Bear ravasi mielestäni ihan kivasti, se oli reippaampi kuin tunnin alussa.
- Kiittäkää heppoja ja ratsastakaa kaartoon, ja sitten alas, Isla kehotti, ja ratsastimme tirskuen Islan ympärille ja laskeuduimme satuloista. Kompuroin taaksepäin jalat hellinä, mutta sain tasapainon pidettyä kurissa ja talutimme hevoset hoidettaviksi.

Hikisinä hoidimme hevoset ja kiirehdimme illalliselle maha kuristen. Pizzan haju saapui neniimme, ja ahmimme pizzat nopeasti suihimme . Valikoin tonnikalapizzaa, ja hörppäsin päälle maitoa. Henkäisimme ihastuksesta nähdessämme mokkapalat, ja hotkimme ne nopsasti . Sitten muistimme, että edessä olisi leirikaste!
- Glunks, nielaisin.
- Avra kiltti, kerro nyt, jooko!
- Niin, meidän pitää valmistautua!
- Niin!
- Voihan nenä!
- Siistiä ja pelottavaa!
- Ei se nyt niin kamalaa ole! Odottakaa niin näette, Avra hymyili salaperäisenä. Kiitimme ruoasta, ja lähdimme kentälle.

Siellä meitä odotti esterata, ja meidät asetettiin jonoon. Minun edessäni oli Charlotte, Humutin, Iitu, Aleksandra ja Isla. Isla oli ensimmäisenä, ja hän lähti juoksuun ja pomppasi yli. Avra oli värvännyt valmentajat heittelemään päällemme kaikenlaista. Lukas virnisteli meillle ensimmäisellä esteelllä, kun viskoi päällemme vesi-ilmapalloja. Kouluvalmentajamme hymyili meille kiusoittelevasti, kun heitti päällemme karkkipapereita JA karkkeja. Avra nauroi iloisesti, kun tähtäili meitä kananmunilla. Avran äitikin oli saapunut paikalle, ja hymyili meille nauravaisena ja kaatoi jotain taikinaa päällemme. Ja viimeisenä, Lukas oli kiirehtinyt viimeiselle esteelle ja heilautti Islan päähän hullunkurisen päähineen, joka oli malliltaan kartongista tehty kokinhattu johon oli liimailtu kuvia hevosista, kartonginpalasia ja askarreltu kukkia. Ja sen päähän oli taiteiltu oikea banaani, jonka sai syödä! Isla söi sen virnuillen, ja seuraavana ollut Hemsku pinkaisi matkaan. Jono hupeni edestäni, ja pian olikin jo minun vuoroni! Juoksin ensimmäiselle esteelle, ja varauduin kastumaa, ja myös kastuin! Yksi pallo läiskähti hiuksiini, ja toinen T-paidan selkämykseen. Yksi poksahti vasempaan jalkaani, ja kirkuen pomppasin esteen yli. Seuraavalla esteellä karkkipaperi takertui hiuksiini, ja yksi karkki tupsahti suuhuni. Tungin sen taskuun ja pinkaisin viimeiselle esteelle, jossa Lukas heitti päähäni hullunkurisen päähineen, samanlaisen kuin kaikille muillekin. Yksi toisensa jälkeen kaikki selvittivät radan. Sitten Avra sitoi silmämme ja pyysi tulemaan yksi kerrallaan luokseen tunnustelemaan.
- Hemsku!
- Isla!
- Charlotte!
- Madde!
- Aleksandra!
- Heli! Nimeni kohdalla tunnustelin tieni Avran luo, ja aloin hiplata hänen antamaansa möykkyä.
- Suolakivi? Kivi? Ei, aa okei. Hm, omena? Ei kun nyt minä tiedän! Peruna! Hihkaisin.
- Joo, oikein. Sitten tämä, hän sanoi ja antoi jotain langan tapaisia.
- Nämä on jouhia.
- Oikein! Entä tämä? Avra toi minulle lukuisia muita tavaroita, kumisuan, jalustimen, karvapehmusteen, valjasrasvapurkin ja muita pikkutavaroita.
- No niin, nyt voit mennä, sitten Iitu! Avra huusi, ja poisti siteen silmiltäni. Lähdin muiden arvausleikin suorittaneiden leiriläisten kanssa nauramaan omille arvauksillemme, johon liittyivät kaikki hoitajat ja yksäreiden omistajat.
- Sitten, Lukas ja Isla, hakisitteko ratsut tänne? Avra huusi tallin suuntaan, josta tulikin Lukas ja Tintti ja Isla ja Nörtti. Vuoniksilla ei ollut satuloita, suitset vain.
- Nyt on viestikilpailun aika, kapulana porkkana. Joukkueet ovat Isla, Chartte, Neea, Hemsku ja Heli, hevosena Nörtti! Sitten Humutin, Cilla, Iitu, Madde ja Aleksandra, ratsuna Tintti! Muodostakaa jonot, ja ai niin, pitää siis kiertää tuo tötsä! No niin, onko valmista? Yksi- kaksi, - kolme! Matkaan! Avra hihkaisi, ja etummaisina olevat Neea ja Madde, ponkaisivat ratsujen selkään ja lähtivät laukkaamaan. Nörtti laukkasi hieman hypähdellen, ja Madde ja Tintti kiitivät ohi. Sitten Tintti karkasi nappaamaan aidan viereltä ruohotupsun, ja Neea ja Nörtti ehättivät takaisin vähän nopeammin kuin toinen joukkue. Minä olin heti toisena, joten pomppasin selkään ja ohjasin Nörtin laukkaan. Se ravasi hieman, ja Cilla ja Tintti laukkasivat tötsän ympäri. Sisuunnuin ja usutin Nörtin kovempaan vauhtiin, ja pääsimme maaliin samaan aikaan Cillan kanssa. Nörtti teki äkkijarrutuksen ja tuiskahdin maahan. Kompuroin kauemmas, jotta Isla pääsi hyppäämään selkään. Nörtti laukkasi tötsän ympäri, ja kiihdytti jonomme lähestyessä. Isla pysäytti orin, ja loikkasi alas selästä. Charlotte ponkaisi selkään ja ohjasi Nörtin tötsää kohti. Nörtti seisahtui äkisti, kun lintu pyrähti lentoon pensaikosta. Charlotte kiihdytti vauhtia ja saapui maaliin vain hieman jäljessä Aleksandrasta ja Tintistä. Aleksandra lykkäsi porkkanan Humuttimen käteen. Charlotte pysäytti Nörtin ja loikkasi alas selästä, jolloin Hemsku ponkaisi jättiloikalla selkään ja alkoi kiriä Humutinta.
- HYVÄ HYVÄ! HYVÄ HYMYTIN,HUMUTIN,HUMUTIN,HUMUTIN,HUMUTIN! Kannustivat Cilla, Iitu, Madde ja Aleksandra.
- KIRI, KIRI, HEMSKU! HEMSKU,HEMSKU,HEMSKU,HEMSKU! Huusi meidän joukkue. Kumpikin ratsukko saapui loppusuoralle, ja kannustus yltyi.
- HUMUTIN JA TINTTI! HUMUTIN JA TINTTI!
- HEMSKU JA NÖRTTI! HEMSKU JA NÖRTTI! Humutin kyyristyi eteenpäin, ja Hemsku teki samoin. Tintin etukaviot kumahtivat maaliviivan yli, sekunnin sadasosan jälkeen myös Tintin. Järjestäydyimme jonoon ja laitoimme kädet ylös, mutta toinen joukkue ehti ensin.
- Ja kisan voittivat siis Tintin joukkue! Avra huudahti. –Tekin pärjäsitte hyvin! Hän hymyili meille. Lukas ja Isla taputtivat, ja taluttivat hymyillen hevoset talliin.
- Ja sitten on tietovisan aika. Samat joukkueet kuin viestissä, olkaa hyvät ja istukaa hiekalle! Avra käski, ja istuuduimme pehmeälle hiekalle.
- Kumpikin joukkue saa vihon, johon kirjoitetaan oikea vastaus. Toistan kysymyksen tarvittaessa, Avra kertoi ja kysyi ensimmäisen kysymyksen.
-Kuka on tallin uusin hevonen? Her Highness, Bexar, vaiko Skjonnhet?
- Laita Bexar, supisimme Neealle, jolla oli kynä. Hän nyökkäsi, ja kirjoitti kauniilla käsialalla ” Bexar”.
- Pohjiksen aloitusvuosi?
- Oisko 2018, arvioimme yhteistuumin.
- Minun toinen kansallisuuteni?
- Saame, tai no, saamelaisuus, Hemsku supisi.
- Montako hevosta talliin mahtuu? 25, 30, vai 35?
- Eikö se ollut että ”talliin mahtuu 11 yksityistä ja 19 tallin hevosta”. Eli se on 30 hevosta, laski Charlotte hiljaa.
- Minkä niminen järvi on tallin lähellä?
- En kyllä muista, huokaisin.
- En minäkään, myötäili Isla.
- Jepulis, Neea säesti.
- Minä muistan, Hemsku sanoi ja kirjoitti järven nimen paperille.
- Tallin kuuluisin karkailija?
- Ymmi, kuiskasin.
- Minä nimisiä ovat kolme muuta eläintä? Kirjoittakaa ne.
- Wali, Charlotte kertoi.
- Stasja, muisti Neea.
- Muistaako kukaan sen kissan nimeä? Isla kysyi anovasti.
- En, kaikki sanoivat huokaisten. Neea kirjoitti siihen viivan.
- Kuka on tallin estevalmentaja?
- Lukas Bennett, sanoimme kaikki yhdessä. Neea raapusti sen vihkoon.
- Mistä Solo on kotoisin?
- En kyllä muista, kuiskasin.
- Minä taidan muistaa, Neea sanoi siristellen silmiään, ja kirjoitti tietonsa kohtaan 9.
-Kuka perusti Pohjoistuulen alunperin? Olimme hiljaa hetken. Emme muistaneet sitä, joten Neea kirjoitti taas viivan ja ojensi vihon Avrelle.
- No niin, nyt on tietovisa kilpailtu! Sitten vieä Pohjiksen valan vannonta ja sitten pelletin syönti ja kieriminen hiekassa, sitten pääsette mökkeihin nukkumaan! Avra hymyili meille kiusoitellen, ja käski medän toistaa se, mitä hän sanoi.
- Minä vannon, kautta kiven ja kannon.
- Minä vannon, kautta kiven ja kannon, toistimme.
- Että autan aina jokaista, jokaikistä hevosta, jota vain tarvitsee auttaa, tai vaikka riimua laittaa.
- Että autan aina jokaista, jokaikistä hevosta, jota vain tarvitsee auttaa, tai vaikka riimua laittaa, vannoimme totisina.
- Että rakastan jokaista eläintä, kissaa, koiraa, hevosta tai ponia, ne ovat kaikki somia!
- Että rakastan jokaista eläintä, kissaa, koiraa, hevosta tai ponia, ne ovat kaikki somia!
- Lupaan niitä rakastaa, ei tunteitaan saa pakastaa! Avra hihkaisi, ja hihkaisimme perässä.
- No niin, siinä se, ja sitten pelletin syönti. Saa sylkäistä, jos tahtoo, Avra julisti ja ojensi kaikille ruskean pikkuisen pötkylän. Laskimme kolmeen, ja asetimme pelletin kielillemme. Pureskelimme vaitonaisina. Hetken kuluttua jokainen oli pureskellut ja niellyt pelletin, ja hälisimme tirskuen.
- Yöh, se oli ällöttävää!
- Olin jo sylkäistä sen pois, mutta sain sen pidettyä suussani!
- Ja sitten kieriskely hiekassa, Ara käskytti, ja menimme makaamaan hiekkaan ja kierähtelimme siinä hetkisen.
- Noin, kiitokset leirikasteesta! Nyt voitte mennä mökkeihin. Iltapalaa on tarjolla 45 minuuttia. Hyvää yötä kaikille, herätys on huomenna aamukahdeksalta!

Kikatellen hoipersimme mökkeihin, ja menin suihkuun, jossa oli mukavan lämpöistä vettä. Kun olin ollut siellä pienen ikuisuuden ja vaihtanut pyjamaan, päästin odottelevan Islan suihkuun ja lähdin iltapalalle. Söin muroja ja leipää, ja sipsutin nurmen poikki takaisin mökille. Hipsin vessaan pesemään hampaani. Luikahdin ulos kylppäristä ja menin sänkyni luokse. Kaivoin esiin kännykän ja laitoin viestin äidille:
” Kaikki ok. Öitä, en jaksa enää kirjoittaa.”




Vastaus:

Oi miten ihana tarina! Sait Bexarinkin toimimaan oikein hyvin :)

Kirjaan tästä sulle kaappiin tarinamerkinnän ja 100v€ ;) (Saat siis tottakai palkkaa leiritarinoista sen bonuksen lisäksi :D)

- Avra P.

Nimi: Cilla

14.05.2018 22:55
Suljin kotioven takanani ja kuulin kun koirani Raju jäi räksyttämään sisälle. Reipas bordercollie luuli pääsevänsä jo kolmannelle lenkille tänään, mutta oli joutunut pettymään kun suljin sen koiraportin sisäpuolelle. Tiesin, että se kiipeäisi tarvittaessa portin yli, mutta vain miellyttääkseni vanhempiani suljin portin. Ajatukseni katkaisi se, kun Spotifysta vaihtui jokin menevä biisi joka särähti täysillä korviini. Samalla kun hiljensin musiikkia kännykästäni, vilkaisin kelloa. Se näytti puolta kahta, joten minulla olisi aikaa tallustaa bussipysäkille kymmenen minuuttia. Olin tänään päässyt jo puoli yhdeltä koulusta, joten olin kiirehtinyt kotiin ja vaihtanut siistit kouluvaatteeni, noh, ei niin siisteihin tallivaatteisiini, syönyt välipalaa ja napannut jo eilen illalla valmiiksi pakatun tallireppuni. Tänään pääsisin varmaankin ensimmäistä kertaa Myyn selkään ja melkeinpä pompin innosta. Tamma oli niin kaunis ja varmasti upea myös ratsastaessa. Varmaan ihan erilainen kuin pystyyn kuolleet tuntihevoset, joilla olin harjoitellut ja oppinut ratsastusta.

Bussi pysähtyi Pohjoistuulen Tilan lähellä sijaitsevalle pysäkille, kiitin bussikuskia, vanhempaa naista ja hyppäsin ulos lämpimään kevätilmaan. Ulkona oli lähes +30°c lämmintä ja minulla oli hengittävin urheilupaitani päällä. Tällä ilmalla olisi kelvannut kulkea minishortseissa, mutta kuvittelin kivun, kun paljas iho hankaisi satulaan, auts auts ja auts. No, olin joutunut laittamaan ”kevyet, hengittävät ratsastustrikoot”, vaikkei tuo mainospuhe täysin paikkaansa pitänytkään. No jaa, mitä sitä valittamaan, pääsisin ratsastamaan Myyllä!
Saavuin tallipihaan, suuntasin ihanan viileään talliin ja suuntasin taukotupaan, jossa kaappini oli. En ollut vielä kerennyt viedä mitään tavaroitani sinne, mutta nyt jätin ratsastuskypäräni,- hanskani -ja saappaani sinne. Suljin kaapinoven, suuntasin Myyn karsinalle ja huomasin sen olevan puhdas. Tuuletin mielessäni ”jes ei tarvitse siivota” ja menin katsomaan tuntilistaa. Myy ei menisi tunneilla, joten voisin itse ratsastaa sen. Tamma olisi varmasti iloinen päästessään sisälle.

Mitä vielä, nähdessään minut Myy käänsi peränsä ja meni tarhan perimmäiseen nurkkaan. Fiksu eläin, tajusi kai että jos joku hakee sen sisälle helteellä = se joutuu töihin. Minulla meni hetki saada Myy sisälle, sillä se käveli minua karkuun, kunnes antoi kiinni. Minusta oli samalla huvittavaa, että hevonen yritti vältellä töitä näin, mutta hikoiltuani mietin että tämä ei ollut huvittavaa. Talutin Myyn ulos tarhasta ja se yritti jyrätä syömään. Vetäisin kevyesti, mutta napakasti narusta ja Myy lähti päätään roikuttaen mukaani talliin.
- Olisit iloinen päästessäsi hetkeksi viileään, naurahdin tammalle. Se mulkaisi minua hieman sarkastisesti, jos sen niin voi kuvailla.
Kiinnitin Myyn karsinaansa ja hain harjat. Harjasin tamman reippaasti, sillä se ei ollut likainen. Putsasin kaviot ja kun palautin harjat, huomasin että tuntilaiset olivat alkaneet siirtyä hevosiensa luo. Päätin etsiä Avran, sillä en tiennyt kummalle kentälle voisin mennä.

Koputin toimistonoveen. Avran ääni kuului oven läpi ja avasin oven.
- Moi, aattelin nyt liikuttaa ton Myyn, sanoin ensimmäiseksi.
- Aivan joo, se ei meekkään tänään tunneille, Avra vastasi.
- Mietin et kummalle kentälle me voidaan sen kanssa mennä? kysyin.
- Hmm, riippuu ootko menossa samaan aikaan ekan tunnin vai tokan tunnin aikana? Avra kysyi minulta.
Vilkaisin rannekelloani. Kello oli vasta puoli kolme.
- Ensimmäinen tunti on aloittelijoiden tunti, toisella tunnilla hypätään, eli koulukenttä ois vapaana, Avra lisäsi.
- No voisin tulla auttelemaan siihen aloittelijoiden tunnille, jos meen sit Myyn kanssa sinne koulukentälle, vastasin hetken mietittyäni.
- Juu kiitos, apua tarvitaan aina. Voisit mennä auttamaan hevosten kuntoon laitossa, varsinkin varustamisessa. Kyllä siellä varmaan joku muukin on auttamassa, Avra sanoi minulle.
Nyökkäsin ja poistuin toimistosta. Kävin irrottamassa Myyn ja annoin sen jäädä karsinaansa odottamaan. Tamma saisikin nauttia viileydestä yli tunnin.

Näin erään tytön hakevan nuoremman tytön kanssa jonkun hevosen harjapakkia, joten päätin kysyä ketä voisin auttaa.
- Moi, oon Cilla. Lupauduin auttamaan näitä ekatuntilaisia ja mietin et ketä voisin auttaa?
- Ahaa, moi! Oon Iitu ja nooh, kukaan ei laita Bexaria kuntoon, sillä menee tuo Silja, itsensä Iituksi esitellyt tyttö kertoi.
- Joo kiitos, hymyilin ja otin Bexarin harjat hyllystä.
Ruunan ratsastaja, Silja seisoskeli karsinan edessä ja katseli rauhallista ruunaa, joka katseli menoa tallissa. Se tuntui olevan sulkeutunut omaan maailmaansa, kun muut hevoset liikehtivät ja ääntelehtivät.
Vihelsin ja kutsuin Bexaria nimellä, jolloin ruuna käänsi päänsä. Vilkaisin Siljaa, joka katsahti ensin minuun ja sitten uudelleen ruunaan.
- Moi, mä olen Cilla ja avustan sua tällä tunnilla, kerroin tytölle. Hän nyökkäsi, muttei vastannut mitään.
Laskin harjapakin maahan, nappasin riimunnarun Bexarin karsinan edestä ja avasin liukuoven. Ruuna käänsi päänsä minua kohti, hamusi sormiani ja antoi minun kiinnittää itsensä ilman turhia tappeluita.
- Haluatko tulla harjaamaan? kysyin Siljalta. Hän nyökkäsi taas ja otti harjan pakista, tuli kanssani karsinaan ja alkoi harjaamaan Bexarin tummaa kaulaa tarmokkaasti.
Hetken siinä harjattuamme Silja alkoi puhumaan minulle,
- Bexar on mun lemppari, se on niin kiltti ja nätti!
- Onhan se munkin mielestä tosi kiva ja varmasti kiva ratsastaakin, vastasin hymyillen.
- Etkö sä sitten ole ratsastanut sillä? Silja kysyi ihmetellen.
- En, aloitin vasta viime viikolla täällä. On mulla hoitohevonen, Myy, vastasin ja katsahdin Bexarin selän yli Siljaa, joka oli kyykistynyt harjaamaan poniruunan jalkoja.
- Sit sulta on jäänyt paljon kokematta! Silja huudahti ja sai samalla päätään lepuuttavan Bexarin kääntämään päätään ihmettelevästi.
- Noh, taidan olla myös vähän pitkä tälle herralle, totesin ja naurahdin.
- Haluatko sä ottaa kaviot vai otanko mä ne? kysyin jatkokysymyksen.

Saimme Siljan kanssa Bexarin valmiiksi ja pian koko tuntiryhmä pääsi Avran johdolla siirtymään koulukentälle. Avustin Siljan ruunan selkään, säädin hänelle jalustinhihnat, sekä satulavyön sopivalle ja kävelin hänen vierellään. Silja vaikutti luottavan täysillä Bexariin, sillä hän roikotti jalkojaan rennosti ilman jalustimia. Kun tuntia oli kulunut ehkä puolisen tuntia, Avra sanoi ettei Silja ei tarvitsisi enää apua ja että voisin mennä laittamaan Myyn valmiiksi. Lähdin talliin ja puhkuin intoa.

Kiinnitin Myyn uudelleen kiinni. Tamma näytti nyrpeälle, kun joutui lopettamaan taukonsa. Lukaisin nopeasti sen hoito-ohjeet ja hain Myyn pintelit. Käärin sen jalkoihin pintelit napakasti ja rapsutin tammaa. Se näytti hetken iloisemmalle, kunnes näki satulan. Myy ei kuitenkaan muuttunut myrskynmerkiksi tai ruvennut riehumaan, kuten yksi vanha hoitoponini, vaan seisoo tyynesti, hieman niskojaan nakellen paikallaan ja odotti että saan satulan aseteltua sen selkään. Sain satulavyön tiukattua, hain omat varusteeni ja Myyn suitset. Puin tammalle sen suitset, painoin kypäräni päähäni ja vedin hanskat käteeni. Kello näytti jo kymmentä vaille neljää, joten päätin siirtyä odottamaan koulukentän tuntumaan.

Tuntilaiset näyttivät lopettelevan järkyttävän helteen takia jo hieman aikaisemmin, joten pääsin Myyn kanssa kentälle. Talutin Myyn selkään-nousu jakkaran luo, tiukkasin vyötä hieman ja laskin jalustimet molemmilta puolilta. Sitten kipusin tamman selkään. Se tuntui kapealle ja suurelle. Tiukkasin vyötä vielä hiukan ja näin Avran katselevan minua.
- Tarvitsetko apua? nainen kysyi minulta.
- En, naurahdin ja laitoin jalustimet oikean mittaisiksi.
Avra lähti estekentälle ja minä aloin ratsastamaan.

Myy tuntui kevyelle. Aivan erilainen kuin ne Suomenhevoset joilla olin ratsastanut. Tamma käveli melko reipasta käyntiä, joka loppui hetkessä kun keräsin ohjat käteeni. Myy muuttui tahmeaksi ja pysähteli omia aikojaan, vaikka yritin pitää sen pohjeavuilla pysymään kokoajan liikkeessä. Aloin miettiä, mikä tehtävä olisi hyvä ja päätin aluksi ratsastaa voltteja joka kulmiin, sekä pysähdyksiä joka sivun keskelle. Myy liikkui edelleen hieman haluttomasti, mutta reippaammin kuin äsken. Pidin kokoajan itseni terävänä. Oli kuuma ja Myy selvästi protestoi sitä liikkumalla laiskasti. Ohjasin sen volteille ja tamma taipui hyvin, vaikka yrittikin hieman oikoa. Pysähdyksissä se jaksoi seisoa, vaikka olikin hieman hankalampi saada se liikkumaan reippaasti pysähdyksien jälkeen.

Aloin ottamaan ravia pätkittäin, isoa pääty-ympyröitä. Puolet ympyrästä menin ravia ja toisen osan käyntiä, pitkät sivut reipasta käyntiä, pysähdyt edelleen keskelle. Myy alkoi liikkumaan halukkaammin kun otin ekan ravipätkän. Jo ravi tuntui suurelle, mutta se oli kuitenkin pehmeää. Aluksi kevensin, mutta lopulta siirryin harjoitusraviin. Myyn selässä oli helppo istua.
Ainut erimielisyys Myyn kanssa syntyi, kun pyysin sitä peruuttamaan. En tiedä käytinkö vääriä apuja vai apuja liian epäselvästi, sillä tamma potkaisi toisella takajalallaan taakse ja kieltäytyi peruuttamasta. Kun yritin tarpeeksi se onnistui. Otin välikäynnit ja huomasin että Myykin oli alkanut hikoamaan. Tamma oli hyvässä kunnossa ja tiesin, että tämä helle otti jopa sitä pattiin. Vilkaisin rannekelloani, joka näytti että olimme menneet noin puoli tuntia. Päätin että otan pari laukkaympyrää ja sitten loppuravit ja käynnit.
Siirsin Myyn laukkaan käynnin kautta. Ensimmäiset askeleet töksäyttivät aika pahasti, mutta totuin melko nopeasti ja toisella ympyrällä laukka ei ollutkaan enää niin töksäyttelevä. Ympyröillä Myy haki takapäätään alleen ja meni hieman peräänantoon. Sen laukka oli suurta ja tuntui, että edes laukkaympyrä ei riittänyt sille täydeksi liikkumatilaksi.
Loppuraveissa löysäsin ohjaa ja annoin Myyn venyttää kaulaansa, joka oli yllättävästi virhe. Päästyään portin kohdille Myy päätti heittää pari pukkia, jolloin melkein tipahdin. Onneksi pukit eivät olleet jättimäisiä, vaan sellaisia joita helteessä työskentelevä ratsu heittää. Keräsin itseni, nousin kunnolla satulaan ja jatkoin loppuraveja, edelleen löysillä ohjilla, muttei sellaisilla että tamma saisi yhtäkkiä napattua ohjat itselleen. Ravattua vielä hetken, siirsin käyntiin ja annoin Myylle täysin vapaat ohjat. Tamma vaikutti rauhalliselle ja uskalsin laskea jalustimet pois jaloistani. Myy ilmeisesti odotteli, että otan sen kaartoon ja nousen alas selästä. Sen teinkin parin kävelykierroksen jälkeen. Nostin jalustimet, löysäsin satulavyötä ja talutin tammaa hetken maastakäsin. Kun kello oli varttia vaille viisi, joten avasin kentän portin ja talutin Myyn ulos. Se pyrki taas syömään vihreää, ihan kuin sitä ei sen tarhassa olisi.

Vein Myyn karsinaan, riisuin sen suitset ja kiinnitin sen riimuunsa. Tamma seisoi hieman odottaen paikoillaan, kun irrotin satulavyön.
- Mitä mietit? kysyin siltä. Myy käänsi päänsä, hamusi sormiani ja sitten kättäni.
Kun vein varusteet takaisin ja pesin Myyn suitset, mietin ratsastustani. Paljon piti vielä tehdä, jotta olisin läheskään Myyn tasolle sopiva ratsastaja, vaikka tamma olikin loistava opettaja. Se ilmoitti kaikki virheeni, ensin vähitellen ja sitten yhtä nopeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuin sanoen ”et huomannut pientä vinkkausta, tarvitset isomman”. Hain Myyn harjat, menin sen karsinalle ja laskin harjapakin maahan. Aloin kääriä pinteleitä ja kun olin sen saanut tehdyksi, aloin harjaamaan Myyn hieman hionnutta karvaa. Tamma selvästi nautti, kuulin sen tyytyväiset puhallukset. Putsasin myös kaviot ja selvitin harjaa, vaikkei siinä hirveästi hommaa ollutkaan. Päätin jättää Myyn taas sisälle, sillä ei olisi kauaakaan aikaa kun muut hevoset otettaisiin sisälle, olihan kello jo 18.05. Laskin tamman irti ja laitoin sen päitset, sekä riimunnarun koukkuun karsinan eteen. Nappasin mukaani harjat ja pintelit, vein ne paikoilleen. Bussini lähtisi 18.45 joten kerkeäisin vielä sekoittamaan Myyn ruuat. Menin rehulaan, otin Myyn ”ilta”-ämpärin ja laitoin sinne Protein Mixiä ja Sport Mixiä 2 dl. Laitoin samalla aamuruuat, joihin tuli samat määrät kumpaakin. Sitten pilkoin iltaruokaan pari porkkananpalaa ja loput aamuruokaan. Laitoin ämpäreihin kannet päälle ja laitoin ne hyllylle odottamaan jakoaan. Sitten menin toimistoon, vaihdoin saappaani rentoihin (ja rikkinäisiin) super stareiheni, laitoin kypäräni ja hanskat kaappiin, jonka jälkeen suljin ja lukitsin kaapin. Sitten lähdin kävelemään bussipysäkille.


Vastaus:

Huh, aikamoinen helle! Muistahan varoa ettei käy huonosti, +20 astettakin on jo aika rankkaa ;)

Tykkäsin kovasti! Myy on kyllä hyvä opettaja :D Saat tarinamerkinnän ja 70v€ :)

- Avra P.

Nimi: Heli

14.05.2018 18:09
Mainio keskiviikko
Syöksähdin eteisen ja potkaisin kengät jaloistani. Kiiruhdin portaat ylös huoneeseeni ja viskasin reppuni oven viereen. Kipitin portaat alas keittiöön haukkaamaan välipalaa, eli ruisleipää kinkkuviipaleella kurkkujen kera. Hörppäsin maitoa aika ajoin, ja sitten hölkkäsin ulos pihalle. Nappasin pyöräni ja lähdin polkemaan kohti tallia. Olin päättänyt tänään huhkia kunnolla ja hankkia rahaa! Tänään oli ratsastustunnit, voisin auttaa tunneilla. Ja voisin putsata karsinoita ja tehdä muita talliaskareita, koska huomenna olisi vapaapäivä! Koko päivä tallilla, jes!

- Kissojen viikset ja kasteiset kukat, kuparipannut ja viirukkaat sukat, ystävän kirjeen kun postista saa, mikä vois olla sen mukavampaa! Laulelin The Sound Of Music- musikaalin laulua ” Mikä vois olla sen mukavampaa”. Katu oli autio, joten hoilotin sydämeni kyllyydestä.
- Ruskean ponin kun selässä laukkaan – tai no, valkean Ymmin kun selässä laukkaan, vääntelin sanat sopivammiksi. Huomasin Pohjoistuulen tilan katon kuusien seasta, ja poljin nopeammin ja hetkessä olinkin jo perillä. Hevoset hirnuivat tarhoissaan ja ravailivat ympäriinsä. Pomo pukitteli riehakkaana tarhassaan, ja Charloten toinen hevonen Bentley seuraili sen touhuja ja lähti mukaan pukkilaukkaan. Heta ja Sissi rapsuttivat toisiaan. Huomatessaan minut Sissi hirnahti ja Heta vastasi. Tammat kulkivat kauemmas minusta ja jatkoivat hellittelyhetkeään. Ymmi vilkaisi minua tarhan nurkasta ja jäi napsimaan ruohoa.
- Tulen pian takaisin, rakas! Huusin tammalle. joka jäi nyreänä toljottamaan, kun pujahdin talliin riimun hakuun. Tungin riimunnarun taskuuni porkkanapalojen kera, ja riimua kantaen palasin tarhoille.
- Ymmiii! Ymmiii! Kukaan ei hirnahtanut, hörähtänyt, pärskähtänyt. Juoksin tarhalle ja huomasin tarhan nurkassa jotain outoa. Kiirehdin sinne, ja näin aidan laudan. Se oli irronnut, ja siihen oli tarttunut muutama valkoinen jouhi.
- Ymmi on karannut, puuskahdin ja lähdin tallustelemaan tallipihalla.
- Hyi! Ymmi seis! Kuulin huudon lantalan suunnasta. Juoksin sinne nopeasti ja puuskuttaen vilkaisin näkymää: Ymmi kahlasi jalat ruskeina lantalassa, ja hätääntynyt tyttö kuikuili lantalan vierestä tammaa ja kurotteli riimunnarua.
- Ymmi! Huudahdin toruvasti ja rapistelin hevosnamipussia. Ymmi kiiruhti saman tien pussin luokse lannalta haisten.
- Kiitos, kun yritit ottaa sen kiinni! Sanoin tytölle.
- Joo, eipä mitään. Minä olen Neea! Hän esittäytyi.
- Hei , Neea, minä olen Heli, sanoin ja irvistin tammalleni, joka heilutteli päätään. – Yök, mikä haju! Tämä hepo taitaa joutua pesulle. Ymmin selkä oli lannan sijaan mutainen, joten talutin sen pesupaikalle. Neea tirskahti ja tarjoutui auttamaan minua.
- Ymmi on aika söpö, kun se on puhdas, Neea sanoi, kun oli kiikuttanut meidän molempien tallikassit kaapeille.
- Samaa mieltä, nyökkäsin ja irrotin vesiletkut, joita oli sopivasti kaksi, seinästä. Ojensin toisen Neealle, ja pidin toisen itselläni. Käänsin ne auki, ja vesi pulppusi jääkylmänä maahan, jonne letkun suuntasin. Asetin sormeni veteen, ja kun se oli sopivan lämmintä, ohjasin sen Ymmin jalkoihin.
- Pese sinä selkä, nin minä pesen jalat, sanoin Neealle, joka laittoi kuuliaisesti veden virtaamaan kimon selälle. Ymmi seisoi valppaana, mutta ei hypähdellyt. Kyykistyin jalkojen puoleen, ja lanta irtosi sen jaloista haisevina kokkareina. Kun etujalat olivat puhtaat, Siirryin takajalkoihin ja valutin vettä niihin.
- Ymmin selkä alkaa olla putipuhdas, ovatko jalat hyvät? Neean ääni kysyi.
- Joo, olen valmis, vilkaisin Neeaan ja väänsin letkun kiinni. Ymmi rentoutui, kun vesi ei enää kastellut sen karvaa. Se rupesi hajamielisenä nypläämään hiuksiani. Nyppäisin ne pois sen huulista, ja tamma käänsi päänsä mielenosoituksellisesti. Kuivasimme tamman huolellisesti, ja asetin loimen sen selkään. Napsautin sen vyöt kiinni, riimu päähän ja karsinaan.
- Hei minun pitää nyt lähteä äidin käskystä kotiin kun on serkun synttärit ja minun pitää auttaa äitiä etsimään lahja, Neea pyöräytti silmiään, ja lähti oleskeluhuoneeseen. Rapsuttelin Ymmin otsaa.
- Nyt kannattaa alkaa hoitamaan hevosia, tunti alkaa puolen tunnin kuluttua! Avran ääni kajahti. Muistin, että maanantaisin oli aloittelijaryhmän tunti.
- Ai hei Heli, haluatko taluttaa? Avra kysäisi sivumennen samalla, kun ohjaili muita hoitajia lapsia avustamaan.
- Joo.
- Tunnilla on ratsuina Tintti, Tara, Heta, Vili ja Bexar, Hetalla ei ole taluttajaa, jospa sinä taluttaisit? Avra pyysi.
- Heta käy oikein hyvin, minä menenkin tästä nyt, hymähdin Avralle ja kiiruhdin Hetan karsinaan, jossa sitä harjasi jo ehkä yhdeksänvuotias poika. Hänellä oli pisamainen iho ja vaaleat hiukset.
- Moi, oletko taluttaja? minä menen Hetalla, menin viime kerrallakin ja se on minun lemppari! Poika julisti reippaasti. Hän sanoi olevansa Aaron, ja hän oli jo harjannut Hetan. Avustin häntä kavioiden puhdistuksessa, ja nostimme satulan vuoniksen selkään.
- Mitä ovat pintelit?
- Sellaisia nauhoja, joka kierretään hevosen jalkoihin.
- Entä kouluratsastus?
- Ratsastustyyli.
- Miksi joillakin hevosilla on takki? Niin kuin tuolla valkoisella? Hän osoitti Ymmiä.
- Ettei niillä ei ole kylmä. Se on muuten oikeastaan loimi.
- Mikä on sinun hoitsusi?
- Ymmi, se valkoinen, vastailin. Aaron kyseli koko ajan, ja olin helpottunut kun saimme Hetan varustettua.Lapset nousivat satuloihin, ja asetuimme jonoon. Aloimme kiertää kenttää rauhallisessa käynnissä. Hetan edessä kulki Bexar, jota talutti toinen tytöistä jotka olivat olleet katsomossa.
- Harjoitusravia! Huudahti Avra, ja hevoset vaihtoivat verkkaiseen raviin. Ratsastajat pomppivat satuloissaan hieman holtittomasti ja nauroivat iloisina. Avra käski tehdä kahdeksikkoja, ja lapset ohjalivat tarkasti hevoset tekemään laajahkoja kaaria.
- Pidä kevyt ohjastuntuma, kuulin Iitun sanovan takanani. Hetan otsatukka heilahteli ravin tahtiin, ja Aaron nojautui eteen taputtamaan sen kaulaa. Heta pärskähti ja ravisti kaulaansa, ja Aaron kiljahti. Hän tusikahti puruihin, ja Heta nuuhkaisi häntä hämmästyneenä.
- Sattuiko? Kumarruin hänen puoleensa. Varauduin itkuun, mutta poika hymyili leveästi.
- Jeee! vielä 99 kertaa, niin olen oikea ratsastaja! Hän huudahti Hymyilin hänelle ja autoin takaisin selkään.
- Haluatko jatkaa ravissa, Aaron? Avra kysyi.
- Joo. Lopputunti koostui pääasiassa ympyröistä ja kahdeksikoista ja keventämisen harjoittelusta.
- Sitten kaartoon! Heta ja Tara jatkavat edistyneessä esteryhmässä, joten Saara ja Aaron, voitte jättää hevoset Adalminalle ja Jennalle, Avra kertoi, ja uudet, vanhemmat ratsastajat virtasivat kentälle. Ykis heistä otti Hetan hoiviinsa, ja Aaron lähti huiskuttaen äitinsä mukaan kotiinsa. Päätin lähteä talliin töitä kärkkymään, koska olin luvannut lähteä tallustelulenkille maastoon Charloten ja Pomon kanssa.
- Heips, minä olen Cilla! Oletko sinäkin hoitaja? Sanoi pirteä tyttö, joka hyppelehti oleskelutuvasta.
- Joo, olen Heli.
- Ai joo, Ymmin hoitaja, eikö niin? Puhdistettaisiinko varusteet? Cilla puheli.
- Sopii! suostuin tyytyväisenä sitä, että saisin tehdä jotain työtä.

Potkaisin satulahuoneen raskaan oven auki ja pujahdimme sisään. Satulat kiiltelivät ja kuolaimet hohtivat kilpaa auringon kanssa. Cilla penkoi ” Yhteiset varusteet” koppaa, ja bongasi satulasaippuan, satularasvan ja sieniä. Etsin tovin aikaa ämpäriä, ja kun löysin sen, täytin sen kädenlämpöisellä vedellä. Aukaisimme saippuapaketin, ja kastimme sienemme veteen. Sipaisin saippuaa ja aloitin satulasta. Pyyhin satulasiiven, ja sen alla olevia solkia ja muita osia. Välillä, kun sieni kävi liian kuivakaksi, kastin sen uudestaan ja hieraisin saippuaa. Pikkuhiljaa nahka alkoi kiillellä, ja pyyhkäisin viimeisen mutatahran pois ja jätin satulan telineelle kuivumaan. Cillan satula nökötti jo toisella telineellä. Avasin suitsien remmit, ja pian suitset olivat yhtenä möykkynä löytämälläni puulaatikolla. Aloin nostella remmejä ja puhdistin huolellisesti myös soljet. puhdistin altaassa kuolaimet, ja laskin ne laatikolle. Hetken kuluttua sain hihnat puhtaiksi, ja aloin koota niitä suitsiksi. Ensin turpahihna ja leukahihna menivät sekaisin, mutta ratkaisin suitsiongelman , joskin aika mutkikkaasti . Kieli poskessa onnistuin saamaan kuolaimet vasemman poskihihnan paikalle, ohjat leukaremmeiksi, turpahihnaksi otsapannan ja niskahihnaksi leukahihnan…. No, sitten aloimme rasvata satuloita, ja ne rupesivat näyttämään hyvinhoidetuilta kisavarusteilta. Tajusimme liian myöhään, että suitset pitäisi rasvauksen jälkeen koota uudestaan, joten jouduimme taas töihin.

Päätimme mennä pesupaikalle suojien kanssa, ja aloimme laskea vettä suojiin. Niistä irtosi hiekkaa ja pölyä, sekä vähän mutaakin. Harjasimme ne puhtaammiksi, ja ripustimme ne kuivumaan vierekkäin. Harjat olivat ihan puhtaat, joten se siitä. Vilkaisin kelloa, ja huomasin, että estetunti päättyisi viiden minuutin kuluttua.

Ymmiä taluttanut nainen hoiti hevosen nopeasti ja soi minulle hymähdyksen, ennen kuin kiirehti merkkiratsastusvarusteineen pois tallista. Lähdin hellimään Ymmiä ja muistin, että Chartte tulisi viiden maissa, ja siihen oli puoli tuntia aikaa. Läksin satulahuoneeseen ja valikoin sen vaaleansinisen riimun ja siihen mätsäävän vaaleansinisen riimunnarun. Joukon jatkoksi napasin myös harjapakin, ja avasin Ymmin karsinan oven kyynärpäilläni. Se aukeni narahtaen, ja tajusin liian myöhään että Ymmi pääsi pujahtamaan välistä.
- Ymmi! Laskin harjapakin ja säntäsin tallihuoneeseen. Muistin, että omenani oli laukussa Ymmille varattuna. Siellä istuskeli monta tallilaista, Raza, Cilla, Isla ja Hemsku.
- Hei mitä nyt? Huudahti Hemsku.
- Ymmi karkasi! Huikkasin, ja muut ryntäsivät perääni. Ymmi oli jo painellut pihalle ja mennyt nyhtämään ruohoa kauemmas. Lähestyimme sitä viattomina puolikaaressa, ja se peruutti tallin nurkkaan ja tajusi olevansa ansassa. Se huokasi, ja riiputti päätään antautuneena. Pujotin riimun sen päähän, ja kiitin tyttöjä. He nauroivat ja lähtivät tupaan hengailemaan, ja minä kiikutin Ymmin karsinaan ja sidoin sen tiukasti kiinni. Charlotte tuli seisoskelemaan Ymmin karsinalle.
- Kuulin Ymmistä. Olet sinä melko ryökäle, hän vinoili tammalle, joka huokasi ja luimisti pahantuulisena. Aloin harjata tammaa hymyillen, ja pintapöly lähti nopeasti ja sukkelasti irti. Puhdistin sen kaviot ja rapsuttelin sitä, ja äkkiä minua houkutti ratsastaa. Kyllä se varmaan pelkällä riimulla onnistuisi. Sidoin riimunnarun toisen pään renkaaseen, ja nostin ”ohjat” kaulalta. Minulla oli jo kypärä päässä, sillä pidin sitä aina päässä hoitaessa. Charlotte oli laittanut Pomolle suitset ja sanoi ratsastavansa ilman satulaa. Minä kerroin omasta päätöksestäni, ja talutimme tirskuen hevoset ulos. Saimme pompata tosissamme päästäksemme selkään, ja kun sen olimme tehneet, lähdimme metsään.

Charlotte ohjasi Pomon syrjäiselle, neulasten peittämälle polulle. Liukastelin selässä ja puristin jaloilla. Rentoutin jalat ja annoin niiden riippua, ja pysyin selässä paremmin. Hevoset kävelivät rauhallisina metsäpolkua Ymmi tuntui reippaalta ja pehmeältä allani, ja se pärskyi innokkaasti. Vartin päästä Charlotte nosti ravin. Rytmi meni sekaisin ja pompin selässä kuin perunasäkki.
- Laukka on helpompaa, huikkasi Chartte olkansa yli ja antoi laukka-avut. Ymmin keinuva askel oli mukava ja keveä, ja siihen oli helppo mukautua. Nauroin iloisesti. Charlotte oli oikeassa, laukassa oli paljon helpompaa! Tuntui, että olisin voinut laukata loputtomiin. Charlotte hidasti käyntiin, ja osoitti peltoa, joka oli edessämme.
- Kumpi eka toisella laidalla? Hän haastoi, ja ohjasi Pomon laukkaan. Se ampaisi matkaan, ja Ymmi syöksähti perään. Pomo teki edessämme äkkijarrutuksen, kun huomasi mehukkaan ruohotupon. Se kumartui haukkaamaan sen, ja virnuilin Chartelle kun nelistimme eteenpäin.
- Pomo haloo, jätä nyt se tuppo! Missä sinun kilpailuhenki on? Chartte motkotti ja ajoi eteen Pomoa, joka lähti huokaisten ravaamaan etanavauhtia. Sitten se näki Ymmin valkoisen hännän heiluvan kaukana edessä, ja se lähti hurjaan vauhtiin kirimään. Eihän se tahtonut kakkoseksi! Ymmi lisäsi vauhtia, ja saapui rutkasti aiemmin maaliin. Käännyin vinoillen Charloten ja Pomon puoleen.
- Mitäs jäit syömään, Charlotte nauroi Pomolle, joka näytti harmistuneelta.

Saavuimme tallin pihaan puolen tunnin päästä, ja talutimme hepat talliin ja hoidimme ne. Kiikutimme ne tarhaan, ja jäimme puhdistelemaan jutellen karsinoita. Ymmin karsina oli sotkuinen, ja meni tovi puhdistaa se. Kärräsin lannat lantalaan ja levitin uutta purua. Puhdistin vielä Hetan, Böön ja Verun karsinat. Hommat hoituivat kädet rasituksesta täristen. Charlotte puhdisti Pomon lisäksi Bexarin, Nörtin ja Sissin. Siivosimme yhteisvoimin Lukan boxin, ja lähdimme hiukopalalle typötyhjään oleskeluhuoneeseen. Kello oli puoli seitsemän (illalla tietenkin ).Avra kurkisti oleskeluhuoneeseen ja äkkäsi meidät.
- Ai moi, haluatteko auttaa iltatallin teossa? Hän kysäisi. Nyökkäsimme ja seurasimme Avraa satlariin. Hän ojensi minulle Ymmin, Vannan, Taran, Hertan ja Myyn riimut, eli sain vastuulleni tarhojen yksi ja kaksi hepat ja Ymmin. Kannoin ne ulos ja suuntasin ykköstarhalle, jossa hevoset käyskentelivät säyseinä tarhalle. Laitoin kummallekin riimut ja narut, ja talutin ne talliin, jonka oven Avra oli jättänyt ystävällisesti auki. Tammojen kaviot kumisivat sementtilattialla, kun salpasin ne karsinoihinsa. Lähdin hakemaan Herttaa ja Myytä, jotka kiirehtivät hieman. Sitten oli jäljellä erakko-Ymmi, joka katseli minua nenänvarttaan pitkin. Sain sen pään riimuun, ja kuljetin sen karsinoihinsa. Avra sulki tallinoven jäljessäni, ja seurasimme häntä rehulaan, jossa hän näytti missä mikäkin mössö oli. Minä käväisin kiertämässä pintelit Ymmin etusiin, ja lähdin hakemaan heinää, jotka heitin tamman karsinaan. Se alkoi rouskuttaa tyytyväisenä, ja läksin sekoittamaan sen mössöä. Kun se oli ällöttävän näköistä, vein sen tammalle, joka upotti turpansa siihen.
- Sekoittaisitko vielä vuonohevosten, Verun, Vilin ja Sissin ruoat, Avra pyysi ja heitti syläyksen heinää Lukan karsinaan. Nyökkäsin ja luin rehulan seinästä niiden ruoat ja kävin viemässä niille heinää. Kaadoin Nörtin ämpäriin Minerals-sekoitusta ja Protein Mix-sekoitusta ja aloin sekoittaa sitä. Kiikutin sen Nörtille, joka alkoi ahmia sitä. Annoin ruoat muille hepoille.
-Öitä! Sanoin Charlotelle ja Avralle, jotka hekin tekivät lähtöä. Hain tavarani ja sammutin valot, ja kirkistin Ymmin karsinaan, jossa valkoinen tamma nukkui puruilla maaten.



Vastaus:

Kiitos avusta! Ensi kerralla lisää myös vaikka tarinan loppuun että "autoin siis tunnilla" jotta en vahingossakaan unohda maksaa palkkaa ;)

Tarinamerkintä ja 60v€ + 15v€ palkka :)

- Avra P.

Nimi: Heli

13.05.2018 15:48
Puhelimeni herätys soi äänekkäästi, mutta ääni ei ollut ärsyttävä. Pistin sen pois, ja tuijottelin kattoa. Hmm… miksi minä muuten näin aikaisin heräsin? Ai niin! Äitienpäivän kisat! Ponkaisin ylös sängystä ja riensin vaatekaapille. Katselin hetkisen valikoimaa ja pyyhkäisin sitä kädelläni. Farkkuja, lökäreitä, legginssejä, t-paitoja, huppareita, neuleita… Laskin katseeni alahyllylle, jossa oli kaikki ratsastuskamani. Beiget, tuliterät housuni, kenkäni, sukkani… Tuolla! Oikealla oli siististi laskostettu kilpailutakki. Se oli upouusi ja käyttämätön, ja valitsin sen tyytyväisenä. Päädyin kaksintaistelun jälkeen ( valkoiset colleget Vs. ratsastushousut), ja päädyin ratsastushousuihin. Ei kai se esteluokissa niin nuukaa ollut? Sitten otin valkoisen muovipussin ja sieltä esiin keltaisen loimen, keltaisen korvahupun, keltaiset pintelit ja keltaisen otsapannan, jotka olin lainannut serkultani , jolla on oma poni Panda. Koska pidin käsitöistä, olin tehnyt itselleni keltaisen ns. kaavun, ja sitten ommellut siihen kaistaleita. Tungin kaikki tavarat isoon Ikean pussiin, ja lähdin syömään aamiaista.
Äidin auto pompahteli metsätiellä, ja hän parkkeerasi parkkipaikalle .
- No niin, kulta, me tulemme sitten katsomaan sinua! Hän huudahti ja halasi. Sitten äiti ajoi pois, ja lähdin talliin. Avra oli sanonut, että tallin hevoset olisivat tarhoissa ja meidän hoitsumme saisivat olla hoidettavina ulkona hoitopuomilla. Muualta tulleet kisaajat hoitaisivat hevosensa tallissa. Ymmi seisoi nyreän näköisenä tarhan nurkassa ja tepasteli hienostuneesti tarhansa viertä ja suorastaan halveksui muita hevosia. Kävin nopeasti kävelemässä radan läpi ja painoin järjestyksen mieleeni, ennen kuin hain Ymmin, joka käveli edelleen ylvästellen tarhassaan.
- Älä rehentele, soo soo, heristin sormeani tammalle ja menin pukemaan riimun tamman päähän. Napsautin riimunnarun renkaaseen ja aukaisin portin.
- Hei Heli! Nätti tamma, kuulin jonkun sanovan sivullani käänsin päätäni ja näin ystävän Iran entiseltä talliltani.
- Moi Ira. Neiti on ollut varmaan kiltisti? kysyin ja heilautin kättäni Iran hoitsua, connnemaranponitamma Neitiä kohti.
- Toki! Hei, minulla on nyt kiire, moi moi! Hän sanoi ja talutti ratsunsa kohti verryttelyaluetta. Taputin Ymmiä ja talutin sen hoitopuomille hoidettavaksi. sidoin sen tiukasti ja värväsin vielä Pomoa hoitavan Charloten vahtimaan sitä. Olisi noloa, jos se laukkaisi tallialueella häntä korkealla soihtuna… Käväisin satulahuoneessa hakemassa suitset, satulan, suojat ja rintaremmimartingaalin ja hoitotarvikkeet. Asettelin ne siististi puomille ja koukkuihin, ja aukaisin harjapakin. Otin esiin pölyharjan ja harjasin sen huolellisesti. Se ei ollut onneksi piehtaroinut mudassa. Suukotin sen otsaa, ja tamma katseli minua lempeillä silmillään. Se hirnahteli muille hevosille ja yritit välillä lähteä menemään. Solmu piti kuitenkin pintansa, ja sain kaviotkin puhdistettua ongelmitta. Harkitsin harjan letitystä, mutten lopulta letittänyt. Sen harja oli kauniimpi vapaana. Selvittelin takut hellästi sormin. Taputin sitä, ja nostin sitten satulan käsiini ja siitä selkään. Liu’utin sen hyvälle kohdalle ja laskin satulavyön ja kiristin sen. Siinä vaiheessa vilkaisin ympärilleni, ja näin tyypillisen kisatungoksen. Kaikkialla parveili ratsastajia kantamassa ties mitä tavaraa, harjapakkeja, satuloita ja suitsia, riimuja, loimia, suojia ja ties mitä. Hevosia kulki paikasta toiseen, ja kuului monia ääniä. Otin suojat ja kumarruin kietomaan ne hevosen etujalkoihin. Suojien jälkeen oli suitsimartingaali - viritelmä, johon pyysin Maddelta hieman apua. Sitten olikin jo hepo valmis, ja lähdin taluttamaan tammaa verrytttelyalueelta.
Siellä kierteli paljon ratsukkoja, ja lämmittelyeste oli vasemmalla. Kalastin katseeseeni Charloten, joka ohjasi Pomon esteen yli ja sai sen pomppaamaan yli kauniisti. Isla ja Madde olivat tekemässä raviharjoituksia. Ponkaisin sitten Ymmin satulaan, kun olin tarkistanut satulavyön. Ohjasin sen uralle kävelemään, ja tamma korskui ja kulki pää korkealla. Istuin satulaan ja pidätin pari kertaa, ja sain Ymmin vauhdin hillittyä. Taivuttelin sitä kumpaankin suuntaan, ja tein voltteja. siirryin raviin, ja Ymmi totteli heti. Se lensi eteenpäin reippaana, ja pidättelin sitä kunnes vauhti oli sopiva. Teimme kiemuria ja kahdeksikkoja. ja Ymmi hörähti ja taipui kuuliaisesti. Taputin sitä, ja nostin laukan. Se keinahteli automaattisesti sopivassa vauhdissa, ja onnentunne levisi kehooni.
- Pystyeste! Huusin ja ohjasin Ymmin estettä kohti. Se kiihtyi, mutta sain sen kuriin kun muistelin Lukaksen ohjeita. Lensimme hyvin esteen yli.
- Hyvä hyppy, sanoi tuttu miesääni . Käännyin ja näin Lukaksen.
- Moi! Tulit katsomaan kisoja?
- Joo, mies sanoi ja lähti Charten ja Pomon luokse juttelemaan. Sitten…..
- Radalle Heli Rantala ja Ymas.

Ohjasin Ymmin kohti rataa, ja äkkäsin vanhempani katsomossa. He vilkuttivat, ja myös talliporukka oli katsomossa. Islan taputus kaikui katsomossa( sitten hän kalpeni ja juoksi ulos, varmaan buffettihommiin) . Charloten käsi näytti peukkua. Madde hymyili nauraen, ja Iitu vilkutti tarmokkaasti. Raza ja Humutin supisivat onnea, kun kuljin ohi. Avra toimi selostajana. Hemskukin oli karannut buffetista ja Humutin hätisteli hänet takaisin töihin. Näin myös minulle kaksi tuntematonta tyttöä, jotka hymyilivät minulle. Päättelin, että he olivat Neea ja Cilla. Meille annettiin lähtömerkki, ja nostin laukan. Ymmi juoksi ensimmäistä estettä, ristikkoa, kohti. Se ponnisti, ja nousin satulasta. Tamman kaviot kopsahtivat maahan, ja käänsin kohti okseria. Ymmi loikkasi yli aika isolla hypyllä, joten jäin vähän jälkeen hypystä. Sain kuitenkin kammettua itseni taas oikein, ja kolmas este, pysty, lähestyi. Selvitimme sen helposti, samoin aaltolankkuesteen. Oli sarjaesteen vuoro, ja Ymmi laukkasi korvat hörössä. Se ponkaisi ensimmäisen osan yli, mutta toisella esteellä tapahtui. Tamma ponnisti liian myöhään, ja sen takajalka hipaisi puomia. Puomi tärisi kannattimellaan pitkään. En katsonut taakseni, vaan ohjasin muurille. Ymmi hyppäsi puhtaasti yli, ja kaarsimme viimeiselle esteelle. Se ylittyi, ja laukkasimme maalilinjan yli.

- Aika hyvä rata! Tallitytöt juoksivat peräämme. Hymyilin heille, ja taluttelin Ymmiä tallipihalla. Se hörisi innostuneena, ja kymmenen minuutin kuluttua hoidin sen ja riisuin varusteet. Päästin tamman tarhaan, ja lähdin hoitamaan buffettia. Muut tytöt kannustivat katsomossa tai kisasivat. Myin kahvia, teetä, kaakaota, keksejä, karkkia ja pullaa aika paljon, sämpylöitä vähemmän. Puolen tunnin jälkeen Isla tuli hoitamaan buffettia, ja kiiruhdin katsomoon. Siellä oli sadan sentin luokka keskivaiheilla, ja katselin ja kannustin ratsastajia, etenkin Humutinta, Maddea ja Charlottea. He pärjäsivät hyvin, ja vilkaisin kelloani. Minulla olisi sopivasti aikaa valmistautua pukukisaan, kun hoitaisin Ymmin kuntoon leikkiluokan aikana. Lähdin katsomosta, ja hain riimun, riimunnarun, hoitojutut, loimen, korvahupun, otsapannan, suitset ja oman pukuni. Hain hevosen nopeasti tarhasta ja sitaisin sen hoitopuomiin. Tamma hörähti iloisesti. Otin harjat siistin sen hienoksi ( onneksi se ei ollut sotkenut itseään). Asetin loimen hämmentyneelle Ymmille, joka töllisteli loimea hämmästyneenä. Missä sen oma, tummansininen ulkoloimi oli? Se hörähti, ja alkoi torkkua. Kiedoin hieman rähjäiset pintelit sen siroihin jalkoihin ja vaihdoin tamman suitsista otsapannan keltaiseen otsapantaan ja pukeuduin siinä välissä omaan pukuuni. Minun oli hieman kuuma, kun puin Ymmille suitset. Lähdin taluttelemaan sitä tallipihalla, ja kymmenen minuutin kuluttua meidän nimemme kuulutettiin. Astelimme kentälle, ja kävelimme keskelle kentää ja tervehdin tuomari Avraa, joka nyökkäsi . Ymmi vilkuili katsomoa, ja käveli ylväästi hienostellen. Yleisössä vähän naurahdeltiin tammalle, ja nostin ravin. Ravasin vähän, ja pysähdyimme taas Avran eteen. Tervehdin, ja karautin laukassa ulos kentältä. Sain raikuvat suosionosoitukset, ja lähdin viemään rakasta hoitsuani hoidettavaksi.

Tämmönen kisarustailu tällä erää :) Multa on tulossa sellainen aika pitkä tarina ja en sitä kovin paljon jaksa kerrallaan jatkaa, joten saattaa mennä vielä päivä tai pari ;)

Vastaus:

Kisat meni ihan hyvin! Lisää treeniä vaan alle :)

Tarinamerkintä ja 50v€ tulossa!

- Avra P.

Nimi: Cilla

12.05.2018 22:52
Cilla & Myy 12.5

Äiti käänsi punaisen automme maantieltä pienemmälle hiekkatielle, joka vei Pohjoistuulen tilan pihaan. Olin nenä kiinni auton ikkunassa, sillä olin hirveän innoissani. Näin valkea-aitaisissa tarhoissa hevosia, kimoja, ruunikoita ja rautiaita. Joku ratsasti ratsastuskentällä, joka oli pihatien varressa. Ratsukon yhteistyö näytti tanssille. Kun äiti oli vasta pysähtymässä tallin parkkipaikalle, hyppäsin kyydistä. Moikkasin äidille, paiskasin oven kiinni ja katselin kun hän käänsi automme takaisin päin. Sitten hän huristi pois.

Menin talliin sisälle suuresta pääovesta ja kuulin hirnuntaa, joitakin tallin hevosia oli siis sisälle. Etsin katseellani ensin Myyn karsinaa, löysinkin sen melkein hetkessä, sillä sen karsina oli pääoven lähistöllä. Tamma ei ollut karsinassaan. Hetken mietittyäni päättelin sen olevan tarhassa. Katsahdin karsinaan ja huomasin, että minulle löytyi ainakin yksi homma: karsinan siivous. Hymähdin, kun huomasin kuinka siisti Myy oli karsinassaan, kaikki yhdessä nurkassa. Helppo homma.

Hetken katseltuani tallissa olevia hevosia päätin, että on aika etsiä tallin toimisto, josta tiesin löytäväni tallinomistajan, Avra Pohjanheimon. Pitäisihän minun ilmoittaa, että olin saapunut paikalle. Ja hän osaisi varmaankin kertoa mistä löytäisin kottikärryt, sekä talikon jotta saisin siivottua karsinan.

Löysin oven, jossa luki suurin kirjaimin "Toimisto". Koputin siihen ja pian sisältä kuului naisen ääni "Sisään!". Avasin oven ja sain vastaani heti utealiaan katseen.
- Moi! tervehdin Avraa.
- Moikka, oletko sinä Cilla, Myyn uusi hoitaja? hän vastasi minulle hymyillen.
- Juu, minähän se. Mulle tuli vihdoin vapaapäivä koulusta, joten pääsin tänne, vastasin.
- Myy on nyt tarhassa, mutta sen varmaan huomasitkin. Hmm, tartteetko tallin esittelyä? Avra kyseli.
- Kävin itse asiassa tsekkaamassa paikkoja jo ja ajattelin, että voisin aloittaa koko hoitamishomman siivoamalla Myyn karsinan, vastasin.
- Kuulostaa hyvälle! Kottarit ja talikko ovat ulkopuolella lantalan lähellä. Voit sitten hakea Myyn tarhasta, harjata sen ja vaan hengailla sen kanssa, Avra vastasi.
- Okei, ehkä parempi aloittaa heti, mietin ja lähdin toimistosta.
Lähtöni jälkeen hain kottikärryt ja talikon. Kärräsin ne Myyn karsinalle ja aloin puhdistaa karsinaa Myyn kikkareista. Toisaalta, eipä homma ollut vaikea sillä kaikki oli yhdessä nurkassa siististi. Kun olin saanut homman viimeisteltyä, katsoin tarvitseeko karsinaan hakea lisää pehmustetta. Kuitenkin se näytti melkeimpä täydelle, joten en kokenut tarpeelliseksi tehdä pehmusteelle mitään.
Vein lastin lantalaan ja tyhjensin kärryt. Tämän jälkeen jätin ne paikoilleen odottelemaan seuraavaa käyttäjäänsä.

Hain Myylle riimunnarun ja lähdin etsimään tammaa. Tiesin sen olevan 2. tarhassa. Löysin tarhan ja huomasin Myyn. Tamma seisoi takamus minuun päin, mutta kun vihelsin ja kutsuin sitä, Myy käänsi päänsä. Sen korvat olivat hörössä ja se tuli portille minua vastaan. Sain sen helposti kiinni, mutta sen tarhakaveri ei olisi halunnut jäädä yksin, vaan yritti punkea samaan aikaan ulos, kun talutin Myyn veräjästä.

Vein Myyn karsinaansa, sidoin sen kiinni ettei se pyörisi ja hain sen harjat. Palattuani aloin harjaamaan Myytä reippaasti. En huomannut tammassa merkkejä, että se inhoaisi minua alusta alkaen. Tumma hevonen ei ollut niinkään likainen, hieman pölyinen vain. Harjasin sitä antaumuksella, kunnes aloin putsaamaan kavioita. Myy nyki toista etustaan hieman, mutta lopetti kun kielsin sitä. Kävin läpi myös sen harjan harjakammalla ja yritin selvitellä hännästä löytyneitä paria takkua.
Kun olin saanut harjauksen valmiiksi, rapsuttelin Myytä hetken ja puhuin sille. Tamma oli rauhallinen ja hengitti ilmaa käsilleni. Sen kauniit tummat silmät vilkuilivat kasvojani kohti välillä, mutta keskittyivät silti enemmän siihen, kun käteni liikkuivat aina uusiin rapsutuskohtiin.
Olin rapsutellut Myytä varmaan 20 minuuttia, kun tajusin ajankulun. Hitto, bussini lähtisi jo vartin päästä. Jouduin siis hyvästelemään Myyn. En vienyt sitä takaisin tarhaan, sillä muitakin hevosia haettiin sisälle, ehkä tuntien takia. En tiennyt menikö Myy tunneille, joten oli parempi jättää se sisälle. Irrotin tamman ja otin siltä päitset pois. Suljin karsinanoven, jätin riimunnarun ja päitset koukkuun karsinanoven eteen ja lähdin viemään harjat pois. Kun palasin karsinalle, Myy nuokkui puolinukuksissa takapuoli käännettynä minuun päin. Hymähdin, sillä en malttanut odottaa, että pääsin jo kokemaan tamman kanssa enemmän.

//tämmöinen tutustumistarina

Vastaus:

Tervetuloa Pohjikseen! :)

Tarinamerkintä ja 30v€ ;)

- Avra P.

Nimi: Heli

09.05.2018 14:37
Valmennus maanantai
- Ihhaahhaaa! Ihhahhaaaaaaaa! Puhelimeni soitto herätti minut unen maailmasta. puhelin jatkoi hirnumistaan, ja haperoin sen sormiini. Se tipahti lattialle, ja jatkoi ääntämistä. Lopulta paiskasin sen nurkkaan, jolloin vehje hiljeni. Se pysyi hetken hiljaa, mutta alkoi laulaa taas, kun olin tyytyväisenä kääntänyt kylkeä. Ei auttanut muu kuin raahautua ylös ja vastata.
- Heli Rantala olen minä osta en mitään, sepitin unisena ja pistin sanat vahingossa vähän hassuun järjestykseen.
- Moi, Isla täällä. Kuule, mennäänkö ratsastamaan tänään? Raza tulee myös, kuului ääni.
- Ei tänään. Minulla on valmennus….. öitä….
- Ai niin. Sori. En kai herättänyt sinua?
- Mmmmmmm…. mutisin ja nukahdin taas.

- PRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR! Nyt herätyskello herätteli minut. Karjaisin ja aukaisin ikkunan.
- Iskä! Vie tämä roskikseen, se on ärsyttävä! huusin alhaalla kävelevälle iskälle. Heitin herätyskellon isälle ulos huoneestani.
- Kulta, laitan tämän tallilaukkuusi! Myy se, isä vastasi.
- Laita sitten, jupisin ja lähdin keittiöön.

Aukaisin tallinoven ja hakeuduin heti Ymmin karsinalle. Siellä taputtteli tammaa komea nuorimies, joka hymyili kun tulin.
- Moi, olen Lukas! Ja sinä mahdat olla Ymmin hoitaja ja minun oppilaani Heli Rantala?Olen varustanut tamman sinulle jo valmiiksi, joten ei muuta kuin ohjat kouraan ja kentälle! Lukas tyrkkäsi ohjat käsiini, ja yllätettynä ojensin ne takaisin.
- Voitko taluttaa sen itse? Minun pitää hakea kypärä ja viedä kassini, selittelin ja punastuin hennosti.
- Joo, sopii! Odottelen tässä.

Ratsauduin ja Lukas asettui keskelle kenttää seisomaan, ja komensi minut käyntiin. Meidän oli määrä mennä käyntiä, voltteja ja muita taivutteluharjoituksia. Ymmi korskahti ja lähti rennosti kävelemään, ja sen vauhti oli mukava, ei liian reipas vaan ihanan keinahteleva. Ohjasin sen hetken päästä voltille, mutta Ymmi hirnahti ja jatkoi eteenpäin.
- Tehosta apuja, et ole mikään ruipelo linnunpoikanen, Lukas käskytti, ja käänsin reippailla avuilla sen voltille ja kävelimme laajan voltin. taas käyntiä, sitten voltti. Käyntiä, sitten voltti. Ravia, voltti, takaisin käyntiin. Ravia, ravia, ravia, voltti, ravia, voltti, käyntiä, voltti. Hiki virtasi, ja Ymminkin kaula tummeni vähäsen. Tamma niskuroi, mutta Lukaksen huomautuksilla sain sen ruotuun ja tamma kulki oikein mukavasti.
- Hmmm, tammasi on hieman jäykkä vielä, joten otetaan normaalia pitemmät lämmittely, Lukas pohdiskeli, ja komensi minut uralle raviin.
- Raviin uralle! Myötää, myötää, noin…. rentouta lihakset, myötää… Annoin lisää ohjaa, Lukas käveli vieressäni ja varmisti, että myötäsin tarpeeksi. Ymmi venytti kaulaansa ja ravisti sitä rennoksi.
- Tee yksi voltti, kokeeksi… Lukas mutisi ja katseli toimintaamme keskittyneenä. Ymmit aipui hyvin, joten hän laittoi meidät ravaamaan kevyttä ravia ja vaihtamaan suuntaa välillä. Kevensin keskittyneenä. Hiekka pöllysi pilvenä sen kavioiden ympärillä, kun vaihtelimme suuntaa.
- Hmmmm… Lyhennä jalustinhihnoja, vähän, Lukas päätti, ja pysäytin Ymmin ja kumarruin tottelevaisesti sähläämään jalustinhihnojen kanssa.
- Ei sinulla mahda nyt onnistua kun hihnat luistaa käsistä, minä autan, Lukas hymähti ja vetäisi ne kerralla oikeaan pituuteen. Mumisin kiitoksen, ja jatkoimme tehtävän tekemistä ravissa. Pienen hetken jälkeen Lukas lähti raahaamaan puomeja maahan riviin. Hän heilautti kättään merkiksi lähteä ravaamaan ne. Ravasin voltin, ja ohjasin sen puomeja kohti. Se hirnahti, ja syöksyi nopeasti, joskin kummallisella tyylillä, niiden yli.
- Ei ei Heli. Rentoudu, hengitä syvään, Lukas sanoi ja hymyili. Vetäisin syvään henkeä, ja lähdin uudelleen puomeja kohti. Ymmi ravasi kuuliaisesti ja ihanin askelin tehtävän läpi.
- Hyvä! Ota vielä uudelleen, sitten otetaan esteistunnassa, Lukas selosti, ja keventäen kaikki onnistui mainiosti. Taputin tamman kaulaa, ja lähdin menemään sitten puomit esteistunnassa. Peppuni putosi satulaan toisen puomin kohdalla, ja Ymmi seisahtui. Retkahdin taaksepäin, ja pujottelin puomien välistä tekemään tehtävän uudelleen. Nyt jännityin, ja Ymmi laukkasi puomien läpi.
- Rentoudu, mutisi Lukas. Yritin, ja kaikki meni onneksi nappiin.
- Hyvä! Nyt minä kokoan pikku radan, kävelkää sillä aikaa, mies kertoi ja pystytti 50cm korkuiset esteet paikoilleen, ja esteiden ollessa paikallaan nyökkäsi. Ohjasin sen hitaasti ensimmäiselle esteelle, ja Ymmi loikkasi isolla hypyllä yli. Jäin jälkeen hypystä, ja suoristauduin nopeasti. Seuraava este, ristikko, ylittyi laakealla hypyllä.
- Mukaudu hyppyihin, Lukas huusi, ja valmistauduin kolmanteen pomppuun, joka onnistui paremmin. Käänsin tamman vielä viimeisille esteille, jotka olivat kummatkin lyhyellä sivulla. Ymmi alkoi kuumua.
- Ohjaa voltille! Lukas ohjeisti, ja tein niin. Sain tamman laukkaamaan hyvässä vauhdissa, ja ylitimme esteet kivasti. Lukas nyökkäsi mietiskelevän näköisenä, ja päätti asettaa kolme estettä koko rata leikkaalle. Tamma kulki keinuvasti allani, ja pomppasi yli. Töksähdin satulaan, ja tamma heilautti ärtyisästi korviaan. Ohjasin sen keskelle, ja Ymmi ponnisti yli. sen kaviot kumahtivat hiekkaan, ja hyppäsimme vielä viimeisen esteen. Taputin sitä, ja Lukas viittilöi minua lähemmäksi.
- Vaihtelen nyt esteiden etäisyyksiä. Ensimmäisenä, joudutte nyt lyhentämään askeleita 50cm pystyesteen ja ristikon välillä. Onko selvä? Nyökkäsin ja annoin laukka-avut. Ymmi ponkaisi yli ensimmäisestä esteestä ja hämmästyi hieman, kun ristikko oli niin lähellä. Se lyhensi merkistäni askeltaan, joten tehtäväni onnistui mainiosti. Seuraavan kahdenkymmenen minuutin aikana hän lyhensi ja pitensi esteiden etäisyyksiä. Pari kertaa tamma kieltäytyi, mutta sain sen Lukaksen ohjeilla hyppäämään mukavan pehmeästi. Lukas kasasi lopuksi muutaman 70cm esteen muualle kentälle, ja kehotti minua hyppäämään radan. Ravasin voltin ja nostin laukan. Ymmi syöksähti hillittömään vauhtiin. Voltille, voltille, ajattelin ja ohjasin sen voltin muotoon.
- Hyvä! Lukas huudahti. Ratsu laukkasi pystyä kohti, ja ponnahdimme hieman liian juuresta. Ymmi kuitenkin ketterästi venytti itsensä esteen yli kuitenkin. Laskeuduimme pehmeästi ja lähestyimme ristikkoa. Ymmi nosti jalkansa korkealta yli, ja tarrasin harjasta kiinni. Pystyeste jäi taakse, ja katsoin toiselle esteelle, okserille. Ymmi hyppäsi halukkaasti okseriesteen, ja sitä seuraavan ristikon. Pystyesteen yli loikkasimme keveästi, ja sarja lähestyi. Ymmi ponnisti voimakkaasti ja kiidätti minut yli. Se hyppäsi sarjan toisen osan, ja laukkasi kohti viimeistä estettä. Se katosi taaksemme, ja niin olimme selvittäneet radan.

Vein Ymmin talliin, ja riisuin varusteet. Tamma hörisi lempeästi ja torkahti. Kuivasin sen hikisen kaulan, ja taputin sitä. Vein sen tarhaan, ja Ymmi käyskenteli piehtaroimaan kaikkein mutaisimpaan ja sohjoisimpaan kohtaan.

Vastaus:

Hyvinhän se meni! :) Ymmin kanssa kannattaa tehdä myös kaikenlaisia maasta käsin-tehtäviä, että tamma alkaa luottamaan suhun :) Ymmi on vähän tollanen vaikeasti tavoiteltava rinsessa ja luottamuksen eteen saa tehdä töitä :)

Saat tarinamerkinnän ja 70v€ :)

- Avra P.

Nimi: Charlotte

08.05.2018 22:28
Idan pitämät valmennukset Patrão & 90's Bentley (12.5.2018)

Charlotte ja Patrão ”Pomo”

Charlotte ja Pomo olivat kävelleet jo alkukäynnit itsenäisesti, kun tulin paikalle ja käskin ratsastajan kerätä ohjat. Ratsukko oli minulle täysin tuntematon, joten ajattelin hieman testata, kuinka tämän yhteistyö pelitti. Olin kyllä kuullut hieman hevosen tarinaa ja ratsastettavuutta, että tässä taisi olla estetapaus, josta koulitaan kouluratsua, jos oikein olin asian ymmärtänyt.
Lähdimme alkuun verryttelemään ratsua hieman kevyellä ravilla tehden ympyröitä ja voltteja. Välillä omilla hevosilla ratsastaessa meinaa unohtaa ihan perus asioita ja ulko-ohjan rohkeasta käytöstä sain muutaman kerran huomauttaa Charlotelle. Siis että sitä saa käyttää, jotta hevosen saisi rehellisesti kulmaan. Lisäksi sen tuki auttoi pitämään Pomoa vähän paremmin tasapainossa, jolloin sen oli helpompi tehdä töitä.
Lähdimme työskentelemään Charloten ja Pomon kanssa hieman ympyrällä, jossa aloitimme hommat käynnissä. Alussa hieman taivuttamista sisälle, jopa hieman liioitellusti ja sitten ulos. Charlottella oli täysi työ pitää ulospäin taivuttaessa ori ympyrällä, koska se lähti heti valumaan asetuksen suuntaan. Ulkopohje sai tehdä töitä ja lyhyt raippakin laitettiin ulkopuolelle antamaan hieman lisätukea.
Pienen alkunotkistelun jälkeen aloimme tekemään kahdeksikkoa seuraavanlaisella idealla. Kahdeksikon kaaret ratsastettiin harjoitusravissa asettaen sisälle, mutta kohta, jossa kahdeksikon kaarta vaihdetaan, tuli ratsukon siirtyä käyntiin hyvissä ajoin, jotta käynti saatiin ensin sujuvaksi. Sitten Pomoa piti asettaa ulospäin, eli kahdeksikon seuraavaan kaareen päin ja hieman saman puolen pohkeella pyytää takaosaa sivulle. Tällä haettiin hieman avotaivutuksen tapaista tilaa, jota en kuitenkaan ratsukolta vielä vaatinut. Charlotte sai kuitenkin hienosti ratsastettua lyhyitä pätkiä, joita pystyi kutsumaan avotaivutukseksi.
Laukkaa työstimme ensin laukkaamalla yhden pääty-ympyrän hillityllä vauhdilla, jonka jälkeen ratsukko tuli lävistäjälle, jossa pienillä avuilla, eli lähinnä käsien työnnöllä eteen Charlotte sai Pomon laukkaamaan ilmavammin tai lisättyä laukkaa, johon ratsu lisäsi omat ilmapomput vauhdittamaan valmennusta.
Vielä loppuun reippaan laukkaamisen päätteeksi laitoin Charlotten ravaamaan reippaammin uralla ja hakemaan Pomoa pidemmälle kaulalle, jotta se hieman venyttäisi valmennuksen päätteeksi selkäänsä.
Ratsukosta jäi valmennuksen jälkeen hyvä fiilis ja Pomossa tuntui olevan potentiaalia vaikka mihin.


Charlotte ja 90’s Bentley ”Bentley”
Aivan ensimmäisenä, ennen kuin Charlotte oli noussut mustan orinsa selkään, latasin kännykkääni ihan varalta sen Suomi 112-sovelluksen, jos jotain vaikka sattuisi. Olin antanut ohjeeksi lämmitellä ori itsenäisesti, mutta seurasin lämmittelyä samalla kasatessani tehtäviä kentälle. Jo lämmittely vaikutti niin vauhdikkaalta, että päätin teettää pelkkien esteiden lisäksi vähän kavaletteja ja puomeja. Ehkä ori ei hyppisi, kuin kenguru, jos se keskittyisi nostelemaan jalkoja kavalettien ja puomien yli.
Aloitimme niillä lupaamillani puomeilla. Kolmea ravipuomia kaarteessa saatiinkin hioa sitten ihan toden teolla, kun vauhtia oli alussa aivan liikaa. Alkuun yhdellä askeleella saatettiin harpata kahdenkin puomin yli, mutta kun Bentley alkoi hyväksyä Charlotten puolipidätteet, alkoi ori ymmärtää, että tehtävästä voi suoriutua helpommallakin.
Hyppääminen aloitettiin yhdellä 50cm pystyllä, jonka edessä oli kavaletti innari välillä. Ja olihan se pitänyt arvata, ettei Bentley ollut kuullutkaan sellaisesta asiasta, kuin innari ja päätti hypätä koko roskan yhdellä loikalla, kuin okserin. Onnesi kuski oli hereillä ja osasi hieman aavistaa vauhdikkaan orin aikeet ja pysyi hypyssä mukana. Seuraavalla kerralla laskin kavaletin puomiksi, jotta Bentley ymmärtäisi tehtävän idean. Vasta onnistuneen ja hallitun hypyn jälkeen nostin puomin takaisin kavaletiksi ja nostin esteen 70cm korkeuteen.
Verkkahyppyjen jälkeen ratsukko sai tulla yhden laukan pysty – okseri sarjaa. Nyt Charlotten oli saatava ne pidätteet kunnolla läpi, koska esteiden väli ei antanut tuumaakaan periksi, vaan sinne oli mahduttava. Yllätyksekseni Bentley otti avut luottavaisesti vastaan ja hyppäsi 70cm esteet kevyesti. Nostin korkeuden 90cm, ja ratsukko sai tulla uudestaan. Esteiden noustessa myöskin väli pieneni. Nyt Bentley tuli hieman okserin juureen, mutta jaksoi ilman suurempia ponnisteluita hypätä vielä okseri yli.
Bentley oli mielestäni erinomainen valmennuksessa. Vaikka alussa meno näytti hurjalta, lopussa ori keskittyi ihan täysin tehtäviin ja ratsastajaansa.

Teen omat kun kerkiän varmaan tälläviikolla nääon nyt "etukäteen" julkastu etten unohda ;)

Nimi: Charlotte

06.05.2018 23:00
Erillään yhdessä 


"Chartteeee!", isäni huusi minua alakerrasta. Nappasin käteeni muovipussin johon olin pakannut kuivat putsit Pomolle ja herkkupussin. Jopa Bentley saisi syödä niitä. Kiiruhdin alakertaan ja tunsin isän miltei työntävän minut ulos ovesta kiskoessani kenkiä vielä jalkaan. Hän lupasi heittää minut tallille mennessään työtapaamiseen. Isä oli myös unohtanut mainita että hänellä oli kiire, ja olin nukkunut tavallista pidempään jonka takia minua nyt hoputeltiin.  

"Joojoo mä tuun kyllä älä töni!", ärähdin isälle joka juoksi jo autolle.  Suljin ulko-oven ja juoksin autoon missä isä taas kerran hoputti minua. Tunsin lämpimän aallon tulevan ja käänsin auton tuulettimen kovemmalle. Suljin silmäni ja kuuntelin auton ääniä sen edetessä Pohjoistuulen tilaa kohti. Pian ensimmäiset hevoset pilkahtivat esiin joidenkin taluttaessa niitä tarhaan tai maastoon. 

"Soitan ku pääsen kokouksesta", isä huikkasi ja kaasutti pois tallin pihasta pölypilven saattelemana. Vilkutin autolle ja heiluttelin muovipussia ranteessani. Reippain askelin kävelin talliin ja tervehdin monia kauraturpia jotka haistoivat herkut joita kannoin mukanani. Vein ne pikimmiten Pomon karsinalle ja nappasin mukaani riimunarun ja riimun joka oli jätetty karsinalle.  

"Pahus!", tuhahdin kun mietin millä ilveellä saisin Pomon ulos tarhasta kun Bentley oli mukana. Siispä nappasin mukaani myös Bentleytä varten liinan ja suuntasin katseeni tarhoille vievälle tielle. 


"Patrãoo!", huusin ja katsoin kun ori hirnahti nostaessaan päänsä maasta pilkottavasta ruohosta. Se ei hievahtanutkaan vaikka vihelsin, ja saapuessani portille ymmärsin miksi. Kavioiden kova ja nopea töminä korskimisineen ja uhoavine eleineen kertoivat minulle että Bentley oli selkeästi voittanut arvojärjestyksen korkeimman paikan. Katsoin edessäni riehuvaa oria ja Pomoa joka näytti hieman ahdistuneelta ystävänsä tempauksesta. Rohkeasti astuin tarhaan ja komensin Bentleytä luokseni. Ja orihan ei tullut kutsustani vaan omasta tahdostaan.  Sain orin riimusta kiinni ja tunsin kuinka se upotti hampaansa käsivarteeni. Taas. Nopeasti kytkin liinan orin riimuun ja taistelin nahkani orin hampaista irti. 

"Ai saamari!", karjaisin silmieni vettyessä. Ori pelästyi karjaisuani ja tepasteli kauempana yrittäen päästä karkuun. Sidoin sen kuitenkin liinasta yhteen tarhan tolpista kiinni jotta saisin Pomon ulos tarhasta ilman suurempia vahinkoja. Heti saatuani riehuvan kakarani kiinni aitaan huomasin Pomon rentoutuneen huomattavasti. Kävelin rautiaan luo ja rapsutin sen otsaa laittaessani riimua paikoilleen.  

"Noniin ei mitään hätää enää pääset pois nyt", kerroin orille joka katsoi kauempana riehuvaa tarhakaveriaan säikähdellen. Talutin rautiaan ulos tarhasta ja sidoin sen lumesolmulla tolppaan päästääkseni Bentleyn irti tarhassa. Suljin portin ja kävin avaamassa liinan irrottaen sen salamannopeasti orin riimusta. Sain vain pölyä naamalleni kun ori lähti täyttä kiitolaukkaa ymmpäri tarhaa. Hölkkäsin pikimmiten portin toiselle puolelle missä tartuin Pomon riimunaruun ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti. Tallipihalla huomasin että ori oli saanut turpaansa jonkinnäköistä ihottumaa. Lisäksi huomasin että ryntäillä ja jaloissa oli merkkejä tappelusta. Ryntäissä olevat olivat selkeästi kavioista ja jaloissa olevat naarmut Bentleyn söhellyksiä. Huokaisin ja talutin orin karsinalle missä se alkoi heti nuuhkimaan tuomaani muovipussia.  

"Pato ei!", nauroin ja kiskoin rautiaan pään pois herkkupussista. Ori hirnahti ja nauroin sen pelleilyille. Lopulta päätin antaa rautiaalle pussista yhden herkun ja se nappasi sen nopeasti kädestäni. Nappasin mukaani kuivat putsit ja lähdin taluttamaan Patrãota pesuboksiin. Sidoin sen kiinni ja huuhtelun sen jalat tarkastaen niiden olevan muuten kunnossa. Löysin oikeasta takasesta pienen haavan mutta muuten kaikki oli kunnossa. Naarmut eivät tarvitsisi kuin tarkkailua mutta haava täytyisi putsata päivittäin. Pesin sen ja Pomo nosteli jalkaa luimien. 

"Sori poju mä tiiän ettet tykkää yhtään tästä mut mun on pakko putsata se", pahoittelin ja suljin hanan. Kuivasin jalat pyyhkeellä kunnes karva tuntui kuivalta. Sitten käärin oikeaan takaseen ensin pintelipatjan ja sitten joutopintelin. Ori ei tuntunut olevan moksiskaan siitä joten ajattelin positiivisesti. Ehkä treenit voisivat jatkua normaalisti! Käärin loputkin pintelit jalkoihin jonka jälkeen laitoin etusiin putsit ja lähdin taluttamaan Pomoa karsinalle. Karsinalla sidoin orin taas kiinni ja lähdin hakemaan harjapakkia ja varusteita. Tällä kertaa en ratsastaisi vaan juoksuttaisin orin. Haettuani tarvitsemani tavarat karsinalle aloitin harjaamisen. Katsoin orin karvaa joka todella täytyisi klipata! Pahus kun olin unohtanut klipperin kotiin... Noh, ensi kerralla sitten.  

Kiinnitin juoksutusvyön paikalleen ja kiinnitin kaikki piuhat suitsiin. Pomo katseli kummastuneena minua kuin kysyen miksi se oli varustettu näin. Kiinnitin liinan toisen kuolainrenkaan läpi toiseen kuolainrenkaaseen ja lähdin taluttamaan oria ulos tallista. 

Pihalla Pomo kävi hieman kuumana ja käänsin sitä ympyrälle useaan otteeseen. Koulukentälle päästyämme kävelin orin vierellä ja menimme hidasta käyntiä. Pian annoin orin kävellä itsenäisesti pääty-ympyrällä ja se kuunteli ohjeitani parhaansa mukaan. Uusi tilanne oli sille kiinnostava joten innostuksesta ja motivaatiosta mikään ei ollut huonolla kannalla. Pian pyysin rautiaalta ravia ja se nosti sen hienosti ja ravasi korvat höröllä odottaen seuraavaa ohjettani. Ongelmaksemme muodostui vauhdin hidastaminen. Pomon ravi alkoi kiihtyä ja halusin hidastaa sen vauhtia. Lähdin keräämään liinaa hitaasti käsiini ja Pomo alkoi pienentämään ympyrää hidastaen samalla vauhtia. Kun vauhti oli sopiva jatkoin juoksuttamista. Pomo näytti tykkäävän erilaisesta työskentelystä. Se pärski ja laukannostot sujuivat liinassa paremmin. Ne olivat matalaliikkeiset ja ori ei viskellyt päätään niitä tehdessään. Arvelin että ongelmamme ydin oli voiman puute. Seuraavalla kerralla kokeilisin juoksutusta varusteilla ja katsoisin josko kyse olisikin niistä, vai johtuisiko se tosiaan vähästä voimasta. Orin takaosa oli kylläkin heikommassa kunnossa kesän tauon jälkeen mutta kyllä se pomppi vielö esteitä siihen malliin etten ollut ajatellutkaan lihasten olevan ongelma tällä tavalla! Mietiskellessäni hidastin orin käyntiin ja vaihdoimme suunta toistaen samat asiat. Oikea kierros oli Pomolle vaikeampi varsinkin laukannostoissa ilmeni pientä voinattomuutta. Siksi painoinkin korvani taakse että tekisimme enemmän treeniä oikeaan kierrokseen kuin ennen. Pomo hirnahti tyytyväisenä lopettaessamme juoksutuksen ja taputin sen kaulaa kehuen.
"Hyvä poika! Kyllä susta vielä kelpo koulumopo saadaan", kuiskasin rautiaan korvaan sen kävellessä vierelläni. Ori nyhti maasta ruohoa minkä irti sai ja jouduin kiskomaan sen pään ylös naama punoittaen. Pienten loppukäyntien jälkeen lähdin taluttamaan oria takaisin talliin.

Tallissa Pomo hirnui tammoille jotka orin huonoksi onneksi olivat tarhaamassa. Kiinnitin orin käytävälle ja riisuin siltä varusteet. Suitset ja liina vaihtuivat riimuun ja riimunaruun ja sitten käveltiinkin jo pesuboksia kohti. Irroitin oikean takasen pintelin ja patjan ja huuhtelin haavan tarkistaen sen tarkemmin. Lopuksi kuivasin jalan ja laitoin haavaan kaapissani olevaa haavavoidetta. Pomo nosti jalkaansa ja kärsivällisesti levitin voiteen paikoilleen. Sitten taputin orin lautasta joka pöllysi hieman ja antaessani rasvan hieman kuivua kävin hakemassa harjapakin. Tultuani takaisin käärin ensin siteen jalkaan ja sitten pintelin varmistaen että se peittäisi haavan tarhassa. Onneksi kyseessä ei ollut eläinlääkäriä tarvitseva tapaus, vaan selvittäisiin kotikonstein.

Harjatessani orin karvaa katsoin ulos ja sää oli niin hyvö että Pomo pääsisi nakupellenä ulos. Kesken sään ihailun isä soitti minulle.
"Hei mä tuun siihen tallin pihaan nyt ja voin vaik hoitaa Pomon loppuun ni pääset sen yhen kaa riehuu", isän ääni rätisi puhelimesta. Vastasin myöntävästi ja pian isä jo ilmestyikin aloittaen samointein harjaamaan oria. Jätin kaksikon touhuilemaan keskenään ja lähdin raskain askelin kohti tarhoja joista Bentleyn riehuminen kuului jo kauas. Huokaisin ja nähdessäni orin joka oli täysin villiintynyt ja energisempi kuin koskaan tiesin jo että maistelisin kentän hiekkaa. Reippaasti kuite kin astelin tarhan ja kaivoin makupalan taskustani kuin rauhan eleeksi. Ori säpsähti ojentaessani käteni suoraksi sitä kohti, mutta kiinnostui nähdessään että pitelin jotain. Se nuuhki muttei liikkunut lähemmäksi. Pian minä astuin lähemmäksi ja tarjosin herkkua orille joka ei tajunnutkaan ennenkuin kytkin riimunarun kiinni sen riimuun. Benley nousi pystyyn ja makupala lensi vauhdilla maahan rusentuen orin kavioiden alle. Rauhoittelin mustaa oria turhaan. Sillä oli aina ollut vaikeuksia luottaa ihmisiin ja nyt se ei muistanut minua kunnolla. Olinhan joutunut myymään sen ja yhtäkkiä se oli taas "uudessa" kodissa minun luonani. Tappelin tiemme talliin ja kiinnitin orin toiseen pesubokseista. Isä ja Patrão olivat ilmeisesti siirtyneet yksityisten käytävälle ja sieltä kuului äänekäs surina. Hetken kuluttua tajusin sen olevn klipperin ääni ja hymyilin leveästi. Isä oli tuonut koneen mukanaan ja klippasi nyt Pomoa. Bentleyyn isä ei kyllä koskisi se oli varma! Pomo oli hänen lempihevosensa, oli aina ollut. Joten Bentleyn klippaaminen jäisi minulle... Jeii...

Harjasin Bentleyn sen niskuroidessa jokaisessa hoitotoimenpiteessä vastaan ja lopettaessani harjauksen olin melkein hiestä märkä. Onneksi ain hetken lepotauon hakiessani varusteita. Ensiksi laitoin itselleni turvaliivin, kypärän sekä hanskat. Sitten kiinnitin chapsit paremmin ja nostin mustan petoni varusteet käsilleni suunnaten pesarille. Nostaessani satulan orin mustaan selkään se melkein pukitti sen alas. Olipa pojalla virtaa! Nopeasti kiristin satulavyön ja katsoin etteivät jalustimet tipahtaisi ja löisi oria kylkiin. Sitten oli aika pistää suitset. Se oli jo niin iso show että en al turhia jaarittelemaan. Osaatte vain kuvitella millainen työn määrä siinäkin oli! Onnekseni menisimme sileällä eikö suojia tarvitsisi alkaa säätämään.

Varustettuani orin suoristin keltaista huopaa vielä hieman. Sitten vain ori irti ja tallipihalle! Käytävällä ori huuteli ja nyt edes Pomo ei vastannut sille yhtä innokkaasti kuin ennen. Tai sitten klipperin meteli vaimensi ääntä. Oli miten oli talutettuani Bentleyn pihalle nousin selkään ja steppailu ja niskurointi alkoivat heti. Komensin oria toden teolla ja istuin niin syvälle satulaan kuin osasin. Ja ihme taisi tapahtua. Ori seisoi hievahtamatta paikallaan. Se muisti minut! Tunsin sen kylkien kohoilun jalkojani vasten ja tunsin kuinka se lopulta tuuppasi jalkaani turvallaan. Kyyneleet nousivat silmiini sillä en uskonut että ori muistaisi minua enää ja vielä käyttäytyisi! Halasin sen mustaa kaulaa ja ohjasin sen koulukenttää kohti. Ori köveli reippaasti ja tunsin että sen teki mieli pingahtaa täyteen laukkaan niikuin se ennen olisi tehnyt. Nyt se kuitenkin kunnioitti minua ja kuunteli jokaista apuani. Noh, ainakin melkein jokaista :D

Alkukäynnit tehtyämme aloitin ravaamisen missä sain tehdä varsinkin istunnallani ja pitkäjänteisyydelläni töitä että saisin pidettyä hyvän tahdin ja ilmavuuden kasassa. Ori yritti painaa kädelle ja lopulta hidastin sen käyntiin. Saatuani sen taas pohkeen ja ohjan väliin sekä kuulolle jatkoin ravissa työstämistä. Aurinko paistoi ja turvaliivin alla alkoi tulla todella kuuma. Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja vaihdoin suuntaa jatkaen samaa ravia. Ori kuumeni ajoittain mutta keksin aina jotain sen pään menoksi ja keskitin sen energian erilaisiin tehtäviin. Laukat nostaessamme olin enää märkä kasa vaatteita joka ohjasi hevosta. Silti jatkoin ja työstin laukat vielä molempiin suuntiin kunnes annoin orille luvan siirtyä köyntiin ja höllätä vähän. Se puuskutti hieman ja tiesin että minun täytyisi pestä se ratsastuksen jälkeen. Annoin ohjien valua kokonaan löysäksi ja laskeuduin satulasta. Laitoin maahan pitälle sivulle maapuomeja ja nousin takaisin selkään. Kävelimme niitä ensin tasaillen hengityksiämme ja lopulta nostimme taas ravin. Bentleyllä tuntui olevan loputtomasti energiaa, sillä puomeille tullessamme se alkoi vetämään sellaista rodeota että lensin päistikkaa maahan osaamatta odottaa moista ollenkaan. Ori laukkasi ja pukitteli pitkin kenttää ja putsasin hiekat vaatteistani. Nappasin orin ohjista kiinni sen yrittäessä livahtaa minun ja aidan välistä. Ilme kertoi että ori oli tehnyt virhearvioinnin. Empimättä nousin takaisin satulaan ja tällä kertaa olin valmistautunut temppuihin. Ori kuitenkin ravasi nätisti joustaen askelistaan puomien yli, ja hiukan ilopukitteli lopussa. Toistin tehtävän vielä kerran jo ka jälkeen vaihdoin suuntaa. Nyt tehtävä sujui jo melkein laiskotellen sillä Benqu inhoai junnata samaa tehtävää. Siksipä nostinkin laukan ja nousin esteistuntaan. Tein muutamia voltteja ja herättelin oria ennenkuin lähestyinkääb puomeja. Saatuani ratsuni huomion lähestyin puomeja ensin vasemmasta, sitten oikeasta kierroksesta. Molemmilla kerroilla Bentley laukkasi kuin vanha tekijä. Olihan homma sille täysin tuttu entuudestaan. Lopulta taputin orin vaahtoista kaulaa ja löysäsin ohjaa heittäyryen samalla alas satulastaa korjaamaan puomeja.  Bentley seurasi minua uupuneena eikä sen mielessä ollut minkäänlaisia metkuja. Korjattuani jälkemme kentältä lähdin taluttamaan ratsuani talliin.

Tallissa Heli käveli vastaan hämmästellen yleensä riehuvan orin rauhallisuutta.
"Mä vähän ratsastin", selitin Helille jatkaen kertomista kuinka ori oli muistanut minut istuessani sen selässä. Ja että olin kyllä kerran maistamut kentän pohjaa. Heli naurahti ja katsoi hiukan varoen kun riisuin varusteet hikisen hevosen yltä.
"Voisiks viiä tän kuivumaan ja nää vaa omalle paikalleen", kysyin tytöltä erotellen satulahuovan muista tavaroista. Heli nyökkäsi ja kiitti katseellaan. Hän ei selkeästi pitänyt Bentleyn lähellä olemisesta. Rapsutin orin säkää ja kastelin sen karvan hieroen sitä samalla kumisualla. Bentley alkoi jopa lepuuttamaan toista takajalkaansa nauttiessaan ja rentoutuessaan pesusta. Lopulta oli kuitenkin aika lopettaa ja kuivasin musta karvan kuivaksi ja levitin ohuen talliloimen kuivattamaan karvan perusteellisesti. Sillä välin levitin kaksiteholinimenttiä kaikkiin jalkoihin ja pedin käteni. Sitten lähdin taluttamaan oria ulos jotta se kuivuisi nopeammin.

Hetken kävelyiden jälkeen ori oli täysin kuiva ja vein sen tarhaan (16) ottaen loimen sekä riimun pois. Ori kirmasi laitumella täysissä voimissaan ja ihailin sen olemusta. Niin vahva ja kaunis. Niin paljon omaa tahtoa ja silti niin paljon kunnioitusta. Hetken kuluttua kuitenkin käännyin ja talsin takaisin talliin.

Tallissa huomasin Pomon joka seisoi surkean näköisenä karsinassaan klipattuna.
"Iskä miks Pomo on viel täällä?", kysyin ja liu'utin oven auki.
"Eiks se pitäny ton jalan takii jättää sisälle?", isäni kysyi mietiskelevä ilme kasvoillaan. Voi isä. Vaikka hän tarkoitti hyvä, ei hän tiennyt hevosista loppujenlopuksi paljoakaan. Kiinnitin riimunarun rautiaan riimuun ja talutin sen ulos karsinasta tarkistaen että kääreet olivat jalassa edelleen. Ne olivat joten lähdin taluttamaan oria kohti tarhaa. Tarhassa päästin orin irti ja otin siltä riimun pois. Suljin portin ja lähdin talliin siivoamaan karsinat. Onnekseni niissä ei ollut mitään siivottavaa joten tein molemmille valmiiksi ilta- ja aamuruoat odottamaan. Jätin myös molempien orien ruokakippoihin kaksi makupalaa jotka ne saisivat tullessaan sisälle. Tarkistin vesikuppien toimivuuden ja suljin ovet kolisten kiinni. Sitten lähdin kotiin ansaitulle levolle.

Vastaus:

No teillähän tapahtui :) Pomon kanssa vaan kannustan valmentautumaan lisää, varsinkin Islan valmennukset on tosi hyviä :)

Saat tästä tarinamerkinnän ja 110v€ ;)

- Avra P.

Nimi: Heli

06.05.2018 10:59
- ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Apuaaaaaa! Huusin hädissäni. Juoksin karkuun villihevoslaumaa, jonka johtajana toimi Ymmi. Sen turpaan oli kasvanut viikset, ja sillä oli paksusankaiset silmälasit.
- Matematiikan kokeesi on huomenna! Et mene minnekkään , ennen kuin olet lukenut! Kirkui Ymmi.
- Jooo, jooooooo! Jätä minut rauhaan, huusin ja loikkasin pusikkoon piiloon.
- Heliiiiiiiiiiiiiii! Kuului äidin ääni. Räpsäytin silmäni auki. Näin äidin kasvot, ja ponkaisin istumaan.
- Ymmi? Missä se on? Ei kai miellä ole matikankoetta huomenna? Kysyin silmät suurina.
- Ei se oli vain painajainen, hän hymähti ja lähti. Hieraisin silmiäni ja menin vaatekaapilleni. Valikoin neuleen, ja ratsastushousut. Kiskoin sukat jalkoihini, ja lähdin keittiöön syömään. Voitelin itselleni croissantin, ja laitoin sen täytteeksi juustoa, kurkkua ja kinkkua.
- Huomenta muru, isä mumisi sanomalehden takaa.
- Huomenta, vastasin ja mussutin voisarvea. Sain sen pureskelluksi, ja join päälle mehua. Kiirehdin vessaan, pesin hampaat ja menin eteiseen. Etsin kenkäni, ja otin takkini naulasta. Kipaisin vielä huoneessani hakemassa talikassin, ja lähdin sitten tallille.

- Hei vauveli! Mitä sinä sillä lailla tulit uniini härnäämään ja näyttelemään matikanopettajaani Jim Vaaraa? Naurahdin sille, ja tamma käänsi päätään hämillisenä. Taputin sitä, ja hain nopeasti riimun ja riimunnarun tallista. Menin tarhalle, ja talutin sen talliin hoidettavaksi. Siellä oli myöskin kaksi muuta hevosta, Cherokee ja Monni. Ystävystyin heidän omistajiensa kanssa, eli Razan ja Humuttimen. Menin satulahuoneeseen, ja hain sen vaaleansinisen harjapakin harjoineen sekä satulan, suitset ja pintelit . Ymmi katseli minua tyytyväisenä ja hörisi, kun aukaisin harjapakin. Siirsin pakin kauemmas, ja otin esiin kumisuan, koska tamma oli mutainen. Aloin harjata sitä, ja se hoitui aika piakkoin sillä Ymmi jakosi seistä paikoillaan höristen. Otin kaviokoukun. Kumarruin kavioiden viereen, ja nostin etujalan maasta. Se nousi reippaasti, ja raaputin sen puhtaaksi. Muutkin kaviot hoituivat helposti, joten saatoin ryhtyä varustamistoimiin. Laitoin satulan tammasen selkään, ja suoristin rypyt satulahuovasta. Kiristin satulavyötä pari reikää, ja Ymmi oli vieläkin kiltisti. Käärin pintelin patjoineen paikalleen. Ymmi katseli kiinnostuneena toimiani, ja taputin sitä nopsasti. Tein saman toiselle pintelille, ja otin seuraavaksi suitset. Ymmi heilautti päätään, mutta pidin pään aloillaan, ja sujautin kuolaimet sen suuhun. Nostin niskahihnan korvien taakse ja asettelin sen huolellisesti. Kiristin leuka- ja turpahihnan, ja otin ohjat kaulalta taluttaakseni sen kentälle.

Tarkastin satulavyön, ja keräsin ohjat käteeni. Asetin jalkani jalustimeen, ponnistin selkään ja ujuttauduin oikeaan asentoon. Ymmi tanssahteli hieman, joten annoin merkin siirtyä käyntiin. Kimo alkoi tepastellla jännityneesti, joten rentouduin, ja hengitin syvään. Pidätin tammaa, ja sen korvat kääntyilivät vilkkaasti. Pikku hiljaa Ymmi rauhoittui, ja ratsastin rauhallisesti kolmikaarisia kiemuroita, pääty-ympyröitä ja kahdeksikkoja. Tamma pärskähti, ja niskuroi hieman. Se heittäytyi hankalaksi, nyki ohjia ja sipsutti eirauhoittuneesti. Istuin syvemmäs, ja tehostin lempeästi apuja ja käänsin sitä ympyrälle aina, kun se ei totellut. Silloin, kun se taipui, kehuin sitä vuolaasti, ja sain sen hallintaani paremmin. Jatkoimme hetken käynnissä, ja nostin sitten ravin. Pidätin heti, kun vauhti yltyi, ja Ymmi totteli minua yllätyksekseni. Ratsastimme ympyröitä, ja se liikkui keveästi ja halukkaasti. Uskaliaana nostin lisätyn ravin, ja tamma lensi eteenpäin täydellisesti. Nautin silmät kiinni, ja Ymmi käytti kunnolla lihaksiaan. Yhden ja puolen kierroksen jälkeen se alkoi puuskuttaa, joten hiljensin sen takaisin käyntiin. Taputin sitä onnellisena, ja kävelimme rauhalliset ja pitkät loppukäynnit. Se ojensi kaulaansa ja ravisteli sitä. Pysäytin Ymmin ja laskeuduin satulasta olo hyvin,hyvin,keveänä.

tämmöinen lyhyehkö tarina tällä kertaa ;)

Vastaus:

Mukavia nämä lyhyetkin tarinat on ;)

Saat tarinamerkinnän ja 30v€ :)

- Avra P.

Nimi: Neea

06.05.2018 08:37
1. first but not least

Auto kaarsi tallin pihaan, joka sai minut tunkemaan puhelimen taskuuni ja vilkaisemaan ympärilleni. Vain muutama hevonen laidunsi laiskan oloisesti kaukana häämöttävissä tarhoissa, joku talutti suloista ponia pitkin tallipihaa ja rautias puoliverinen sipsutteli sulavin askelin ratsastuskentällä. Isäni parkkeerasi auton trailereineen merkitylle alueelle ja minä hyppäsin salamana ulos kipittäen suoraan peräkopin luokse. Avasin varovasti etuoven, jossa oli heti vastassa Baloon pehmoinen turpa.
"Hei söpöläinen", lepersin ponin korvaan ja taputin sitä kaulalle. Kimo puhalsi kämmenelleni lämmintä ilmaa ja hörisi pehmeästi. Se ei koskaan ollut pelännyt matkustamista tutussa kyydissä.
"Me ollaan nyt uudella tallilla, tajuatko?" höpisin Baloolle irrottaessani sitä ja huutaessani isälleni, että avaisi puomin. Poni peruutti aika vauhdilla ulos, mutta rauhottui heti tallipihalle päästyään ja tutki uteliaasti uutta paikkaa silmänvalkuaiset välkkyen. Se kohotti päätään ja hirnahti sitten korviavihlovasti varmaankin sadan desibelin korkeudella. Tai ehkei nyt ihan, mutta melkein.
"Sooooo, rauhassa bullaboni", rauhoittelin ruunaa ja sivelin sen selkää sään kohdalta. Meitä kohti harppoi päättäväisen näköinen nuori nainen, joka ei epäröinyt esitellä itseään tallin omistajattareksi, Avraksi. Hän alkoi höpöttää jotakin isäni kanssa, jonka ajan minä sain talutella hermostunutta Baloota ringissä trailerin ympärillä. Ponin korvat olivat jännittyneesti hörössä, eikä se liikkunut puhtaasti, vaan jännittynein, kissamaisin askelin. Yritin kaikkeni saadakseni sen rauhoittumaan; taputtelin, lepertelin sen korvaan suloisia sanoja ja annoin sille vielä sokeripalankin ratsastushousujeni taskustani, mutta mikään ei tuntunut auttavan.
"Voi sua, poni", huokaisin Baloolle ja annoin sen tunkea päänsä syliini.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Avra viimein kääntyi minun puoleeni ja johdatti meidät tallin yksärisiipeen. Baloo kulki uteliaana pääkäytävän läpi, mutten antanut sen mennä nuuhkimaan muita tallin hevosia, jotka oli ilmeisesti juuri otettu sisään. Baloo asteli reippaasti omaan karsinaansa ja maistoikin heti varmuuden vuoksi ovenkulmaa saadakseen tuntumaa tallista. Se sai minut nauramaan! Suljin karsinan oven ja otin Baloolta ensin sen vahvan, turvasta pehmustetun nahkariimun ketjulla varustettuine naruineen pois, jonka jälkeen kävin kuljetussuojien kimppuun. Ne mätsäsivät tietysti väreineen fleeceloimen ja ratsastushousujeni kanssa; kaikki tummanvioletteja!
Riisuttuani Baloon varusteet heitin sille vielä vähän heinää pureskeltavaksi, ennen kuin annoin ponille pusun otsalle ja etsin rehuhuoneen päästäkseni tekemään Baloon ruuat valmiiksi. Sekoitin kahteen ämpäriin sen aamu- ja iltamössöt valmiiksi ja jätin kupit sitten kansineen päivineen Baloon karsinan edustalle. Järjestäisin vielä ponin kamat paikoilleen satulahuoneeseen, mutta sitten lähtisinkin varmaan jo kohti kotia!

// tällänen lyhyt pätkä alkuun c:

Vastaus:

Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte Baloon kanssa :)

Tarinamerkintä ja 25v€ :)

- Avra P.

 

Pohjoistuulen tila on virtuaalitalli!

 

Ulkoasu: Viimakoura , Shizoo , mtrances (Lisenssi)
TaustakuvaVelvet Factory

Ulkoasu: Viimakoura , Bruno Meyer (Lisenssi) , Shizoo Taustakuva: Shizoo

 

 

©2018 Pohjoistuulen tila - suntuubi.com